© CALLALLOO CANDCY
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Sheltin kanssa ei varmasti tule koskaan tylsää. Tällä Shetlannin saarelta peräisin olevalla rodulla on innokas temperamentti ja se on luonteeltaan hyvin tarttuva, minkä vuoksi se ei jätä omistajalleen oikeastaan muita vaihtoehtoja, kuin viettää sen kanssa tunteja urheilun tai luonnon parissa. Älä anna sievän ulkokuoren hämätä, sillä shetlanninlammaskoira on vahva luonnonlapsi, joka ei piittaa sateesta ja tuulesta, vaan viettää aikansa mielummin juosten kuin sylissä istuen.
Shetlanninlammaskoira on todella herkkä koira, joka ottaa perheessä tilanteet tosissaan ja on aina valmiina parantamaan tunnelmaa. Vastapalveluksena se odottaa perheenjäseniltään yhtä rakastavaista ja oikeudenmukaista käsittelyä. Kontrolloimaton, kovaääninen tai vähänkään aggressiivinen käyttäytyminen pelästyttää fiksun sheltin pahasti. Reilu, ystävällinen ja hellä kasvatus tulee johtamaan hyviin tuloksiin nopeasti. Kaiken älykkyytensä lisäksi shetlanninlammaskoira on miellyttämishaluinen. Se pitää hauskaa oppiessa ja oppii nopeasti, minkä vuoksi se onkin hyvin yhteistyökykyinen ja kiitollinen kumppani ja sopii hyvin myös ensikoiraksi.
Shetlanninlammaskoiran pää on erittäin hienopiirteinen ja antaa koiralle aatelisen ensivaikutelman. Pitkä ja tuuhea turkki sekä pään ympärillä komeileva harja vahvistavat koiran hienostunutta ulkonäköä. Sulavat ja uljaat liikkeet sekä hienot, symmetriset ääriviivat sopivat sievään ulkonäköön entisestään.
Sen temperamenttinen olemus ja vahva lajiluonne ovat ilmiselvässä ristiriidassa sen hienostuneen mielikuvan kanssa, mikä tekeekin sheltistä todella erityisen rotukoiran.
Sheltin peitinkarva on pitkä, kova ja suora. Sen pehmeä ja paksu alusvilla suojaa sitä tuulelta ja kylmältä. Vaikka turkki on pitkä, jäävät sen kauniit äärilinjat näkyviin. Sheltin turkki on monivärinen ja niitä on monissa väreissä. Rotumääritelmän mukaan seuraavat väriyhdistelmät ovat sallittuja:
Valkoiset merkit ovat kaikissa väreissä toivottuja ja niitä tulisi olla otsassa, kauluksessa, rinnassa, raajoissa tai hännän päässä.
© otsphoto / stock.adobe.com
Yhtäläisyyttä sheltin ja pitkäkarvaisen collien yleisvaikutelman välillä ei voi kiistää. Pitkä peitinkarva, pitkä hienopiirteinen ja lyhytkarvainen pää, sekä turkin väriyhdistelmät muistuttavat paljon collieta. Sheltti on kuitenkin klassista collieta huomattavasti pienempi, sillä säkä korkeus uroksilla on noin 37 cm ja naarailla 35 cm, vaikkakin säkäkorkeudet vaihtelevat shelttien kesken melko paljon.
Sheltti ei ole yksinkertaisesti vain pieni collie, mikäli tutustuu sen historiaan. Shetlannin saarilta, Skotlannin pohjoisosasta kotoisin oleva rotu on oletettavasti pienen shetlannin maatilakoiran sekä kääpiöspanielin, pomeranianin ja papillonin sekoitus. Collien kanssa jalostamisen tarkoitus on ollut sheltin paimentamisominaisuuksien parantaminen, sillä pienen ja ketterän sheltin päätehtävä on alun perin ollut paimentaa lammaslaumoja. Skotlantilaisissa paimenkoirissa ei pitkään ollut yhtenäistä paimenrotua.
