© MilsiArt
Keskikokoinen kultainennoutaja on suuri lastenystävä ja sopiva rotu perhekoiraksi. Se on hyvin ihmisläheinen ja sitä on helppo käsitellä, sen turkinhoito ei ole kovin vaativaa, mutta se tarvitsee paljon liikuntaa.
Toisin kuin monet muut rotukoirat, kultainennoutaja on tunnettu miellyttämisenhalustaan. Se haluaa miellyttää ihmisiään ja on luonteeltaan sen vuoksi erittäin oppimishaluinen. Se mukautuu päivittäisiin tilanteisiin hyvin maltillisesti ja se on mielellään osa omistajansa aktiviteettejä. Tämä ihmisläheinen noutaja kuuluukin maailmanlaajuisesti rakastetuimpiin perhekoiriin. Erityisesti lapsiperheet pitävät kultaisista noutajista niiden hyväntahtoisuuden ja rauhallisuuden, kuten myös luotettavan ja leikkisän luonteen vuoksi. Ystävällinen kultainennoutaja sopii myös perheeseen, jossa on muita kotieläimiä.
Kultaisennoutajan omistajat vitsailevat, että kultainennoutaja auttaisi murtovarkaita kantamaan kotoaan arvoesineet ulos ennemmin kuin ajaisi ne pois. Ja toden totta, sen suojelusvietti on kehittynyt hyvinkin alkeellisesti, jos ollenkaan. Siitä ei ole varmastikaan vahtikoiraksi, mutta sen työnhalu, älykkyys ja helppo käsittely tekevät siitä sopivan sokeiden opaskoiran, terapiakoiran tai seurakoiran kehitysvammaisille. Sen tarkan nenän ja syntyperäisen metsästysvietin yhdistelmä on ominaisuus, jonka vuoksi kultaisianoutajia käytetään paljon myös virkavallan toiminnassa, pelastustöissä, huumekoirana sekä räjähdysainekoirina.
Kultainennoutaja on ihmisten suuressa suosiossa, eikä se varmastikaan johdu pelkästään sen kiltistä luonteesta, vaan myös sen viehättävästä ulkonäöstä. Tällä keskikokoisella rotukoiralla on sopusuhtainen ja tasapainoinen kehonrakenne. Sen olemuksesta hellän ja hyväntahtoisen tekee selvälinjainen pää tummine silmineen, jotka ovat pigmentoituneiden silmäluomien alla. Voimakkaiden lihasten ja vahvan luuston myötä kultainennoutaja on ketterä ja liikkumista rakastava koira.
Kultainennoutaja kuuluu keskikokoisiin koirarotuihin. Uroksilla säkäkorkeus on 56 – 61cm ja nartuilla hieman matalampi, 51 – 56 cm. Koiranpaino riippuu sen sukupuolesta ja koosta, mutta se on noin 30 – 40 kg. Kultaisennoutajan turkki on keskipitkää sileää ja vähän aaltoilevaa, joskus jopa kihartuvaa, karvaa. Selässä karvoitus menee selkää pitkin, kun taas etujalkojen takana, vatsan alueella, rinnassa ja hännän alla on runsaasti enemmän karvaa. Tiheän aluskarvan vuoksi ääriolosuhteet, kuten kylmyys ja vesisade, eivät haittaa kultaistanoutajaa. Turkin väri on vaalea, mutta sen sävy vaihtelee voimakkaasta kultaisesta sävystä, kuun keltaiseen ja kermansävyyn. Joillakin yksilöillä saattaa esiintyä rinnassa myös valkoisia karvoja.
© Mikkel Bigandt / stock.adobe.com
Kultaisennoutajan alkuperästä on monia tarinoita ja legendoja. Toisin kuin monien muiden noutajakoirien, kultaisennoutajan tarina ulottuu pitkälle ainakin vuoteen 1864. Tänä kyseisenä vuonna englantilainen herra nimeltä Dudley Marjoribanks osti kengäntekijältä keltaisennoutajan aaltoilevine turkkeineen ja nimesi tämän nimellä ”Nous”. Tämä ainut keltainen uros oli heitetty pois muuten mustasta pentueesta. Pohjois-Skotlannissa sijaitsevassa Guisachan nimisessä kartanossaan Marjoribanks, joka myöhemmin myös nimettiin ensimmäiseksi Tweedmouthin loordiksi, aloitti myöhemmin koiran jalostamisen.
