© hemlep / stock.adobe.com
Staffordshirenbullterrieri kirmaa niityllä.
Onko staffordshirenbullterrieri aggressiivinen tappelija vai lempeäluonteinen perhekoira? Se riippuu täysin staffordshirenbullterrierin eli staffin kasvatuksesta. Koiranomistajalta vaaditaan paljon kokemusta, jotta staffin positiiviset ominaisuudet, kuten uskollisuus ja hyväntahtoisuus, tulevat esiin ja ongelmallinen käyttäytyminen, kuten dominanssi ja koppavuus pysyvät kontrollissa.
Ratkaiseva tekijä staffin käyttäytymisessä on se, että koira on oikeissa käsissä. Rakastavalla, mutta johdonmukaisella kasvatuksella ja sosiaalisia tilanteita harjoittelemalla staffista voi kasvattaa erittäin luotettavan ja ystävällisen seurakoiran. Kun siinä onnistuu, koira käyttäytyy lasten seurassa erittäin hellästi ja osoittaa niihinkin kiintymystä. Kotimaassaan Englannissa staffi on edelleen viiden suosituimman koiran joukossa ja sitä ei syyttä kutsuta lapsenvahtikoiraksi (englanniksi ”Nanny Dog”). Se kiintyy perheeseensä kovasti ja hakeutuu aina omien ihmistensä seuraan. Koiranhäkki tai ulkoaitaus eivät ole staffille missään nimessä sopivia ympäristöjä.
Ihmisläheisestä ja hyväntahtoisesta luonteestaan huolimatta voi koirakin menettää hermonsa. Se, joka lähestyy koiraa aggressiivisesti tai liioitellulla kovuudella, huomaa nopeasti, ettei tämän koiran kanssa olisi kannattanut aloittaa tappelua. Staffordshirenbullterrierillä on matala ärsykkeensietokyky. Se voi pelottoman ja dominanssiin taipuvan luonteensa vuoksi kehittyä myös vaaralliseksi taistelukoiraksi. Valitettavasti on olemassa ihmisiä, jotka käyttävät koiran kovuutta ja sinnikkyyttä väärin kasvattamalla siitä tietoisesti tulisen ja aggressiivisen luonteen. Myös tietämättömyydellä, epäjohdonmukaisuudella ja epävarmuudella voi olla huonoja seurauksia. Sen vuoksi Englannissa hyvinkin suosittu perhekoira on listattu monissa muissa Euroopan maissa sekä osassa Yhdysvaltoja ja Kanadaa vaarallisten koirien listalle. Koiran pitäminen, jalostus ja maahantuonti ovat näin ollen tarkkojen ehtojen alaisia toimintoja.
Staffi on pohjimmiltaan rauhaarakastava ja herkkä koira, josta saa sopeutuvaisen ja ystävällisen ystävän rinnalleen, kunhan ymmärtää kasvatukseen liittyvät vaatimukset. Koirasta saa varmasti luotettavan vahtikoiran, urheilukaverin sekä läheisyyttä kaipaavan leikkikaverin. Staffin omistajalla tulisi olla kokemusta koirankasvatuksesta, hyvä tietoisuus itsestä, sekä rauhallinen, kärsivällinen ja ennen kaikkea rakastavainen ote kasvatukseen. Sosiaaliset tilanteet auttavat muiden koirien kanssa toimeen tulemista ja niitä tulisi harjoitella jo aikaisessa vaiheessa. Koira tarvitsee luotettavan omistajan, joka asettaa rajat selkeästi ja osoittaa koiralle, että ihminen on aina sen yläpuolella. Näillä toimilla koulutus onnistuu ja onnistuminen onkin välttämätöntä harmoniselle yhteiselolle staffin kanssa.
