© Dogs
Keskikokoinen labradorinnoutaja on rakastettu perhekoira, mutta koska sitä on alun perin käytetty työkoirana, vaatii se edelleen fyysistä ja ajattelua vaativia aktiviteetteja. Se on helppohoitoinen, ihmisläheinen ja hyväkuntoinen koirarotu.
Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa labradorinnoutaja on yksi suosituimmista roduista. Myös Euroopassa tämän rodun pentutilastot ovat korkealla. Eikä ihme, sillä labradorinnoutaja ei loppujen lopuksi ole kuin yksikään muista rotukoirista, sillä se on äärimmäisen ihmisystävällinen ja sillä on erityisen suuri tarve olla kuuliainen. Tämä labradorinnoutajalle synnynnäinen miellyttämisen halu tarkoittaa sitä, että se toivoo miellyttävänsä omistajaansa, mikä puolestaan tekee koirasta helpon, yhteistyöhaluisen ja sopeutuvan seurakoiran. Labradorinnoutajan voi ottaa mukaan ongelmitta mihin vaan ja se on kaikkialla toivottu vieras. Vieraita ihmisiä se lähestyy ystävällisesti ja häntää heiluttaen. Tämä ystävällinen ja avoin nelijalkainen on utelias ja mielellään aina jonkun seurassa. Ujous, pelko ja epävarmuus ovat yhtä harvinaisia tämän sosiaalisen koiran käytöksessä kuin aggressiivinen kovuuskin.
Labradorit rakastavat perheenjäseniään, etenkin lapsia. Ne ovat mielellään aina mukana joka paikassa, eivätkä jää kovin mielellään pitkäksi ajaksi yksin. Omistajiensa vierellä labradorit ovat luonteeltaan kärsivällisiä ja tasapainoisia. Ne tuovat rauhallisella olemuksellaan ja vankalla ystävällisyydellään perheeseen harmoniaa. Labradorinnoutajan ostaminen vain tämän takia ei kuitenkaan tuo sille oikeutta. Labradori on todella aktiivinen ja työhaluinen koira, mikä johtuu sen historiasta metsästyskoirana. Sillä ei ole vain erittäin tarkka nenä vaan se on myös hyvä kuntoinen ja viihtyy hyvin vedessä sekä pelastustoimissa. Monipuolisia labradoreja näkee paljon perhekoirana, mutta sen lisäksi usein myös sokeiden opaskoirina, pelastus- ja etsintäkoirina sekä haju- ja jälkikoirina poliisin ja tullin työkaverina. Jotta labradori olisi onnellinen, on sen työ- ja tehtävävietti otettava huomioon. Omistaja huomaa nopeasti, kuinka paljon reagoivampi ja tasapainoisempi labradori voi olla, jos sitä haastetaan ajattelemaan ja toimimaan fyysisesti, kuten sen luonne vaatii.
Labradorinnoutaja kuuluu keskikokoisiin koirarotuihin ja sen säkäkorkeus on uroksilla 56-57 cm ja naarailla 54-56 cm. Ne ovat erittäin aktiivisia ja toiminnanhaluisia koiria ja niillä on myös erittäin lihaksikas ja vankka kehonrakenne. Yleisesti ottaen tyypillinen labradori on tiivisrunkoinen, sillä on leveä kallo, vahva kaula sekä leveä ja syvä rintakehä.
Labradorille tunnusomainen on keskipitkä ja hännänpäätä kohti kapeneva saukonhäntä, jota se käyttää uidessaan ikään kuin peräsimenä. Sen leveässä päässä on selvä otsapenger ja vahva keskipitkä kuono. Korvat ovat melko takana ja lähellä toisiaan.
Rodulle tyypillinen on lyhyt ja tiheä karvapeite sekä vedenpitävä aluskarva. Rotumääritelmän mukaan kolme väriä ovat sallittuja: musta, keltainen ja ruskea. Turkki on aina yksivärinen, vaikkakin pieni valkoinen täplä rinnassa hyväksytään. Keltainen väri voi vaihdella vaaleasta kermanvaaleaan sekä ketunpunaiseen. Ruskean labradorin väri voi olla suklaanruskea tai tumma suklaanruskea. Alkuperäinen väri oli vallitseva musta ja se on väreistä edelleenkin yleisin.
