© Mikkel Bigandt / stock.adobe.com
Tyypillistä kooikerhondjelle ovat oranssinpunaiset läiskät valkoisessa turkissa sekä mustat korvankärjet, joita kutsutaan myös ”korvakoruiksi”. Koiran päässä pitäisi olla koristeena valkoinen merkki. Kooikerhondje on 38-40 cm:n hartiakorkeudellaan keskikokoinen koira, jolla on tasapainoinen, lähes neliömäinen ruumiinrakenne. Sen hapsuinen – näin koiranomistajat kutsuvat pitkäkarvaisia paikkoja – häntä on suorassa tai selkälinjan yläpuolella. Myös korvat ovat hapsuiset ja kehystävät riippuen hienostunutta päätä ja ilmeikkäitä silmiä. Turkki on puolipitkä ja sileä tai laineikas. Pehmeäntuntuisen turkin pitäisi olla rinnan kohdalla pidempi, ja turkissa on paksu pohjavilla.
Kuten niin usein, kertoo tämänkin rodun kohdalla rodun nimi sen alkuperäisen kasvatustarkoituksen. Rodun nimi viittaa tietynlaiseen sorsanmetsästykseen, joka oli suosittua Hollannissa erityisesti 1500-luvulla – mutta myös myöhemmin. Hollannissa on paljon jokia ja lampia, joten tällaiseen ympäristöön soveltuva metsästysmuoto pystyi kehittymään siellä. Metsästäjät sijoittivat vesistöjen ympärille pusikoita ja mattoja, jotka muodostivat enemmän tai vähemmän luonnollisen häkin, josta hollantilaiset käyttävät nimeä ”kooi”. Lopuksi laskettiin vapaiksi kesyt ankat, jotka toimivat houkutuslintuina. Ne houkuttelivat sorsia laskeutumaan. Tässä kohdassa kuvaan astui kooikerhondje, tuttavallisemmin koikkeri. Se on selvästi enemmän ”sorsien houkuttelija” kuin sorsanmetsästäjä: metsästäessä kooikerhondjen tehtävä oli houkutella sinne tänne tanssahtelemalla ja häntää heiluttaen uteliaita sorsia sisään rannalla olevaan häkkiin. Siellä ne olivat loukussa ja tapettiin. Tällaisia häkkejä on vielä nykyäänkin Hollannissa, mutta niitä käytetään pääasiassa tieteellisiin tarkoituksiin, esimerkiksi lintujen rengastamiseen. Myös tässä käytetään kooikerhondjeja.
Kooikerhondje oli toisen maailmansodan aikaan oikeastaan lähes kadonnut rotu. Paronitar van Hardenbroek van Ammerstol pyysi etsimään kuvien avulla rodun edustajia. Tällä tavalla löydettiin Frieslandista narttukoira Tommy, joka on nykyisen rodun kantaemo. Sen avulla voitiin aloittaa kasvatus uudestaan vuonna 1942, ja tavoitteena pidettiin rodun historiallisia esikuvia. Kasvattajat aloittivat yhteensä vain 25:llä eläimellä. Jo vuonna 1971 kooikerhondjekanta oli vahvistunut jälleen ja FCI tunnusti sen itsenäiseksi roduksi. Nykyisin kanta on vakaa – Suomessa kooikerhondjeja rekisteröidään noin sata vuosittain. Ulkonäkö ja käytös muistuttavat novascotiannoustajaa, mutta ei ole varmaa, missä määrin kooikerhondje on vaikuttanut tähän. Myös USA:ssa, Kanadassa ja Skandinaviassa mutkaton kooikerhondje on yhä suositumpi koiranystävien keskuudessa.
© Sabine Glässl / stock.adobe.com
Kooikerhondje on iloinen ja leikkisä seuralainen, joka solmii tiiviin suhteen kaksijalkaisen laumansa kanssa. Valppaudestaan huolimatta sillä ei ole tapana haukkua eikä se ole aggressiivinen. Kooikerhondje pysyy leikkisänä korkeaan ikään saakka ja rakastaa silityksiä. Lyhyesti sanottuna: kooikerhondje on hyväntuulinen koira, joka kietoo charmillaan niin ihmiset kuin lajitoveritkin pikkusormensa ympärille. Se on ihana seurainen lapsille, kunhan sille annetaan myös mahdollisuus vetäytyä omiin oloihinsa ja lapset ovat oppineet kohtelemaan eläimiä kunnioittavasti. Vieraisiin se sen sijaan pitää pääsääntöisesti välimatkaa.
