Rauhallisuudessa on voimaa. Valtavasta fyysisestä voimastaan huolimatta englanninmastiffin todellinen vahvuus ei ole sen lihaksissa, vaan sen rauhallisessa, leppoisassa luonteessa. Suuri, massiivinen koira tarkkailee tilannetta erittäin tarkasti ja reagoi muutoksiin mieluiten odottaen. Lempeä jättiläinen ei käyttäydy impulsiivisesti tai aggressiivisesti.
© Waldemar Dąbrow / stock.adobe.com
Englantilaisessa mastiffissa yhdistyvät hyväntahtoinen luonne ja mahtava ulkomuoto.
Hyväntahtoisesta ja rakastavasta luonteestaan huolimatta mastiffi on joissakin Saksan osavaltioissa ja muissa Euroopan maissa luvanvaraisten rotujen listalla. Näillä alueilla mastiffin pitäminen on sallittua vain tiettyjen sääntöjen ja määräysten mukaisesti.
Tämä johtuu ennemminkin sen vaikuttavasta ulkonäöstä kuin luonteesta. Koiran mahdollinen vaarallisuus perustuu yksinomaan sen kokoon ja siihen liittyvään voimaan.
Mastiffi herättää epäilyksettä kunnioitusta leveällä leuallaan ja voimakkaalla kallollaan. Vaikka sitä ei tarvitse pelätä: Niin riehakas hyppy voi toki aiheuttaa ei-toivottuja seurauksia. Se tarvitsee rakastavaa ja johdonmukaista kasvatusta sekä kattavaa sosiaalistamista. Näin tämä suuri koira oppii arvostamaan voimaansa ja käyttämään sitä oikeassa suhteessa tilanteeseen nähden.
Mastiffi, jonka säkäkorkeus on jopa 90 senttimetriä ja paino jopa 100 kilogrammaa, on yksi maailman suurimmista ja painavimmista koirista. FCI:n rotumääritelmässä, jossa mastiffin numero on 264 (ryhmä 2, alaryhmä 2: molossityyppiset), ei kuitenkaan määritellä koirarodun tarkkaa painoa. Suuri koko on erittäin toivottavaa, mutta vain, kun se ei vaikuta haitallisesti terveyteen.
Standardin mukaan koon ja painon on siksi oltava oikeassa suhteessa toisiinsa. Suuren, massiivisen koiran vartalon on oltava sopusuhtainen, eikä se saa missään tapauksessa olla ylipainoinen. Ihanteellinen mastiffi on suuri, massiivinen, voimakas ja tasapainoinen, ja sen kokonaiskuva on tiivis ja harmoninen.
Ennätyskoira: Säkäkorkeudeltaan 95 cm:n kokoinen mastiffiuros ”Aicama Zorba La-Susa” painoi vuoden 1989 marraskuussa 155,58 kiloa! Maailman painavimpana koirana se pääsi jopa Guinnessin ennätysten kirjaan.
Mastiffin lyhyt ja sileä turkki on vartalonmyötäinen ja lihakset erottuvat selvästi. Riippuvat huulet, korkealla, kaukana toisistaan olevat korvat ja ryppyinen otsa koiran ollessa tarkkaavainen antavat mastiffin leveälle kallolle tyypillisen neliönmuotoisen ulkonäön. Voimakkaan lihaksikas kaula, jonka ympärys vastaa lähes pään ympärysmittaa, vahvistaa massiivista ilmestystä.
Mastiffin värit ovat aprikoosi, kellertävä tai juovikas. Tumma väritys kirsun, kuonon ja korvien ympärillä on ehdottomasti toivottavaa, ja se muodostaa mastiffille tyypillisen maskin. Liiallisia valkoisia merkkejä vartalossa, rinnassa tai jaloissa ei sen sijaan hyväksytä.