Vaikka rotumääritelmä esitteleekin vain yhden lajityypin, kuluneina vuosikymmeninä on kasvatettu kahta eri labradori-tyyppiä: toinen oli vankkarakenteisempi „näyttely-noutaja“ ja toinen kevyempi rakenteinen „metsästys-noutaja”, jota kasvatettiin työkoiraksi ja sillä oli kapeampi pää ja pidempi kuono. Näiden molempien yhdistelmä on lähimpänä rotuideaalia.
© jeka_pi / stock.adobe.com
Labradorinnoutajien esi-isät ovat kotoisin Newfoundlandin saarelta Kanadan itärannikolta. Perimätiedon mukaan labradorit ovat polveutuneet niin kutsutusta St. Johnin, eli pyhän Johanneksen koirasta, joka oli tiheäkarvainen vesikoira. Ne auttoivat metsästyksessä ja noutamaan kalastettuja kaloja ja kalaverkkoja vedestä.
Ensimmäinen suunniteltu jalostusyritys tehtiin Englannissa, kun brittiläiset kalastajat toivat innokkaita koiria kotimaahansa. Englanninkielinen rodun nimi „Labrador Retriever“ juontaa juurensa toisaalta Kanadan Labradorin niemimaahan ja toisaalta koiran käyttötarkoitukseen noutajana (to retrieve = noutaa, jäljittää, hakea, pelastaa).
Earl Malmesbury toisen aikana (1778-1841) englannissa nähtiin paljon vaivaa rodun jalostamisen eteen. Hän uskoi päämäärätietoisesti labradorien metsästystaitoihin ja sen myötä rotu hyväksyttiin myös aatelismetsästäjien toimesta. Seitsemäs heinäkuuta vuonna 1903, Englannin kennelliitto hyväksyi labradorinnoutajan viralliseksi koiraroduksi. Lukuisat menestyksekkäät näyttelyt tekivät aktiivisesta ja rauhallisesta labradorista nopeasti pidetyn ja suositun muidenkin kuin aatelisten ja englantilaisten keskuudessa. Keltainen ja ruskea turkinväri olivat pitkään merkki virheellisyydestä ja ne hyväksyttiin vastamyöhemmin toivottuihin väreihin mustan rinnalle.
Vaikka labradorinnoutaja on tänä päivänä pidetty pääasiassa perhekoirana, vetää sen veri edelleen työnpariin ja se osoittaa edelleen suurta noutajan- ja pelastajan viettiä. Useimmat kasvattajat, jotka kuuluvat liittoon ja kasvattavat pentuja FCI-standardien mukaisesti, kasvattavat terveellisiä, luotettavia ja tehokkaita koiria. Jos olet päättänyt ottaa labradorin osaksi perhettäsi, ei sinun tulisi unohtaa, että labradorinnoutaja on edelleenkin ”käyttökoira” ja sen työvietti vaatii riittävästi tehtäviä ja aktiviteetteja. Monet seurat tarjoavat koulutus- ja aktiviteettimahdollisuuksia labradorien kasvattajille ja omistajille.
Aktiivinen ja paljon liikkuva labradorinnoutaja on yleisesti ottaen perusterve ja kestävä koira. Siitä huolimatta, tälläkin rodulla on muutamia perinnöllisiä sairauksia, joita voidaan välttää vain kontrolloidulla ja huolellisella kasvatuksella. Näitä sairauksia ovat luustoon liittyvät sairaudet, kuten lonkkanivelten ja kyynärnivelten kasvuhäiriöt sekä nivelrustonluutumishäiriö (OCD). Labradoreilla esiintyy myös muutamia perinnöllisiä silmäsairauksia, kuten perinnöllinen harmaakaihi (HC) ja etenevä verkkokalvon surkastuma (PRA).
