Kääpiökanin pieni koko, söpö ulkonäkö, sosiaalinen luonne ja mahdollisuus pitää eläintä ulkona tekevät niistä erittäin suosittuja lemmikkieläimiä. Jos mietit kääpiökanin hankkimista, muista, että myös pienillä eläimillä voi olla suuria tarpeita. Tästä artikkelista voit lukea, millaisia tarpeita kääpiökaneilla on, kuinka niitä tulee hoitaa lajinomaisesti ja mitä muita asioita pupuista on hyvä tietää.
Yksinelo? Se ei sovi kääpiökaneille. Äärimmäisen sosiaaliset ja seuralliset eläimet tarvitsevat lajitovereitaan, joiden kanssa ne jakavat aitauksen ja ruuan, ja joiden kanssa ne voivat leikkiä, temmeltää ja ”jutella”. Kääpiökaneja ei pitäisi koskaan hankkia vain yhtä, vaan aina joko kaksi tai useampi. Jos mietit kääpiökania lemmikkinä, sinun on hyvä tietää, että kyseinen eläin vaatii lajitoverin seurakseen, joten varaudu samantien hankkimaan kaksi kania. Parhaiten sopivat yhteen naaraspupu ja kastroitu urospupu. Jos haluat hankkia useamman kanin, voit ottaa kahdesta neljään naaraskania ja yhden tai kaksi kastroitua uroskania. Samaa sukupuolta olevista kaneista muodostuvaa ryhmää, jossa on vain uroskaneja tai naaraskaneja, ei suositella mahdollisten reviiritaistelujen ja muiden tappeluiden vuoksi.
Kääpiökanit tarvitsevat tilaa
Sen lisäksi, että kääpiökaneille on tärkeää saada seuraa, niillä on myös voimakas tarve liikkua. Pienestä koostaan huolimatta suloiset kääpiöpuput tarvitsevat riittävästi tilaa temmeltää, kiipeillä, kaivautua, piiloutua ja juoksennella. Kuten voit varmasti kuvitella, pieni kanihäkki asunnossa tai parvekkeella ei todellakaan riitä kanien tarpeisiin. Säännöllinen vapaana pito, mieluiten päivittäin, onkin ehdottoman tärkeää. Tilava sisätila, jossa on riittävästi tekemistä ja piilopaikkoja, tai jopa erillinen kaneille turvalliseksi tehty huone, jossa ei ole sähköjohtoja, myrkyllisiä kasveja tai muita vaaranlähteitä, sopivat erinomaisesti vilkkaiden kääpiöpupujen asuinpaikaksi. Myös suuri ulkotila omassa puutarhassa on ihanteellinen ratkaisu, jossa kääpiökanit voivat viettää aikaa.
Sopiiko kääpiökani sinulle lemmikiksi?
Jos toiveenasi on hankkia enintään yksi yksittäinen kani tai jos asunnossasi ei ole tilaa aitaukselle eikä sinulla ole parveketta tai puutarhaa, sinun on parempi luopua toiveestasi hankkia kääpiökani jo pelkästä eläinrakkaudesta. Jos olet kuitenkin varma, että pystyt tyydyttämään edellä kuvatut kanien perustarpeet, kuten seuran, liikkumisen ja aktiviteettien tarpeen, ei kahden tai useamman kääpiökanin hankkimiselle ole todennäköisesti suurtakaan estettä. Asianmukaiseen kanien kasvatukseen kuuluu asumis- ja tilajärjestelyjen lisäksi myös säännöllinen hoito, lajinmukainen ruokavalio ja herkkien eläinten asianmukainen käsittely.
Kääpiökanin lajinomainen hoito: mitä siihen kuuluu?
Kuinka suuri aitauksen on oltava?
Ennen kuin hankit kaksi tai useampia kääpiökaneja, sinun on etsittävä uusille asuintovereillesi soveltuva aitaus ja sijoitettava se sopivaan paikkaan kotonasi tai puutarhassasi. Usein lemmikkieläinliikkeistä tai internetistä löytyvät kanihäkit ovat jatkuvaan asumiseen liian pieniä. Varmista, että jokaisella kanilla on tilaa käytettävissään vähintään 2–3 m². Kahden kääpiökanin aitauksen tulee olla vähintään 4 m² eli esimerkiksi 3 metriä pitkä ja 1,5 metriä leveä. Perusperiaatteena voi sanoa, että mitä isompi, sen parempi. Jos et voi tarjota eläimillesi suurta vapaata juoksutilaa, varaudu kuitenkin vähintään 6–10 m²:n alaan. Käsistään taitavat omistajat voivat rakentaa sopivan aitauksen itse, muut voivat askarrella useammasta valmiista kopista ja häkistä suhteellisen vähällä vaivalla toimivan ratkaisun. Onneksi lajinomainen lemmikkieläinten hoito on tullut viime vuosina yhä tärkeämmäksi, joten kaupoista löytyy tänä päivänä jo tarpeeksi suuria aitauksia.