© BONNIE C. MARQUETTE / stock.adobe.com
Mastiffille on ominaista erityisen korkea ärsytyskynnys. Melu, stressi tai muut eläimet eivät saa rauhallista nelijalkaista ystävää hermostumaan. Kadehdittavan leppoisuutensa, rauhallisen pidättyvyytensä ja suuren herkkyytensä ansiosta mastiffi on saanut lempinimen ”gentle giant” (suom. lempeä jättiläinen) kotimaassaan Englannissa. Mastiffin ominaisuudet tekevät siitä koiran, joka ei ole ainoastaan erinomainen perhekoira, vaan myös terapiakoira, jona se onkin jo saavuttanut jonkin verran menestystä.
Toisin kuin esi-isällään, joka teki vaikutuksen antiikin areenoilla pelottomalla ponnistelullaan karhuja tai härkiä vastaan, nykyaikaisella mastiffilla ei ole juurikaan taisteluominaisuuksia. Maallikot joskus sekoittavat koirien pidättyvän luonteen pelokkuuteen, mutta englanninmastiffi on kuitenkin erittäin rohkea koira.
Se ei epäröi kohdata hyökkääjää tilanteissa, joissa se kokee rakkaimpansa olevan uhattuna. Vahva ja suuri koira pysyy kuitenkin aina hallinnassa. Se hyökkää ja vahingoittaa hyökkääjää vakavasti ainoastaan äärimmäisessä hätätilanteessa.
Kunnioitusta herättävän ulkonäön, vahvojen hermojen ja harkitun käyttäytymisen yhdistelmä tekevät siitä erinomaisen vahtikoiran, jona sitä edelleen usein käytetään, erityisesti kotimaassaan Englannissa.
Lisäksi tätä melko harvinaista rotua arvostetaan ennen kaikkea hyväntahtoisena ja ystävällisenä perhekoirana. Mastiffit ovat hyvin läheisesti sidoksissa ihmisiin, eivätkä niiden valtava paino ja koko estä niitä hellittelemästä ja halailemasta rakkaitaan.
Ihmisläheisen luonteensa ansiosta mastiffit ovat melko helposti koulutettavia ja tekevät yleensä kaikkensa ollakseen ihmiselleen mieliksi. Nämä älykkäät nelijalkaiset ystävät ovat kuitenkin säilyttäneet jonkin verran omapäisyyttä. Täyttä tottelevaisuutta ei siis voi odottaa. Tottelemattomuus ei kuitenkaan koskaan johda uhmakkaaseen tai aggressiiviseen käyttäytymiseen, eikä yleensä aiheuta omistajalleen ongelmia.
Yhteiselämä mastiffin kanssa on sopusointuista sen vankkumattoman rauhallisuuden ja ihmisrakkauden ansiosta. Pienten lasten tai iäkkäiden ihmisten kanssa se on erittäin empaattinen leikki- ja matkakumppani. Se osoittaa huomattavaa suvaitsevaisuutta myös lajitovereitaan ja muita eläimiä kohtaan.
Kestää kuitenkin hetken, ennen kuin suhde ihmisiin muuttuu läheiseksi ja tiiviiksi. Hyväntahtoinen mastiffi suhtautuu vieraisiin aina rauhallisesti, mutta silti etäisesti. Niinpä mastiffi käyttäytyy myös ”rakkausasioissa” hyvin kontrolloidusti. Se tarkkailee ja arvioi ihmisiä ennen kuin antaa heille kaiken rakkautensa.
© Jennifer / stock.adobe.co
Terveellinen ruokavalio, säännölliset tarkastukset eläinlääkärillä ja riittävä liikunta ovat välttämättömiä mastiffin terveydelle. Talo ja suuri puutarha, jossa se voi puuhastella mielensä mukaan, on ihanteellinen koti tälle suurelle koiralle. Päivittäiset yhteiset kävelylenkit ovat silti yhä tarpeen.
Tärkeintä mastiffille on joka tapauksessa se, että se on lähellä ihmisiään. Kiintynyt koira haluaa olla aina mukana, eikä se siksi missään tapauksessa sovellu häkissä pidettäväksi.