Hänen tarkoituksenaan oli kasvatuksen ja jalostamisen myötä saada täydellinen noutajakoira villilintujen metsästykseen. Sen vuoksi vuonna 1868 hän paritti Nous-koiran tweed-vesispanielinartun ”Bellen” kanssa, sillä spanielit olivat tunnettuja kestävinä noutokoirina ja myös innokkaina vedenystävinä. Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana Tweedmouthissa paritettiin Nousin ja Bellen jälkeläisiä aaltoturkkisten noutajien ja tweed-spanieleiden kanssa, kuten myös irlanninsettereiden, sekä myös hiekanvärisen vihikoiran kanssa. Näiden risteytyksistä syntyi lopulta tämän päivän kultainennoutaja.
Alkuperäisen jalostamisen tarkoitus oli tehdä kultaisestanoutajasta se, joka noutaa ammutut villilinnut. Hellällä otteella se toi suullaan kuolleen eläimen metsästäjälle. Monet kultaisetnoutajat olivat erikoistuneet noutamaan ammuttuja vesilintuja, mikä todistaa niiden nykyistäkin rodunedustajien sidosta veteen. Nykypäivänäkin kultaisetnoutajat ovat pääsääntöisesti hyviä uimareita.
Brittiläinen kennelliitto teki ensimmäisen virallisen rotumääritelmän vuonna 1913 ja kahdeksan vuotta sen jälkeen ensimmäinen rotuliitto perustettiin. Sen jälkeen nämä suloiset koirat nousivat nopeasti suosioon kotimaassaan Englannissa sekä myös Yhdysvalloissa. Todellinen buumi rodun ympärillä alkoi 1980- ja 1990-luvuilla, sillä silloin rotu esiintyi myös monissa elokuvissa ja televisiossa. Sen jälkeen rotu ei ollut suosittu perhe- ja seurakoira vain anglosaksien alueella, vaan myös monissa Euroopan maissa. Luotettavien kasvattajaliittojen pentutilastojen mukaan rotu on tänä päivänä yleisin koirarotu anglosaksien alueella sekä saksankielisissä maissa.
© Roberto Zocchi / stock.adobe.com
Buumi rodun ympärillä toi valitettavasti mukanaan myös sivuvaikutuksia. Rahanahneet ”kasvattajat”, joiden tavoitteena oli tienata rahaa nopeasti suloisilla pennuilla, parittivat koiria suunnittelematta ja huomioimatta eläimen olemusta tai terveyttä. Näiden toimien seurauksena syntyi muutamia rodulle tyypillisiä sairauksia, joista muutamat noutajat kärsivät edelleenkin. Perinnöllisten sairauksien riskiä voidaan vähentää huolellisella koirien jalostamisella ja tiukoilla lisenssivaatimuksilla. Siitä huolimatta, seuraavat sairaudet ovat keskivertoa yleisimpiä kultaisillanoutajilla:
– Lonkkanivelen kasvuhäiriö (HD)
– Kyynärniveldysplasia (ED)
– Epilepsia
– Etenevä verkkokalvon rappeuma (PRA)
– Harmaakaihi (HC)
Jos olet kiinnostunut kultaisennoutajan pennusta, on sinun ehdottomasti varmistettava, että kasvattaja on tehnyt kaikki vaaditut terveystarkastukset. Pyydä kasvattajalta koiran sukutaulu katsottavaksi ja varmista, että pennun vanhempien, isovanhempien ja sisarusten terveys on asiallisesti kunnossa. Valitettavasti nykypäivänäkin on olemassa massatuotantokasvattajia, jotka eivät arvosta kovinkaan paljoa koiriensa terveyttä. Hanki koiranpentu siis vain hyväksytyiltä kasvattajilta ja valitse kasvattaja huolellisesti ajan kanssa.
Kunnollisen kasvattajan koiranpentu maksaa noin 1.200 euroa. Koira, joka tulee tuomaan sinulle ja perheellesi iloa monia vuosia, on tämän rahan väärtti. Kontrolloidusti kasvatettu pentu vaatii pääsääntöisesti vähemmän eläinlääkärikäyntejä ja aiheuttaa näin myös vähemmän kuluja myöhemmin, kuin massatuotannosta tuleva koiranpentu. Hyväksyttyjen kasvattajien kultaisillanoutajilla on suhteellisen pitkä eliniänodote, jopa 12-16 vuotta. Näissä tapauksissa saat viettää iloista yhteiselämää koirasi kanssa pitkään.
