Kani kuuluu maailman suosituimpiin lemmikkieläimiin. Ei ihme, sillä pitkine korvineen, pehmeine turkkeineen ja lempeine silmineen se näyttää todella suloiselta. Lisäksi se on sosiaalinen, helppohoitoinen ja edullinen lemmikki. Mutta ovatko kanit täydellisiä kotieläimiä? Tämä artikkeli kertoo, mitä kannattaa ottaa huomioon ennen hankintaa ja miten kania pidetään lajinomaisissa oloissa.
Maailmanlaajuisesti suosituimpien lemmikkieläinten listalla söpöt pitkäkorvat ovat sijalla kolme – heti kissojen ja koirien jälkeen. Ne eivät ole liian suuria eivätkä liian pieniä, ne ovat luottavaisia, edullisia hankkia ja pitää, eivätkä vaadi paljon omistajiltaan – tai näin usein luullaan. Tästä virheellisestä käsityksestä johtuen monia kaneja ei pidetä lajinomaisissa oloissa. Ne joutuvat asumaan liian pienessä häkissä ilman lajitovereita eivätkä saa liikuntaa. Kaneilla – vaikka ne eivät sitä suoraan osoitakaan – on tärkeitä tarpeita, joita omistaja ei saa jättää huomiotta.
Kaksi kania on parempi kuin yksi
Yksi kanin perustavanlaatuisia tarpeita on halu kommunikoida lajitoveriensa kanssa. Ihmiset tai muut lemmikkieläimet, kuten vaikka marsu, eivät voi tyydyttää tätä tarvetta. Edes lapsi, joka viettää useita tunteja päivässä kanin kanssa, ei koskaan korvaa lajitoveria. Kania ei pitäisi koskaan pitää yksin. Jos olet kiinnostunut ottamaan kanin, sinun pitäisi ottaa vähintään kaksi tai useampia yksilöitä. Jos kaneja on vain kaksi, paras yhdistelmä on pariskunta, naaras ja uros. Uros tulee ehdottomasti kastroida, sillä naarat voivat saada pentuja 5-10 kertaa vuodessa. Kanin kastrointi ei pelkästään ehkäise ei-toivottua jälkikasvua, vaan helpottaa reviiri- ja arvovaltataisteluita laumoissa, joissa on useampia uroksia.
Kaivaminen, piiloutuminen, iloloikat – kani tarvitsee liikuntaa
Toinen kanin usein aliarvioitu perustarve on liikunta. Oli kani suuri tai pieni, se tarvitsee tilaa ja juoksemismahdollisuuksia. Tavanomainen kanihäkki ei riitä kanille pysyvään asumiseen. Luonnossa elävät kanit juoksevat, pomppivat iloloikkia ja kaivavat maanalaisia käytäviä ja luolia, joissa koko lauma viettää aikaansa. Lemmikkikaneille tämä ei tietenkään ole mahdollista, mutta omistajat voivat kuitenkin tehdä jotain tyydyttääkseen tämän tarpeen ainakin osittain. Kanilla pitäisi olla käytössään mahdollisimman suuri ulkoaitaus tai tilava ja monipuolisesti sisustettu sisähäkki, jossa on piilopaikkoja ja ajanvietemahdollisuuksia, yhdistettynä säännölliseen ulkoiluun.
Suuri aitaus pihalla on ihanteellinen vaihtoehto
Kanit voivat elää ympärivuotisesti ulkona – kunhan aitauksessa on suojaisa vetäytymispaikka, johon eläimet pääsevät huonolla säällä ja liian kuumassa tai liian kylmässä lämpötilassa. Se voi olla puumökki, ontto puunrunko tai muunlainen luola. Suuri, turvallinen ja säältä suojattu aitaus omassa pihassa vastaa varmasti parhaiten näiden karvaisten ystävien tarpeita. Jos talossa on siihen mahdollisuus, kaneille kannattaa rakentaa koti omaan puutarhaan. Materiaalit rakennelmalle löydät lemmikkitarvikeliikkeistä tai internetistä. Noin kuuden neliömetrin aidattu alue, jossa kanit voivat peuhata mielensä mukaan, on ihanteellinen vaihtoehto. Tärkeää on riittävän koon lisäksi, että tila on suojattu hyvin sekä ylä- että alapuolelta. Aitaus pitää ankkuroida mahdollisimman syvälle maahan, jotta kani ei pääse kaivautumaan ulos verkon alta. Yläpuolelle laitetaan katto tai verkko, joka suojaa kaneja kissoilta ja muilta vihollisilta.