Mastiffit tarvitsevat paljon rakkautta. Siksi koirankäsittelijän tulee kouluttaa ja kohdella koiraa aina rauhallisesti ja rakastavasti ja antaa sille paljon kehuja. Äänekkäät, huutavat komennot pelottavat rauhaa rakastavaa nelijalkaista ystävää syvästi. Hyväntahtoisesta ja ihmisläheisestä perusluonteestaan huolimatta englanninmastiffi tarvitsee johdonmukaista koulutusta, joka kertoo sille, mitä siitä odotetaan. On tärkeää, että tavoitteet on määritelty selkeästi alusta alkaen. Epäjohdonmukaiset toimet hämmentävät koiraa.
Kattava sosiaalistaminen pentuiässä tukee sen leppoisaa luonnetta. Ostajan tulisi siksi varmistaa, että nuori mastiffi pääsee nopeasti tutustumaan muihin koiriin, kissoihin, lapsiin, lenkkeilijöihin ja pyöräilijöihin. Mitä enemmän koira kokee pentuna, sitä harvemmin se pelästyy tai reagoi odottamattomasti myöhemmin.
Joka tapauksessa hyvin sosiaalistettu ja koulutettu mastiffi on koostaan huolimatta melko helppo pitää. Vankkumaton rauhallisuus, lapsiystävällisyys ja rauhallinen suojeluvietti tekevät siitä – vahti- ja terapiakoiran lisäksi – uskollisen perhekoiran, jolla on jättiläismäinen sydän.
Jotkut koiranharrastajat eivät halua mastiffia jo pelkästään koiran suuren koon vuoksi. Loppujen lopuksi tällainen jättiläinen tarvitsee paljon tilaa. Mastiffin turkinhoito on sentään helppoa. Yksinkertainen harjaaminen riittää sileän, lyhyen turkin puhdistamiseksi. Mastiffi nauttii harjaushetkistä täysin rinnoin.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä koiran ihon poimuihin, joihin loiset ja lika helposti pesiytyvät. Säännölliset tarkastukset ja puhdistukset ovat välttämättömiä tartuntojen välttämiseksi.
Mastiffia pidetään erittäin kestävänä koirarotuna, jolla on vain vähän perinnöllisiä rotusairauksia. Kuten muutkin tämän kokoluokan koirat, myös jotkut mastiffit kärsivät lonkkanivelongelmista. Joitakin sydänsairauksia esiintyy myös.
Mastiffilla on lisäksi taipumusta mahalaukun kiertymään. Tämän välttämiseksi ruoka kannattaa antaa useina pieninä annoksina päivän mittaan yhden suuren aterian sijaan. Yleisesti ottaen – kuten meillä ihmisilläkin – tasapainoinen ruokavalio edistää eläimen terveyttä.
Koska mastiffeilla on joka tapauksessa riittävästi kiloja, on huolehdittava siitä, että ne eivät liho liikaa. Ylipaino ei tee ainoastaan veltoksi ja hidasliikkeiseksi, vaan rasittaa myös luustoa. Se taas voi aiheuttaa muita terveysongelmia.
Painon lisäksi merkitystä on myös muilla tekijöillä, kuten iällä, terveydentilalla ja aktiivisuustasolla. Ravinnon pitää siis vastata nelijalkaisen ystävän yksilöllisiä tarpeita.
Kuiva– ja märkäruoan lisäksi ruokintametodiksi sopii barffaus (biologisesti lajinmukainen raakaruokinta). Karvakuonot syövät siinä pääasiassa raakalihaa, kuten aikoinaan. Kannattaa kysyä neuvoa eläinlääkäriltä koiran tarkan ravinnontarpeen selvittämiseksi.
Mastiffin väri aiheutti historian aikana – muiden ulkoisten ominaisuuksien ohella – erimielisyyksiä asiantuntijoiden keskuudessa. Tämä on todennäköisesti yhteydessä siihen, että mastiffin sukutaustaa ei ole tähän päivään saakka pystytty selvittämään.
Jo Rooman valtakunnassa raskaiden koirien, jotka muistuttivat ainakin ulkoisesti nykyistä mastiffityyppiä, sanottiin toimineen taistelu- ja sotakoirina. Kelttien ja normannien sanotaan tuoneen ne mukanaan Isoon-Britanniaan, joka on mastiffirodun alkuperämaa.