Vaikka shelttejä vietiin Iso-Britanniaan jo 1840-luvulla ja sitä alettiin levittämään sieltä 1900-luvulla esiintymiskoiraksi ja perhekoiraksi muihinkin maihin, tehtiin sen ensimmäinen virallinen rotumääritelmä brittiläisen Kennel Clubin toimesta vasta vuonna 1914. Sen jälkeen vuosia kului lisää jopa 50 ennen kuin FCI tunnisti shetlanninlammaskoiran. Siitä lähtien rotu on kuulunut FCI ryhmään yksi, jossa se edustaa numeroa 88.
Monissa Euroopan maissa sheltit ovat nykypäivänä harvinaisia koiria. Yhdysvalloissa se puolestaan on suositumpi kuin Collie, minkä vuoksi ei ole ihme, että suuri osa kasvattajista on myös Atlantin toisella puolen. Pentua hankkiessa, tulee ensin löytää sopiva kasvattaja ja on suositeltavaa ostaa rekisteröidyiltä kasvattajilta. Jokaisen maan viralliselta rotusivustolta löydät listan rekisteröityneistä kasvattajista. FCI:n hyväksymät viralliset organisaatiot pitävät usein silmällä ja antavat informaatiota liittyen tuleviin ja juuri tulleisiin pentueisiin. Oli miten oli, nopea saatavuus ei kuitenkaan pääsääntöisesti koskaan tulisi olla pennun valitsemisen pääkriteeri.
© Danijela / stock.adobe.com
Rotukoiran ostamisessa ratkaisevaa on, että pentu tulee luotettavasta lähteestä. Sanomalehteen ilmestyvä ilmoitus suloisista alennushintaan myytävistä pennuista saattaa olla houkutteleva, mutta alhainen hinta hautaa taakseen vaaroja, jotka usein liittyvät eläimen terveyteen. Tervettä ja tasapainoista pentua, jonka on tarkoitus olla perheenjäsen monia vuosia, ei voi ostaa alennuksesta. Koiran ammattitaitoinen kasvattaminen, intensiivinen huolenpito ja lukemattomat eläinlääkäritutkimukset maksavat lopulta kasvattajallekin aika suuren määrän rahaa, minkä vuoksi pennun hinta kuuluukin olla 1.000 euroa ja jopa enemmänkin.
Hintalappua tärkeämpi seikka on, millaisen vaikutuksen kasvattaja tekee sinuun. Sen vuoksi sinun tulisi henkilökohtaisesti tavata kasvattaja ennen kuin ostat pennun. Tutustu kasvattajan kotiin, pentueen emoon sekä mikäli mahdollista niin myös jo syntyneeseen pentueeseen. Varaa aikaa, jotta voit keskustella kasvattajan kanssa henkilökohtaisesti. Hyvä merkki on, jos kasvattaja on kysymättä valmis näyttämään kaiken ja kertomaan rodun ominaisuuksista sekä kysyy myös ostajan elämäntilanteesta. Hyvä kasvattaja haluaa varmistaa, että sen tuottamilla pennuilla on hyvä olla siellä mihin ne sitten menevätkin.
Jotta sheltti viihtyisi kanssasi, tulisi sinun täyttää seuraavat vaatimukset:
Mikäli edellä mainitut vaatimukset täyttyvät ja olet löytänyt sopivan kasvattajan, ei mikään tulisi olla pennun oston esteenä. Etenkin ensikoiran hankkijoiden tulisi olla tietoisia siitä, että koiran pitäminen on muutakin kuin pelkkää hauskan pitoa. Kuten me ihmiset, sairastuvat ajoittain koiratkin. Jokaisen koiranomistajan vastuisiin kuuluvat eläinlääkärikäynnit ja niiden maksaminen, mahdolliset ravintomuutokset ja sairaan koiran hoitaminen.