Voiko kani elää myös sisällä asunnossa?
Ulkoaitaus pihalla on luonnollisesti ihanteellinen vaihtoehto, mutta myöskään pihattomissa kaupunkiasunnoissa elävien ihmisten ei tarvitse välittömästi luopua kanihaaveistaan. Kanin pitäminen asunnossa on tiettyjen edellytysten täyttyessä täysin mahdollista, mutta nämä edellytykset on ehdottomasti otettava huomioon, jotta kani voi hyvin. Jos kanin on istuttava kaiken päivää pienessä häkissä, se masentuu. Varmista siis, että eläimet saavat ulkoilla häkistä useita tunteja päivässä. Jotta kanit eivät vahingoittaisi mattoja, sähköjohtoja, pistorasioita tai huonekasveja, on asuntoon rakennettava kaniturvallinen alue, johon eläimet voi jättää joksikin aikaa myös ilman valvontaa. Myös sisäaitauksessa on oltava piilopaikkoja ja ajanvietemahdollisuuksia: luolia ja tunneleita kukkaruukuista, ontoista puunrungoista ja putkista sekä juuria ja nukkumamökki – mieluiten järjestettynä useammalle eri korkeustasolle, jotka on yhdistetty kulkusilloilla toisiinsa.
Perusvarusteet: mitä kaninkopissa kuuluu olla?
Nukkumamökin ja mielenkiintoisten lelujen ja liikuntaan tai piiloutumiseen tarvittavien esineiden lisäksi tarvitaan kaninkoppi jossa on heinäteline ja vesipullo. Jos sinulla on lisäksi kanihäkki, ja annat esimerkiksi kanien juosta päivät pihalla olevassa aitauksessa ja tuot ne iltaisin häkkiin, on myös häkissä oltava heinää ja raikasta vettä. Häkin pohjalle voi laittaa sanomalehden, joka on puhdistaessa helppo vaihtaa uuteen. Levitä sanomalehdelle kerros pieneläinkuiviketta ja olkia. Suosittelemme antamaan kanin jyrsittäväksi myös juuria, oksia tai kaarnanpaloja. Kanin hampaat kasvavat jatkuvasti, ja niitä pitää kuluttaa luonnollisen nakertamistarpeen kautta.
Ravinto: mitä kani syö?
Toisin kuin meillä ihmisillä, kaneilla on hyvin heikot suolistolihakset. Ravinto ei siksi kulje lihaksia supistamalla maha-suolikanavassa. Kani sulattaa ruokaa syömällä koko ajan. Uutta ravintoa tulee jatkuvasti ylhäältä ruoansulatuskanavaan, ja aiemmin syöty ravinto työntyy sen voimasta eteenpäin suolistossa. Heinää, esimerkiksi heinätelineeseen laitettuna, on oltava aina kanin saatavilla. Ainoaksi ravinnoksi se ei kuitenkaan riitä. Täyttääksesi kanin ravintoainetarpeen, tarvitset lisäksi kuivaruokaa, tuoreita vihanneksia ja hedelmiä sekä viherravintoa. Kaupoista saatava valmisruoka ei yleensä riitä ainoaksi ravinnoksi, mutta sitä voi käyttää täydennyksenä. Pidä huolta siitä, että kani saa monipuolista ruokaa ja riittävästi kuitua. Jos kani lihoo merkittävästi, tämä on merkki siitä, että ravinto on liian energiapitoista. Keskustele eläinlääkärisi kanssa siitä, miten ruokavaliota kannattaa tässä tapauksessa muuttaa.
Kanien erikoisuutena on, että ne syövät osan ulosteistaan. Kyse on niin sanotuista umpisuolipapanoista, jotka kani syö suoraan peräaukoltaan, sillä ne tarjoavat sille elintärkeitä ravintoaineita ja B-vitamiinia. Vasta ulostamisen ja uudestaan syömisen kautta hajotetut vitamiinit imeytyvät kanin kehoon. Vaikka tämän näkeminen aluksi ärsyttäisi, älä kiellä kanilta tätä luonnollista käytöstä. Umpisuolipapanoiden syöminen on välttämätöntä toimivalle ruoansulatukselle ja kaniesi terveydelle.