Geneettisesti virheetön koiranpentu on tietenkin vain kaiken alku. Koiran pitkä terveellinen ja aktiivinen elämä riippuu ratkaisevasti myös siitä, saako koira oikeanlaista hoitoa. Luonnollisestikin huolta tulisi pitää myös valtavasta kultaisesta turkista. Kultaisellanoutajalla on kaksi kertaa vuodessa varsinainen karvanlähtöaika, jolloin siitä lähtee paljon karvaa, mutta muuten siitä lähtee ympärivuoden tasaisesti hieman karvaa. Koska karvaa lähtee koko ajan enemmän tai vähemmän, on turkkia harjattava ja kammattava säännöllisesti. Näin puhdistat ja selvität koiran pohjavillaa ja kampaat pois irtokarvat, jotka myöhemmin muuten päätyisivät kodin lattialle, sohvalle ja tyynyille. Irronneen pohjavillan poistaminen harjaamalla helpottaa koirasi oloa myös kuumina kesäpäivinä, sillä kultainennoutaja ei pidä liian lämpimästä kuumuudesta.
Turkin säännöllisen hoidon lisäksi koirasi korvat, silmät, tassut ja hampaat tarvitsevat rutiinitarkastuksia. Tarkastuksien avulla huomaat mahdolliset sairaudet ajoissa, jolloin ne myös voidaan tarpeen tullen hoitaa. Lisäksi rutiinitarkastukset auttavat välttämään vaaralliset tulehdukset, sillä säännöllisissä kontrolleissa huomaat mahdolliset muutokset koirasi terveydessä nopeasti. Säännöllisyys totuttaa koirasi myös hoitotoimenpiteisiin, jolloin se antaa sinun tehdä rutiinitarkastukset rauhassa. Parhaassa tapauksessa totutat koiran jo pentuna välttämättömiin tarkastuksiin ja puhdistuksiin.
© everydoghasastory / stock.adobe.com
Kultaisennoutajan terveyteen vaikuttaa merkittävästi sen saama ravinto. Mutta mikä on sitten oikea koiranruoka tälle koirarodulle? Tulisiko antaa kuivaruokaa vai märkäruokaa? Vai pitäisikö ruoka valmistaa itse? Entä raakaruokinta? Netissä, ruokakaupoissa ja eläinkaupoissa ruokavalikoima on yhtä monipuolinen kuin mielipiteet oikeanlaisesta noutajan ravinnosta.
Valitettavasti kultaisennoutajan parasta mahdollista ravintoa ei voi yleisesti nimetä. Oikean ravinnon päätös riippuu nimittäin monista tekijöistä, joita ovat koiran ikä, koko, paino, aktiivisuus ja terveydentila. Nämä tekijät vaikuttavat koiran ravintotarpeeseen ja tulisi ottaa huomioon koiran ravintoa valittaessa. Kuten myös ihmisillä, on nuoremmalla ja ketterällä koiralla, jolla on suuri halu liikkua, korkeampi energian tarve kuin vanhemmalla, rauhallisella koiralla, jolla on enemmänkin taipumusta ylipainoon.
Koiranruoan ravintosisältö antaa ensimmäisen vinkin siitä, onko ruoka korkealaatuista vai ei. Hyvä koiranruoka perustuu suureen lihapitoisuuteen, minkä pitäisi olla vähintään 70%. Vihanneksien, yrttien ja hedelmien tulisi täyttää ravinnosta loput. Koirille ei tulisi syöttää liikaa viljaa ja mikäli ruoassa on suuri viljapitoisuus, on se merkki huonolaatuisesta koiranruoasta. Koiranruokaan eivät myöskään kuulu makeutusaineet, kuten sokeri, fruktoosi, glukoosi tai siirappi. Laadukkaan koiranruoan tunnistat tutkimalla ainesosia sekä lihan alkuperän.