Oikea sijoituspaikka
Sisätiloissa: Usein liian vähälle huomiolle jää kääpiökanin aitauksen sijoituspaikka. Jos kääpiökaneja pidetään sisätiloissa, koppia ei saa sijoittaa liian lähelle patteria tai ikkunan välittömään läheisyyteen. Pienet kääpiöpuput eivät siedä vetoa, liian korkeita lämpötiloja eivätkä voimakkaita lämpötilanvaihteluita. Sisälämpötilan ei pitäisi olla enempää kuin 18–20 astetta. Aitaus tulee myös sijoittaa siten, että se on mahdollisimman rauhallisessa paikassa eikä sinne näe sen jokaiselta sivulta. Villisti aitauksen ympärillä riehuvat lapset, kovaääninen koiran haukunta tai kopin päälle hypähtävä kissa eivät myöskään kuulu helposti säikähtävien kääpiökanien läheisyyteen.
Ulkotiloissa: Eläinten pito ulkotiloissa omassa puutarhassa onkin helpompaa ja parempi vaihtoehto. Myös ulkona aitaus tulee sijoittaa suojaisaan puutarhan nurkkaukseen, ei keskelle terassia tai kahluualtaan vierelle, jossa on kesäisin paljon liikennettä. Lämpimän turkkinsa ansiosta kääpiökanit voivat viettää ulkona suuren osan vuodesta. Ne tulee kuitenkin totuttaa vähitellen ulkotilojen muuttuneeseen lämpötilaan. Siirtymisen sisätiloista ulkotiloihin tuleekin tapahtua vähitellen keväällä ja syksyllä, kun ulkolämpötila vastaa suunnilleen sisälämpötilaa. Kun elimistö totutetaan asteittain uusiin lämpötiloihin, kääpiökanit voivat ulkoilla jopa pakkasessa ja lumessa. Niillä pitää kuitenkin olla aitauksessaan koppi, jossa ne ovat suojassa tuulelta ja säältä. Kesällä kaneja ei tule pitää suorassa auringonpaisteessa, vaan niille on tarjottava riittävästi varjoisia paikkoja.
Täysin ilman suojaa kani ei pärjää. Erityisesti pidettäessä kääpiökaneja ulkona niistä jokaisella täytyy olla oma pieni koppinsa, johon ne voivat vetäytyä nukkumaan, piiloutumaan ja suojaan kylmältä, sateelta tai auringolta. Kopin pitäisi olla mitoiltaan suunnilleen 20 x 30 x 20 cm. Mutta myös sisätiloissa kääpiökanit tarvitsevat oman katetun suojansa, johon ne voivat piiloutua katseilta ja melulta.
Tämän lisäksi aitauksen – niin sisällä kuin ulkonakin – tulee tarjota kääpiökaneille riittävästi virikkeitä. Puput rakastavat piiloutumiskoloja, putkia, joiden läpi voi juosta, kiipeämisluiskia ja korkeita tarkkailutasanteita. Alusiksi sopii pieneläimille tarkoitettu kuivike tai sanomalehdet, joiden päälle on levitetty kuoriketta ja heinää. Älä käytä sahanpurua tai turvetta. Aseta aitaukseen lisäksi muutamia luonnonoksia tai luonnonkivi, joita kääpiöpuput voivat jyrsiä hampaillaan touhutessaan. Lisäksi jokaisessa kaninkopissa tulee olla heinäteline ja pieneläimille soveltuva vesiastia.
Kääpiökanin lajinmukainen ravinto
Lajinmukaiseen hoitoon kuuluu luonnollisesti myös lajinmukainen ravinto. Tämä auttaa kaneja elämään pitkän ja terveen elämän ja estää myös liikalihavuutta, ruuansulatus- sekä hammasongelmia.