Terveys ja hoito
Ruoansulatushäiriöt ja niihin liittyvät sairaudet aiheuttavat kaneille vakavan terveysriskin. Itse asiassa suuri osa sairauksien syistä on kanien herkässä ruoansulatusjärjestelmässä. Geneettisten syiden lisäksi ruoansulatushäiriöt johtuvat usein vääränlaisesta ravinnosta tai hammasongelmista. Jatkuvasti kasvavien hampaiden liian vähäisestä kulumisesta tai hampaiden virheasennoista pitäisi keskustella eläinlääkärin kanssa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Valitettavasti kaneille on tyypillistä ”kärsiä hiljaisuudessa” oireistaan, joten ne huomataan usein hyvin myöhään. Jotta muutokset todettaisiin mahdollisimman nopeasti, on hampaita, syömiskäyttäytymistä ja ruoansulatusta tarkkailtava säännöllisesti. Myös eläinlääkärin rutiinitarkastuksista sekä suositelluista rokotuksista, esimerkiksi kanien verenvuototauti RHD:ta ja myksomatoosia vastaan, on vastuullisen kaninomistajan syytä huolehtia.
Kanin asuintilojen puhdistaminen
Myös hygienialla on tärkeä merkitys lemmikkisi terveyden ylläpitämisessä. Tähän sisältyy koko aitauksen puhdistaminen kerran viikossa. Kuivike on vaihdettava ja pohja pestävä kuumalla vedellä. Jos pidät kania sisällä asunnossa, ja aitauksen pohjalla on peittoja tai mattoja, nämä on pestävä säännöllisesti. Ruoka- ja juomapullo sekä kaninvessa (yleensä erillinen nurkkaus aitauksessa tai kissanvessa, jossa on kanille sopivaa kuiviketta) on puhdistettava päivittäin. Kuuma vesi, mahdollisesti sekoitettuna pieneen määrään etikkaa, riittää tähän. Antibakteerisia puhdistusaineita pitäisi käyttää vain lemmikin ollessa sairas.
Onko kani sinulle oikea lemmikki?
Niin suloisia ja rakastettavia kuin kanit ovatkin, niistä on – kuten kaikista kotieläimistä – ilon lisäksi myös vaivaa. Aitauksen puhdistuminen ei tapahdu itsestään, ja kani tarvitsee tuoretta ruokaa, vettä ja puhtaan häkin myös omistajan ollessa poissa. Ennen kuin ostat kanin, sinun on mietittävä, pystytkö tarjoamaan sille lajinomaisen kodin. Kani voi elää yli 10-vuotiaaksi, joten se pysyy kanssasi pitkään – se ei sovi ”harjoittelulemmikiksi”. Mieti jo ennen kanin ostamista, missä ja miten haluat sitä pitää.
Onko pihallasi tai asunnossasi riittävästi tilaa suurelle kaniaitaukselle?
Ovatko perheenjäsenet mahdollisesti allergisia eläimille?
Kuka perheenjäsenistä huolehtii siivouksesta ja lemmikin hoidosta?
Kuka hoitaa kania, jos olet matkoilla?
Mitä paremmin olet varautunut pitkäkorvaisten ystäviesi tuloon ja mitä selkeämpää on, kenen vastuulla niiden hoito ja siivoustyöt ovat, sitä enemmän sinulle on iloa näistä sosiaalisista eläimistä.
Monet lapset toivovat itselleen lemmikkiä, mutta lemmikin edellyttämän hoidon määrää ei pidä unohtaa. Vanhempien on oltava tietoisia siitä, että suuri osa työstä tulee jäämään heidän vastuulleen. Pienille lapsille häkin puhdistaminen on usein liian haastavaa, ja suuremmat lapset, jotka osaavat jo ottaa vastuuta, eivät välttämättä pysty kantamaan sitä seuraavaa kymmentä vuotta koulun tai työnteon takia. Kaneista on kuitenkin useimmiten hyötyä lapsille: he oppivat ottamaan vastuuta ja huolehtimaan muiden elollisten olentojen tarpeista. Vuorovaikutus näiden seurallisten eläinten kanssa tuottaa iloa ja lohduttaa vaikeina hetkinä. Vanhempien, jotka haluavat toteuttaa lapsensa toiveen omasta kanista, mutta pelkäävät, että kaikki työ lankeaa heidän omille harteilleen, kannattaa etsiä iäkkäämpää kania löytöeläintalosta. Näin he voivat tarjota hyvän uuden kodin eläimille ja samalla kokeilla, onnistuuko kanien pitäminen myös pitkällä tähtäimellä.