Kuivaruoka tuntuu olevan monille koiranomistajille käytännöllisempi vaihtoehto, mutta se ei tarkoita sitä, että se olisi koiralle paras vaihtoehto. Kuivaruoasta puuttuu nesteet ja siinä on usein myös tärkeitä ravintoaineita sellaisessa muodossa, joista koiran on vaikea saada kaikki hyöty irti. Tietenkin kuivaruokaakin voi käyttää, mutta ei ole suositeltavaa ruokkia koiraa pelkästään kuivaruoalla. Kuiva- ja märkäruokaa punnitessa, on märkäruoka koiralle varmasti parempi vaihtoehto. Lisää vaihtelua koirallesi tarjoat, jos ruokit sitä osittain myös raa’alla lihalla (BARF-ruokintaa) tai valmistat ruoan itse. Valmistamalla ruoan itse voit tietenkin parhaiten vaikuttaa ruoan laatuun ja ravintosisältöön.
© zuzule / stock.adobe.com
Vaikka kultaisennoutajan oikeanlaiseen ravintoon ja hoitamiseen tuleekin kiinnittää huomiota, ei saa unohtaa sitä, mitä koirasi kaikkein eniten tarvitsee; nimittäin sinun rakkautta ja huomiotasi. Kultainennoutaja on erityisen ihmisläheinen koira ja tarvitsee perheessä vakituisen paikkansa. Väliaikaiset pitämiset ovat tälle herkälle luonteelle täysin sopimattomia. Anna kultaisennoutajan olla osa elämääsi aktiivisesti ja suunnittele riittävästi yhteistä aikaa, jossa koirasi saa puuhata sekä fyysisiä, että ajatusta vaativia aktiviteetteja.
Kuten kaikki metsästyskoirat, ovat kultaisetnoutajat erittäin liikunnallisia. Sen vuoksi tämän koiran pitäminen puoltaakin erittäin urheiluintensiivistä elämää. Yksitoikkoinen päivittäinen kävely ei riitä kultaiselle noutajalle, sillä tämä älykäs noutaja haluaa fyysisen liikunnan lisäksi tulla haastetuksi myös älyllisesti. Yksinkertainen vaihtoehto on sisällyttää kävelylenkkeihin pieniä nouto- ja etsintäpelejä. On kuitenkin olemassa monenlaisia liikuntamuotoja ja koulutusaktiviteetteja, jotka tarjoavat koirallesi riittävästi puuhaa. Kultaisellenoutajalle hyvin sopivat esimerkiksi tottelevaisuuskoulutus, noutokoulutus, jäljestäminen tai pelastuskoulutus. Näiden lisäksi on olemassa urheilulajeja ja pelejä, joissa kultainennoutaja voi käyttää tarkkaa nenäänsä sekä noutoviettiänsä. Tämä rotukoira rakastaa vettä, minkä vuoksi se onkin helppo tehdä iloiseksi, kun sen vie uimaan järveen, jokeen tai mereen. Jos uintimahdollisuudet ovat kaukana, tyytyy koirasi varmasti myös pienempään lammikkoon tai puutarhaletkun veteen.
Ennen kuin hankit kultaisennoutajan pennun, tulisi sinun harkita tarkemmin, että onko sinulla riittävästi aikaa tälle liikunnalliselle ja leikkisälle koiralle. Työssäkäyville, jotka tekevät toimistossa täysipäiväistä työpäivää, ei kultainennoutaja varmastikaan ole oikea vaihtoehto. Ihmisille, joilla on aikaa ja halua puuhailla koiran kanssa paljon, sekä riittävän suuri talo pihoineen päivineen, on kultainennoutaja uskomattoman uskollinen ja rakastava kumppani.
Kultaisennoutajan kouluttaminen vaatii suhteellisen vähän, mutta ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sitä tulisi kouluttaa. Kiitos sen kuuliaisuuden ja yhteistyökyvyn on kouluttaminen suhteellisen mutkatonta ja mukavaa puuhaa. Tietynlainen johdonmukaisuus on tarpeen, kuten jokaisen koiran kohdalla. Kultainennoutaja vangitsee omistajansa helposti pauloihinsa iloisella olemuksellaan, suloisella katseellaan ja heiluvalla hännällään, mutta siitä huolimatta tulisi koiralle määrätietoisesti opettaa tärkeimmät käskyt. Kouluttamisen tulisi olla johdonmukaista ja tapahtua varmalla, mutta ei ankaralla otteella. Päinvastoin, kouluttamisen tulisi olla rauhallista ja ystävällistä. Herkät ja ihmisläheiset koirat tarvitsevat johtajan, joka on yhtä rauhallinen kuin koira itsekin.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