Kääpiökanit ovat kasvissyöjiä ja ne syövät pääasiassa tuoretta, hyvälaatuista heinää sekä tuoretta viherrehua, kuten ruohoa, niittykasveja ja salaattia. Myös vihanneksia ja kasviksia on hyvä olla kanien ruokalistalla. Suositeltava suhdeluku on 70 prosenttia tuorerehua, 20 prosenttia vihanneksia ja kasviksia ja enintään 10 prosenttia hedelmiä. Jos kääpiökanit asuvat ulkona niityllä, ne saavat suurimman osan tarvitsemastaan tuorerehusta sieltä, sillä niityltä löytyy runsaasti ruohoa, voikukkaa ja apilaa syötäväksi. Voit myös tarjota kaneille tuoreita salaatinlehtiä ja yrttejä, kuten esimerkiksi persiljaa. Päivittäiseen kasvisannokseen soveltuvat parsakaali, pinaatti, juuripersilja, kesäkurpitsa, selleri, fenkoli, sikuri sekä porkkana ja rehujuurikas. Hedelmistä pitkäkorvaisille ystäville käyvät omenat, päärynät, kivihedelmät (ilman kiveä!) sekä makeat marjat. Kaikessa ravinnossa, niin tuorerehussa kuin vihanneksissa ja hedelmissäkin, on tärkeää, että ne ovat tuoreita ja että nuukahtaneet kasvisten jäämät poistetaan häkistä päivittäin. Myös ruokintakaukalossa jatkuvasti tarjolla oleva heinä täytyy vaihtaa päivittäin.
Kääpiökanille voi silloin tällöin tarjota myös kaupasta saatavaa rehuseosta tai pellettejä. Nämä sisältävät kuitenkin usein liikaa viljoja, kalsiumia ja sokeria, joten tarjoa niitä vain vähäisiä määriä (1 rkl päivässä). Periaatteena voi pitää, että kaikkiin sellaisiin ruoka-aineisiin, joita kani ei ole aiemmin saanut, tulee totutella hitaasti. Kääpiökanien ruoansulatusjärjestelmä on monimutkainen ja ne saavat helposti ruoansulatusongelmia, jos ne syövät jotain uutta tai vääränlaista ravintoa. Tiesitkö muuten, että kääpiökanit syövät toisinaan omaa ulostettaan? Kyseessä ovat niin sanotut suolistopapanat, joiden syöminen on erittäin tärkeää ravintoaineiden ja B-vitamiinin saannin kannalta.
Tärkeä osa lajinomaista eläinten pitoa on niiden oikea hoito. Kääpiökaneilla on tapana pitää mahdolliset vaivat tai sairaudet omana tietonaan, joten oireet huomataan usein liian myöhään. Tästä syystä onkin todella tärkeää, että tarkkailet kaniasi säännöllisesti ja tarkasti. Onko kanin käytös muuttunut jollain tavalla? Syökö se vähemmän kuin tavallisesti? Onko sen turkissa tai ihossa havaittavissa jotain muutoksia? Miltä sen hampaat näyttävät? Miltä sen uloste näyttää? Näkyykö peräaukon alueella jotain poikkeavaa? Kärsiikö se mahdollisesti ripulista tai turvotuksesta? Jos huomaat jotain poikkeavaa suorittaessasi näitä ”terveystarkastuksia” kanillesi, ota yhteyttä eläinlääkäriisi. Myös eläimillä pätee sama sääntö: mitä aiemmin sairaus havaitaan, sitä paremmat ovat paranemismahdollisuudet.
Säännöllinen käynti eläinlääkärillä on ehdottoman tarpeellista myös terveille kääpiökaneille. Eläinlääkäri antaa tärkeät rokotukset ja voi havaita ja hoitaa mahdolliset hammasongelmat tai hampaiden virheasennot (esimerkiksi jatkuvasti kasvavien hampaiden riittämättömän kulumisen). Näiden lisäksi täytyy liian pitkäksi kasvaneet kynnet lyhentää säännöllisesti. Pitkäkarvaisilla kääpiökaniroduilla hoitotarvetta lisää vielä säännöllinen turkin hoito.
Kuinka usein kaninkoppi on puhdistettava?
Hygienialla on suuri merkitys kääpiökanin terveydelle ja hyvinvoinnille. Tämän vuoksi onkin tärkeää puhdistaa kanin koko aitaus perusteellisesti kerran viikossa. Vaihda aluset ja puhdista lattia kuumalla vedellä. Ruoka- ja vesiastiat sekä nurkat, joihin kani on ulostanut, täytyy puhdistaa päivittäin. Myös näihin riittää pääasiassa kuuma vesi, johon voi tarvittaessa lisätä hieman etikkaa. Jos jokin kaneistasi on sairastunut, käytä puhdistukseen antibakteerista desinfiointisuihketta.