Kun olet hankkimassa labradoria, varmista, että kaikki koirat, joilla on todettu perinnöllisiä sairauksia, ei ole käytetty paritukseen, jotta koiranpentu ja sen vanhemmat ovat geneettisesti terveitä. Vain näin voit estää perinnöllisten sairauksien leviämisen. Terveen ja puhtaan pennun voi ostaa luotettavalta kasvattajalta, joka toteuttaa kasvatustoimenpiteissään kaikki vaadittavat terveystutkimukset ja kokeet. Kaikella on hintansa, minkä vuoksi kontrolloitu, terve ja rokotettu koiranpentu papereineen päivineen ei ole halpa heräteostos. Labradorinnoutajan pentujen hinnat pyörivät noin 1.200 euron kieppeillä. Labradorin pentu on kuitenkin hintansa väärtti, sillä terveen koiran kanssa ei tarvitse pelätä suurempia eläinlääkärikäyntejä ja siitä on sinulle iloa ja seuraa moneksi vuodeksi.
Koiran hankinnan jälkeen vastuu sen terveydestä on sinun käsissäsi. Jotta koirasi pysyisi pitkään aktiivisena ja terveenä, on tasapainoinen ruokavalio äärimmäisen tärkeää. Tasapainoisesta ravinnosta koira saa kaikki tärkeät ravintoaineet sekä juuri oikean määrän energiaa. Valitettavasti erityisesti labradoreilla on taipumusta syödä liian paljon. Ylipaino on kuitenkin koiralle kuin koiralle huonoksi ja johtaa lukemattomiin sairauksiin, jotka voivat lyhentää koiran elinikää.
Ylenpalttiset rasvat ja makeutusaineet, kuten sokeri tai glukoosi, eivät kuulu koiran ruokakuppiin. Terve ja tasapainoinen ruokavalio koostuu tavanomaisesti korkeasta lihapitoisuudesta (vähintään 70%) ja kasviksista sekä hedelmistä (n. 20-30%). Liha toimii koiran tärkeimpänä proteiinin lähteenä, kun taas vihannekset ja hedelmät tuovat ruokakuppiin tärkeitä vitamiineja ja ravintoaineita. Viljoja koira tarvitsee puolestaan erittäin vähän. Korkea viljapitoisuus onkin yleensä merkki huonolaatuisesta koiranruoasta.
Lue artikkelimme labradorinnoutajan lajinomaisesta ravinnosta ja tutustu koiranruokavalikoimaamme zooplus-kaupassa, löydät sieltä monia sopivia vaihtoehtoja!
Ylipainon kertymistä voit rajoittaa kiinnittämällä huomiota ruoan ravintoarvojen lisäksi ruoka-annosten kokoon. Missään nimessä ei tule antaa labradorin itse päättää, kuinka paljon se haluaa syödä. Labradorinnoutajat ovat innokkaita syöjiä ja ne söisivät paljon enemmän kuin mitä on hyväksi niille ja niiden vatsalle. Hyvän ruoka-annoksen koko voi vaihdella hurjasti, sillä se riippuu koiran iästä, painosta ja aktiivisuudesta. Tavallisesti labradorille riittää yksi tai kaksi ruoka-annosta päivässä, jotka koiran tulisi aina saada samaan aikaan päivästä toiseen. Mikäli koira saa ruoka-aikojen välissä herkkuja, tulisi se ottaa huomioon ruoka-annoksissa, eli täyttää silloin ruokakuppia hieman vähemmän kuin normaalisti.
Labradorinnoutajille ei ole olemassa tarkoin suunniteltuja painotaulukkoja. Loppujen lopuksi se on sinun arviosi varalla, onko koirasi liian lihava tai liian laiha, tai syökö se liian paljon tai liian vähän. Jos olet epävarma, tulisi sinun kysyä eläinlääkäriltä tai kasvattajalta sopivasta ravinnosta sekä oikeasta ruokamäärästä.