Kanin elekieli
Kanit ovat hyvin kommunikatiivisia eläimiä, jotka viestivät sekä äänin että kehonkielellä. Jos ymmärtää kanien ”kieltä”, voi paremmin vastata niiden tarpeisiin. Myös lapset oppivat nopeasti tulkitsemaan kehon asentoja ja reagoimaan niihin oikealla tavalla. Tässä pieni katsaus mahdollisiin käyttäytymistapoihin:
Kani painautuu litteäksi maata vasten ja kääntää korvansa päätä myöten: luonnossa tämä tarkoittaa, että kani alistuu toiselle. Myös lemmikkikanit käyttäytyvät toisinaan näin, kun ihmiset käsittelevät niitä. Yleensä tämä on merkki epämukavuudesta ja pelosta. Jätä tässä tapauksessa kani ensin rauhaan. Aloita seuraava kontakti kaniin varovasti.
Kani istuu liikkumatta silmät apposen auki: myös tämä käytös tarkoittaa, että kani ei halua sillä hetkellä ihmisen kosketusta tai käsittelyä. Villikanit käyttäytyvät näin, kun vihollista ei pääse enää pakoon – ne yrittävät tällä tavoin tehdä itsensä ”näkymättömiksi”.
Kani istuu pystysuorassa ja painaa korvansa päätä vasten: varo! Kani näyttää olevan valmis hyökkäämään. Jos se lisäksi murisee, on parasta ottaa välimatkaa.
Kani tömistää takajaloillaan lujasti lattiaa: tällä tavoin kanit varoittavat toisiaan. Voi olla, että kani on havainnut vaaran ja haluaa tehdä toverinsa tietoiseksi asiasta.
Kani makaa litteänä lattialla, kääntyy kyljelleen tai selälleen ja työntää raajansa pitkälle: onnittelut! Kanilla menee tällä hetkellä erittäin hyvin. Se tuntee olonsa hyväksi, turvalliseksi ja nauttii olostaan!
Kani juoksee ja tekee riemuloikkia: loistavaa, kanilla näyttää olevan riittävästi tilaa aitauksessaan. Toisin kuin luonnossa, jossa kanit myös pyrkivät harhauttamaan vihollisiaan arvaamattomilla loikilla, lemmikkikanit näyttävät osoittavan näin yleensä pelkästään iloa ja itsevarmuutta.
Pitäisikö sen olla kani?
Kommunikatiivisen ja seurallisen luonteensa ansiosta kanit voivat olla loistavia seuralaisia. Jos oppii ottamaan huomioon eläinten tarpeet, tarjoaa niille riittävästi liikuntaa ja huolehtii ruokinnasta, siivoamisesta ja hoidosta, saa nauttia tyytyväisistä ja rauhallisista lemmikeistä. Kun keskiajalla pitkäkorvia kasvatettiin ruoaksi ja turkiseläimiksi, nauttivat nykykanit suuresta suosiosta lemmikkieläiminä. Ei ihme, että nykyään kanirotuja on niin paljon. Suosituimpiin kuuluvat esimerkiksi kääpiörodut, jotka painavat alle kaksi kilogrammaa, pitkäkarvaiset rodut, kuten angorakani, luppakorvakanit, joiden korvat roikkuvat sivuilla ja jättirodut, jotka painavat yli viisi kilogrammaa. Nyt jäljelle jää enää yksi kysymys: millaisen kanin sinä haluat?
Kultahamsteri, pitkäkarvainen kultahamsteri, kääpiöhamsteri & kumppanit – hamstereita on monenkokoisia ja -värisiä. Suloisen ulkonäkönsä ja kätevän kokonsa vuoksi ne ovat suosittuja lemmikkieläimiä varsinkin lapsiperheissä. Hamsteri ei kuitenkaan ole ulkonäöstään huolimatta mikään pehmolelu. Hamsterit ovat hyvin herkkiä jyrsijöitä, joiden vaativat tarpeet on otettava huomioon.
Onko sinulla frettejä lemmikkinä vai oletko vain kiinnostunut näistä ketteristä vilistäjistä? Pikkuiset fretit ovat suosittuja lemmikkieläimiä, vaikkakin niitä ei voi pitää aivan tavallisina kotieläiminä. Ennen kuin fretti (tai kaksi) muuttaa taloon, on syytä hankkia myös tietoa lajista.