Eläimen muutto kotiin on aina erityinen ja jännittävä tapahtuma koko perheelle. Mitä paremmin olet valmistautunut, sitä rennommin voit suhtautua uusiin kääpiökaniystäviisi. Seuraavasta tarkastusluettelosta voit katsoa, mitä kaikkea kääpiökani tarvitsee ja mitä sinun pitää hankkia jo ennen kanien tuloa:
aitaus/kaninhäkki (mahdollisimman suuri ja ylhäältä ja alhaalta suojattu, jotta kanit eivät pääse karkuun eivätkä muut eläimet pääse aitaukseen)
kaksi tai useampi kanin koppia (kullekin kääpiökanille omansa), joissa kussakin sisään- ja ulostuloaukko
Mitä on otettava huomioon kääpiökania ostettaessa?
Aivan ensimmäiseksi ennen uuden aitauksen pystyttämistä, kanin tarvitsemien varusteiden läpikäyntiä ja kääpiökanin ostoa eläinkaupasta, pitää sinun ja perheesi miettiä kanin hankintaan liittyvää vastuuta. Eläintä ei voi ostaa kuin uutta kenkäparia, jonka voi helposti vaihtaa parin viikon kuluttua. Kääpiökanit eivät myöskään sovellu spontaaneiksi joulu- tai syntymäpäivälahjoiksi lapsille. Söpöjen pitkäkorvien hoito on hauskaa, mutta myös kovaa työtä: päivittäinen ruokinta, säännöllinen puhdistus, päivittäinen vapaana pito ja terveydentilan tarkkailu kuuluvat välttämättömään lajinomaiseen hoitoon, eikä niihin tule suhtautua ylimalkaisesti. Ota etukäteen selvää kääpiökanien tarpeista ja ominaispiirteistä, keskustele toisten omistajien kanssa ja pyri saamaan kattava kuva siitä, miten kääpiökanin omistaminen muuttaa elämääsi. Päättäkää, kuka perheestä vastaa aitauksen puhdistuksesta, kuka päivittäisestä ruokinnasta, kuka menee kanin kanssa eläinlääkäriin ja kuka hoitaa eläimiä perheen poissa ollessa. Mitä tarkemmin suunnittelet kaiken etukäteen, sitä todennäköisemmin kaikki sujuu hyvin.
Huomaa myös, että kääpiökaneja on useita eri rotuja, jotka eroavat toisistaan paitsi ulkonäöltään, myös luonteeltaan. Tunnetuimpia rotuja ovat
rakastettava valkoinen hermeliinikani, jolla on valkoinen turkki ja leveä kuono
muut hermeliinikanit, joita on monen eri värisinä
pitkäkarvaiset (fuchs) kanit
lyhytkarvaiset (rex) kanit, joilla on kapea pää
kääpiöluppa, joka on hyväntuulinen ja perheisiin hyvin sopeutuva luppakorvainen kani
pehmoinen jamora, jolla on pitkä, keltamusta turkki
Muita kääpiökanien rotuja ovat mm. kääpiöjänis, leijonanharjas ja kasmirluppa. Puhdasrotuiset kääpiökanit painavat enintään 0,7–1,5 kg (muissa kuin puhdasrotuisissa kaneissa enintään 2 kg painoa pidetään kääpiökanin rajana). Lopuksi vielä yksi vinkki: Jos sinulle on tärkeää, että kääpiökanisi on puhdasrotuinen, hanki se suoraan kasvattajalta. Kanit luovutetaan noin yhdeksän viikon iässä. Jos ikä ja rotu eivät ole sinulle tärkeitä, saattaa löytöeläinkodista löytyä uutta kotia etsivä kääpiökani.
Toivotamme sinulle viihtyisiä hetkiä kääpiökanien parissa.
Kultahamsteri, pitkäkarvainen kultahamsteri, kääpiöhamsteri & kumppanit – hamstereita on monenkokoisia ja -värisiä. Suloisen ulkonäkönsä ja kätevän kokonsa vuoksi ne ovat suosittuja lemmikkieläimiä varsinkin lapsiperheissä. Hamsteri ei kuitenkaan ole ulkonäöstään huolimatta mikään pehmolelu. Hamsterit ovat hyvin herkkiä jyrsijöitä, joiden vaativat tarpeet on otettava huomioon.
Onko sinulla frettejä lemmikkinä vai oletko vain kiinnostunut näistä ketteristä vilistäjistä? Pikkuiset fretit ovat suosittuja lemmikkieläimiä, vaikkakin niitä ei voi pitää aivan tavallisina kotieläiminä. Ennen kuin fretti (tai kaksi) muuttaa taloon, on syytä hankkia myös tietoa lajista.