© Katherine / stock.adobe.com
Oikeanlainen hoitaminen on ratkaisevaa labradorisi terveyden kannalta. Eläinlääkärin suorittamien rutiinitarkastusten lisäksi voit itse tehdä säännöllisiä tarkastuksia koirallesi, jotta mahdolliset infektiot huomataan hyvissä ajoin ja ne voidaan myös hoitaa nopeasti. Erityisesti huomiota tulisi kiinnittää labradorin korviin, silmiin ja hampaisiin. Jotta loukkaantumisilta ja tulehduksilta voidaan välttyä, tulisi myös koiran kynnet leikata säännöllisesti. Labradorinnoutajan turkki on erittäin helppohoitoinen ja puhdistuu melkeinpä itsestään. Turkki tulisi kuitenkin harjata vähintään kerran viikossa, jotta irtokarvat ja tarttuneet liat poistuvat.
Hyvä koiranhoito ei siis välttämättä vaadi ajallisesti paljoa. Siitä huolimatta tarkastusten ja hoitotoimenpiteiden tulisi olla vakiintuneita asioita päivä tai viikko-ohjelmassanne, jotta niistä tulisi sinulle ja koirallesi rutiineja. Koirat pitävät säännöistä ja hyvästä organisoinnista. Suuri määrä odottamattomia yllätyksiä ja muutoksia sekoittavat helposti herkän labradorin pään. Aloita siis hoitorutiinit jo pentuiässä ja totuta koirasi ajoissa istumaan paikallaan hoidon ajan.
Labradorin pitäminen ja kouluttaminen on yhtä mutkatonta kuin sen hoitaminenkin. Sen vuoksi tämä ystävällinen ja ihmisläheinen koira sopii hyvin myös alkajille ilman minkäännäköistä koirakokemusta. Siitä huolimatta, on muutamia labradorinnoutajan pitämiseen liittyviä perusjuttuja, jotka tulee ottaa huomioon.
Labradori on luontaisesti työ- ja käyttökoira. Sen vuoksi koira tarvitsee paljon liikuntaa ja parhaassa tapauksessa riittävästi erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia, jotta se saa tyydytettyä luontaisen ”jäljitysjanonsa”. Yksi ehto labradorin pitämiselle on talo, jossa on oma piha ja riittävästi tilaa tälle aktiiviselle ja liikkumista rakastavalle koiralle. Labradorin on saatava kuluttaa energiansa eikä pari pientä kävelyä päivässä ole sille riittäviä. Koiran urheilulajit, kuten koiratanssi, jäljestäminen, metsästys ja tottelevaisuuskoulutus ovat oivia labradoreille, sillä ne vaativat koiralta fyysistä suoritusta ja ajattelua. Päivittäisiä kävelylenkkejä voit piristää sisällyttämällä pieniä etsintä- ja jäljitystehtäviä lenkille. Uintia rakastavan koiran teet tietenkin myös iloiseksi, jos viet sen uimaan järveen tai jokeen.
Jotta yhdessäolo luonnossa ja seurueissa olisi iloista ja mutkatonta, on tärkeää, että koira tottelee käskyjäsi ja ohjeitasi. Tämä pätee yhtä lailla labradoreihin kuin vaikka saksanpaimenkoiriinkin. Oikeanlainen kasvatus on ihmisen ja koiran yhteisen elämän tukipilari. Yleisesti ottaen labradorin kouluttaminen on kuitenkin suhteellisen helppoa sen ihmisläheisen luonteen ja kuuliaisuuden vuoksi. On erittäin tärkeää, että koulutat herkän koiran johdonmukaisesti mutta hellästi. Koirasi tulee reagoimaan positiivisiin vahvisteisiin, kuten kehuihin ja ajoittain myös herkkuihin, paljon paremmin, kuin liioiteltuun ja ankaraan haukkumiseen. Aloittelijoille suositellaan joka tapauksessa koirakoulussa käyntiä, jossa tärkeimmät käskyt ja käytöstavat opetellaan. Lisäksi koirakoulussa omistaja oppii miten kontrolloida koiraansa.
Yleisesti pätee sääntö, että mitä paremmin koira on koulutettu, sitä enemmän sen kanssa voi tehdä yhteisiä aktiviteettejä ja kokemuksia. Yhteisiä aktiviteetteja voivat olla esimerkiksi pyöräretki, vierailu ystävien puutarhassa, yhteinen loma tai retki koirien uimarannalle. Elämä labradorinnoutajan kanssa on täynnä mahdollisuuksia erilaisiin yhteisiin tekemisiin.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