Puolustuskykyisen taistelukoiran maine johtuu enemmänkin vastuuttoman ja tietämättömän koiranomistajan koirankasvatuksen tuloksesta, kuin koiran omasta olemuksesta. Luonnollisesti sen voimakas ja lihaksikas ulkomuoto aiheuttaa joissain ihmisissä pelkoa tai jopa kunnioitusta. Staffordshirenbullterrieri kuuluu pieniin tai keskisuuriin koirarotuihin, sillä sen säkäkorkeus on 36-41 cm ja paino 11-17 kg. Pienestä koostaan riippumatta koira on painava rotu. Sen keho on voimakas, mutta painostaan huolimatta erittäin ketterä ja nopea.
Lyhyen, sileän ja erittäin helppohoitoisen turkin alla näkyvät selvästi koiran lihakset. Sen pää on leveä ja lyhyt, jossa on kaksi hieman eteenpäin nojaavaa ruusu- tai puolipystykorvaa. Yhtä kirjava kuin staffin luonne, on myös sen mahdolliset turkinvärit. Staffi voi olla väriltään melkeinpä mikä vaan mustasta valkoiseen, punaisesta ruskeankeltaiseen ja siniseen. Kaikki värit ovat hyväksyttyjä yksivärisinä, juovikkaina tai valkoisen kanssa.
Staffordshirenbullterrierin esi-isät, joita esiintyi Englannissa jo noin 250 vuotta sitten, eivät todennäköisesti olleet yhtä suuria ja lihaksikkaita kuin nykyiset rodunedustajat. Silloin erilaisten terriereiden risteytyksistä syntyneet koirat olivat ”Black Country” eli Keski-Englannissa sijaitsevan Birminghamia ympäröivän Staffordshiren kreivikunnan kaivostyöläisten jalostamia ja pitämiä. Työntekijät huomasivat nopeasti, että mainiosti rottia hävittävillä koirilla kyettiin tuottamaan rahaa. Näin niiden alkuperäinen tarkoitus rottienmetsästäjänä laajentui viihdyttäviksi rotanpurijoiksi, joka oli erittäin verinen spektaakkeli, jossa lyötiin vetoa koirien tappamien rottien määrästä aikaa vastaan.
© Pixel Memoirs / stock.adobe.com
Vuoden 1810 aikoihin „Bull-and-Terrier“, niin kuin rotua silloin vielä kutsuttiin, oli vahvasti linkitetty koiratappeluihin. Tänä päivänä tämä ”urheilu” on onneksi kielletty laji, mutta oli siihen aikaan englantilaisen kansan suosiossa ja tuotti valtavasti rahaa. Koiratappelutapahtumilla, koiranpentujen myynnillä ja vedonlyönnillä monet kaivostyöläiset onnistuivat parantamaan matalaa palkkatasoaan. Staffin matala ärsykkeensietokyky ja kovuus tekivät siitä suositun koirarodun Englannin koiratappeluissa. Vuonna 1835 Englannin parlamentti kielsi lailla veriset eläintappelut, ja täten myös koiratappelut. Ne, jotka eivät halunneet toimia vasten lakia, keskittyivät muuttamaan jalostuksen suuntaa parempaan. Koiratappeluihin sopivien ominaisuuksien sijaan staffin jalostuksen tavoitteeksi tuli perhekoiran ominaisuudet.
Kesti 100 vuotta ennen kuin edesmennyt taistelukoirarotu tunnistettiin virallisesti seurakoirana. Vuonna 1935 staffordshirenbullterrieri merkittiin omaksi rodukseen brittiläisessä kennelliitossa. Rotukuvauksen mukaan urheuden ja rohkeuden lisäksi nykypäivän rodussa edistetään älykkyyttä ja erittäin läheistä suhdetta ihmisiin ja lapsiin. Englannissa staffi on suosituimpien rotujen listalla sijalla viisi – heti saksanpaimenkoiran jälkeen.
Monissa muissa maissa staffordshirenbullterrierillä on vaikeammat oltavat sen menneisyyden ja vastuuttomien kasvattajien vuoksi. Rotulistat ja tiukat säännökset koiran pitoon, kasvatukseen ja tuontiin liittyen on asetettu ihmisten suojelemiseksi, vaikkakin Staffin maineen parantamista monet säännökset hankaloittavat.