Toisen teorian mukaan mastiffi on molossin suora jälkeläinen ja se saapui Englantiin kauppalaivoilla Epeiroksesta ja Makedoniasta. Toiset sen sijaan väittävät, että mastiffi on peräisin tiibetinkoirasta. Aiemmat lähteet pitävät mastiffia alkukantaisena koirarotuna. Tällä tarkoitetaan rotua, jonka väitetään kehittyneen luonnollisesti ilman ihmisen suorittamaa kohdennettua jalostusta. Ainakin yhteys tiibetinkoiraan on voitu kiistää mahdollisimman pitkälti.
© Thomas Foldes / stock.adobe.com
Vaikka antiikin mastiffien esi-isien historiaa ei voida täysin selvittää, rodun kulkua voidaan jäljittää ainakin keskiajasta alkaen. Mastiffi esiintyy ensimmäisen kerran nimeltä 1300-luvulla Yorkin ensimmäisen herttuan, Edmund of Langleyn, kirjoittamassa tutkielmassa. On kuitenkin huomattava, että alun perin kaikkia massiivisia koiria, joilla on leveä kuono ja neliömäinen kallo, kutsuttiin Englannissa mastiffeiksi.
On varmaa, että mastiffityyppisiä koiria on käytetty monipuolisesti keskiajalla – erityisesti Isossa-Britanniassa. Niitä kutsuttiin sota-, suojelu-, metsästys-, ja taistelukoiriksi. Ensimmäinen todiste mastiffista sotakoirana löytyy kertomuksesta Azincourtin taistelusta vuodelta 1415. Yksi massiivisista koirista oli uskollisesti pahoin haavoittuneen isäntänsä rinnalla ja suojeli häntä uusilta hyökkäyksiltä.
Yläluokan keskuudessa nämä voimakkaat koirat olivat suosittuja metsästyskoirina karhujen tai villisikojen saalistuksessa. Keskiajalla niitä käytettiin kuitenkin ennen kaikkea kansan viihdykkeinä julkisissa karhu- ja härkätaisteluissa. 1500-luvulla Lontoon ympärille rakennettiin erityisesti niitä varten suunniteltuja areenoita. Niin sanotussa “Bear- ja Bullbaiting” (suom. karhun- ja häränkidutus) -tapahtumassa mastiffit (ja muut isot koirat) joutuivat kilpailemaan karhuja, leijonia, härkiä ja muita saalistajia vastaan.
Julma taistelukoiran ura päättyi vasta vuonna 1835, kun Britannian hallitus onnistui lopulta kieltämään nämä veriset tapahtumat. Suunnilleen samaan aikaan Englannissa aloitettiin vanhan englanninmastiffin (Old English mastiff) puhdas kasvatus. Vuonna 1872 perustettiin ensimmäinen mastiffiklubi. Mastiffi risteytettiin tietoisesti sileäkarvaisten bernhardinkoirien kanssa, mikä lisäsi mastiffin lempeyttä ja tasapainoisuutta.
Mastiffi alkoi kuitenkin kadota eläintaistelujen kieltämisen jälkeen. Molempien maailmansotien aikana se oli jopa vaarassa kuolla kokonaan sukupuuttoon. Vaikeina sotavuosina tuskin kukaan pystyi ruokkimaan näitä valtavia koiria. Kanadan ja Yhdysvaltojen tuen ansiosta muutamia yksilöitä selvisi hengissä, ja kasvatus Iso-Britanniassa voitiin aloittaa uudelleen sodan jälkeen.
“Old English mastiffia” pidetään nykyään yhtenä maailman suurimmista ja vanhimmista koiraroduista. Se on myös useiden muiden suurten koirarotujen, kuten tanskandoggin, newfoundlandinkoiran, bullmastiffin ja bernhardinkoiran alkurotu. Toisin kuin sukulaisensa, mastiffi on kuitenkin nykyään (kotimaataan Englantia lukuun ottamatta) erittäin harvinainen koirarotu.
Jos pidät mastiffista, saatat olla kiinnostunut myös näistä koiraroduista:
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