Shetlanninlammaskoirilla on muutamia niiden rodulle tyypillisiä sairauksia, jotka ovat yleisiä myös niiden sukulaisella Colliella. Perinnöllisiin sairauksiin kuuluvat lonkkaviat, ABCB1-geenivirhe (yliherkkyys tiettyjä lääkeaineita kohtaan) ja CEA, eli Collie Eye Anomaly. Blue Merle -koirien parituksen pennut saattavat tulla myös sokeiksi tai kuuroiksi. Shelteillä on dokumentoitu myös epilepsia ja sydänsairauksia.
© atiger / stock.adobe.com
Tietenkin voit tehdä muutamia juttuja koirasi terveyden ylläpitämiseen ja sairauksien välttämiseksi. Kaikki alkaa jo pennun ostosta. Huolehdi siitä, että pentusi tulee terveestä pentueesta ja että kaikki vaadittavat tutkimukset on tehty ja rokotukset annettu. Näin monet geneettiset sairaudet voidaan välttää, tai ainakin todeta ja hoitaa aikaisessa vaiheessa. Sen lisäksi tasapainoinen ravinto, säännölliset eläinlääkärikäynnit ja rokotevahvistukset sekä riittävä koiranhoito ovat sen terveydelle välttämättömiä.
Terveellinen ravinto on osa terveellistä elämää ja se ei päde vain ihmisille vaan myös koirille. Mutta mikä koiranruoka on shetlanninlammaskoiralleni sitten oikea? Ensinnäkin, shelteillä ei ole erityisiä vaatimuksia ruoan suhteen, mikä toisaalta on hyvä asia, mutta johtaa myös siihen, että oikeaa ruokaa ei voi noin vain nimetä. Ruokaa valitessa tulee ottaa huomioon koirasi yksilölliset tarpeet. Minkä ikäinen koirasi on? Kuinka aktiivinen se on? Kärsiikö se ylipainosta tai allergioista? Mikä ruoka sille maistuu?
On shetlanninlammaskoiria, jotka ovat erittäin nirsoja ruokansa suhteen, jonka vuoksi vain kokeilemalla selviää, mikä ruoka koirallesi maistuu ja mikä myös täyttää sen yksilölliset tarpeet. Koiralle voit antaa kuiva– tai märkäruokaa, tai voit valmistaa ruoan itse tai ruokkia sitä BARF-ruoalla. Mihin ravintoon päädytkin, on tärkeää, että koira saa ravinnostaan kaikki sille välttämättömät ravintoaineet, mitä se tarvitsee sen sen hetkisessä elämäntilanteessa. Välttämättömiä ravintoaineita ovat proteiinit tärkeimpänä energianlähteenä, vitamiinit ja mineraalit, hiilihydraatit ja kuidut kuten myös riittävästi raikasta juomavettä.
Sen näkee aika nopeasti saako koirasi terveellistä ja tasapainoista ravintoa. Terveillä shelteillä on kaunis, kiiltävä turkki ja ne pursuavat energiaa. Omistajana sinun tulisi ottaa tämä energian määrä ja siitä johtuva liikunnan tarve tosissaan ja tarjota koiralle paljon fyysistä sekä myös ajatusta vaativaa toimintaa. Koiraurheilu on sheltin omistajalle melkein jopa pakko juttu, mutta voit päättää itse mitä urheilua haluat harrastaa. Sheltin kanssa voi harrastaa esimerkiksi koiranäyttelyitä, agilityä, tottelevaisuuskoulutusta, koiratanssia tai metsäjälkeä. Minkä lajin valitsetkin, viihtyy sheltti hyvin lähes lajissa kuin lajissa. Älykkäälle ja ihmisläheiselle koiralle mahdollisia ovat myös pelastus- ja terapiakoira koulutukset.
Fyysisiä aktiviteettejä harrastavat koirat ovat kotona rauhallisempia ja ymmärtäväisempiä, ja ovat harvemmin myös hermostuneita. Urheilu koiran kanssa vahvistaa lisäksi koiran ja ihmisen välistä suhdetta ja luo keskinäistä luottamusta, mikä on elinikäisen ystävyyden perusta sinun ja shelttisi välille.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