Jos on kiinnostunut staffordshirenbullterrierin hankkimisesta, tulisi ensin tutustua oman asuinmaan lakeihin ja säännöksiin. Esimerkiksi Saksassa, Itävallassa, Ruotsissa, Sveitsissä, ja monessa Yhdysvaltojen sekä Kanadan osavaltioissa staffit on listattu vaarallisiksi koiriksi. Jokaisella maalla on erilaisia säännöksiä ja ehtoja vaarallisten koirien omistajille. Joissakin maissa tarvitaan ns. ”koira-ajokortti”, kun taas joissain maissa kasvattaminen ja pitäminen ovat täysin kiellettyjä.
Edellä mainittujen asioiden vuoksi tulisi staffordshirenbullterrierin ostoa miettiä riittävästi. Punnitse omaa tietotaitoasi sekä kokemustasi kyseisen koiran kasvattamiseksi. Epävarmat ihmiset, jotka toivovat tulevansa itsevarmemmiksi ”vahvan” koiran myötä, ovat täysin vääriä ihmistyyppejä staffin omistajiksi. Teoreettisen tiedon lisäksi koirankasvatuksessa tarvitaan myös itsevarmuutta, rauhallisuutta sekä tasapainoa, jotta dominoivan staffin voi kasvattaa ”kunnon kansalaiseksi”. Staffi kokeilee varmasti omistajansa rajoja, minkä vuoksi sille pitää osoittaa tarkat rajat, jotta siitä kasvaa ystävällinen ja rakastava perheenjäsen.
Älä ihmettele, jos koirankasvattaja kyselee ”maat ja taivaat” ensimmäisellä kasvattajavierailullasi. Kasvattajat haluavat tietää paljon elämästäsi tähän saakka, tulevaisuuden suunnitelmistasi, elinympäristöstäsi sekä työtilanteestasi ja terveydentilastasi. Laaja kyselytunti on vain ja ainoastaan hyvä merkki, sillä se todistaa sen, että kasvattaja on vastuullinen, eikä sen tarkoituksena ole vain päästä nopeasti eroon koiranpennuista. Vastuullinen kasvattaja ottaa suuren vastuun koiristaan, kasvattaa ne rakkaudella koirarotua kohtaa ja siksi ne haluavat myös olla varmoja, että koiranpentujen tulevat kodit ovat niille sopivia. Älä siis loukkaannu, kun kasvattaja yrittää saada sinut kääntämään pääsi ennen koiranpennun ostoa, vaan mieti uudelleen perusteellisesti, onko tämä koirarotu juuri sinulle sopiva.
On olemassa muitakin seikkoja, joilla voit varmistaa kasvattajan vastuullisuuden. Virallisten papereiden ja terveystodistusten lisäksi kasvattajan tulisi kuulua viralliseen kasvattajien liittoon. Lisäksi on tärkeää, että kasvattaja antaa myös hyvän ensivaikutelman luonteeltaan. Kasvattaako kasvattaja koirat perheessä ja ovatko kasvatuksessa olevat koirat läheisessä kontaktissa kasvattajan kanssa? Ovatko kasvattajan tilat järjestyksessä, puhtautta ei ole laiminlyöty eikä tavarat ja paikat ole likaisia? Miten pentueen emo reagoi sinun vierailuusi? Vaikuttaako koira etäiseltä, mutta silti avoimelta ja rauhalliselta, vai vaikuttaako se ennemminkin aggressiiviselta? Painottaako kasvattaja koiranpentujen sosialisoitumista aikaisessa vaiheessa? Ovatko koiranpennut tavanneet jo muita ihmisiä ja koiria, ja ovatko ne näin saaneet positiivisen kehittymisperustan sosiaaliselle kasvamiselle?
Vain silloin, kun pystyt vastaamaan edellisiin kysymyksiin kyllä, tulisi sinun keskustella kasvattajan kanssa ostosopimuksesta. Vastuullisen kasvattajan koiranpentu maksaa noin 1000 euroa. Eläinlöytö- tai hoitokodista tulevat koirat ovat usein huomattavasti halvempia, mutta silloin tulisi huomioida, että niiden kouluttaminen on todennäköisesti hieman vaikeampaa, kuin koiranpentujen. Koiranpennuille rajat voidaan nimittäin asettaa jo hyvissä ajoin.
Kuten monet muutkin koirat, on staffordshirenbullterrierillä kehitysongelmia ja kasvuhäiriöitä usein lonkissa (lonkkadysplasia) tai kyynärnivelissä (engl. elbow dysplasia). Myös polvilumpion sijoiltaanmenot (patellaluksaatio) ovat staffilla yleisiä. Tyypillisiä rotusairauksia ovat lisäksi ihosairaudet, munuaiskivet sekä silmäongelmat, kuten harmaakaihi, mikä voi hoitamattomana johtaa jopa koiran sokeutumiseen.
Useimmat yllämainituista terveysongelmista voidaan hoitaa hyvin, mikäli ne huomataan riittävän ajoissa. Säännöllinen turkin, tassujen, korvien ja hampaiden hoito ja tarkastus ovat tärkeitä koiran ulkonäölle ja etenkin koiran terveydelle. Turkkia ja kehoa säännöllisesti hoitaessa muutokset nimittäin huomaa nopeasti. Eläinlääkärille tulisi varata aika silloin, kun koiran ihossa, suussa tai korvissa huomaa muutoksia. Myös koiran käyttäytyessä normaalista poikkeavasti, esimerkiksi rauhallisemmin kuin yleensä, tai jos se liikkuu vähemmän tai vaikuttaa jäykemmältä, tulisi eläinlääkäriin ottaa yhteyttä. Staffordshirenbullterrierillä on korkea kipukynnys, minkä vuoksi se käsittelee kipua ja ongelmia ensin itsekseen. Sen vuoksi koiran tarkkailu on erityisen tärkeää. Staffin turkinhoito on puolestaan erittäin helppoa. Lyhyt ja helppohoitoinen karva on harjattava kerran viikossa, jotta sen kiilto ja väri pysyvät.
Koiran ruokavalioon tulisi kiinnittää tarkoin huomiota. Kuten kaikilla terriereillä, myös staffilla on taipumusta allergioihin. Iho-oireet ovat usein merkki väärästä ruokavaliosta. Erityisruokavaliosta voi löytää apua oireiden hallintaan. Ennen kuin erityisruokavalion aloittaa, tulisi keskustella eläinlääkärin kanssa. Mikäli eläinlääkärin testeissä huomataan ravintoaineallergioita, osaa eläinlääkäri suositella allergiaan sopivaa erikoisruokavaliota.
Terve staffi voi syödä kaikkea, mitä muutkin koirat syövät. Tärkeää on, kuten muidenkin koirien ruokavaliossa, että koiranruoka on laadukasta. Tarpeettomat lisäaineet, liika vilja, sokeri, kemikaaliset säilöntäaineet tai keinotekoiset makuaineet ovat usein merkki huonosta ravinnon laadusta. Koiranruoan tulisi sisältää noin 60-80 prosenttia lihaa ja sen lisäksi vihanneksia, sekä tärkeitä rasvoja ja öljyjä. Mikäli koiraa ruokkii valmiilla koiranruoalla, on ehdottoman tärkeää tarkistaa sen ainesosat. Koiralle voi tietenkin valmistaa ruokaa myös itse tai ruokkia raakaruoalla.
Minkä tahansa ruokintatavan valitsetkaan, on tärkeää, että koira saa ravinnostaan kaikki tärkeät ravintoaineet oikeissa mittasuhteissa ja yhdistelmissä. Oikeanlainen ravinto on staffin pitkän ja terveellisen elämän peruskivi.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