Vuosisatojen mittaisesta tiiviistä yhteistyöstä ihmisen kanssa johtuu, että kooikerhondje on mielellään tiiviissä yhteydessä ihmisensä kanssa vielä nykyäänkin. Se ei ole vain tottelevainen ja alistuva, vaan myös erittäin oppivainen. Aloittelijakin saa helposti koulutettua tämän älykkään koiran, kunhan osaa lukea sitä ja toimii johdonmukaisesti. Muuten on olemassa vaara, että kooikerhondje haluaa testata rajojaan ja muuttuu uhmakkaaksi. Jos annat sille selkeitä käskyjä ja kehut sitä, kun se tekee jotain oikein, saat sen koulutettua helposti. Kooikerhondjelle kehut merkitsevät yleensä enemmän kuin makupalat! Sillä on heikko metsästysvietti, koska sen esi-isät toimivat sorsien houkuttelijoina metsästyksen sijasta. Jotkut kooikerhondjet jahtaavat silti mielellään pieneläimiä, kuten rottia. Kiinnitä siis koulutuksessa pienestä pitäen huomiota luoksetuloon. Pentukoulu ja jatkokoulutus koirakoulussa toimivat mielekkäänä täydennyskoulutuksena sosiaaliselle ja hyvin käyttäytyvälle koiralle.
Jos haluat terveen kooikerhondjen, sinun pitäisi ehdottomasti ostaa se vakavasti otettavalta kasvattajalta. Tämä on tärkein edellytys elinvoimaisen koiran saamiseksi. Rodulla voi olla taipumusta terveysongelmiin, jos vanhemmat eivät ole kokeneen kasvattajan valitsemia ja eläinlääkärin tarkistamia. Mahdollisiin geneettisiin ongelmiin kuuluvat munuaissairaudet, patellaluksaatio ja silmäsairaudet. Menneisyydessä esiintyi usein myös Willebrand-Jürgens-oireyhtymää, joka aiheutti mustelmia ja voimakasta verenvuotoa. Asianmukaisen jalostuskoirien valitsemisen ansiosta sitä esiintyy kuitenkin nykyään rodun edustajilla harvoin. Eräs vakava sairaus on kooikerhondjen nekrotisoiva myelopatia (ENM), jota – nimensä mukaisesti – esiintyy vain tällä rodulla. Kyseessä on vakava, kuolemaan johtava neurologinen sairaus, johon liittyy etenevä halvaus. Vuodesta 2012 on ollut olemassa geenitesti, joka jokaisen vastuullisen kasvattajan pitäisi tehdä jalostuseläimilleen. Terve kooikerhondje voi elää 14-vuotiaaksi.
Useimmilla kooikerhondjeilla on hyvä ruokahalu – se pitää ehdottomasti pitää määrätyissä rajoissa, jotta koirastasi ei tule ylipainoinen, mihin rodulla on taipumusta. Anna koiralle proteiinipitoista ruokaa, jossa on ennen kaikkea lihaa. Valitse laadukas, lihaisa märkä- tai kuivaruoka jossa ei ole sokeria tai viljaa. Vinkki: voit antaa täysikasvuiselle koiralle myös yhden märkäruoka-aterian päivässä ja antaa loput kuivaruoan muodossa. Punnitse päivän kuivaruoka ja jaa sitä palkkioina kouluttaessa tai käytä etsintäleikkeihin. Jos haluat antaa lisäksi makupaloja, tarkoitukseen sopivat hammashoitoherkut, kuivatut lihaherkut tai pari palaa raakaa naudanlihaa. Purunautinnoksi voit tarjota erityisiä puruluita sekä kuivattuja makupaloja, kuten naudankorvia. Vettä pitäisi olla aina vapaasti saatavilla.
© DoraZett / stock.adobe.com
Rodun puolipitkä turkki koostuu päällyskarvasta ja pohjavillasta. Hoidon suhteen kooikerhondje on hyvin mutkaton: harjaa se kahden päivän välein irtokarvojen poistamiseksi. Jos kooikerhondje on likainen, niin pääsääntöisesti kuivuneen lian harjaaminen turkista riittää. Pese koira vain poikkeustapauksissa miedolla koiranshampoolla. Totuta se kuitenkin jo pentuna paitsi ”fellness”-hoitoon turkkia harjaamalla, myös kylpemiseen, ettei se aikuisena pelkää sitä. Pidä punkkipihdit aina varmuuden vuoksi käsillä, jotta voit poistaa nopeasti ei-toivotut vieraat. Kynsienleikkuusta on iloa varsinkin vanhemmille kooikerhondjeille, sillä ne eivät usein kävele riittävästi ja kynnet kasvavat siksi liian pitkiksi. Tämä voi johtaa vammoihin, joten kynsiä on lyhennettävä säännöllisesti. Jos olet epävarma, näytä kynsiä eläinlääkärille.
Kooikerhondje on hyvä seuralainen urheilullisille ihmisille: tämä koira rakastaa pitkiä, yhteisiä vaelluksia tai osallistumista juoksu-, ratsastus- tai pyörälenkeille. Myös koikkerin aivot kaipaavat haastetta: agility, flyball tai koiratanssi – kooikerhondje on lähes kaikessa mielellään mukana! Myös noutoleikit, tottelevaisuuskoulutus tai jäljestys sopivat sille. Sen laaja-alaiset kiinnostuksenkohteet johtuvat mm. siitä, että se on ollut työkoirana historiallisesti erittäin tiiviissä suhteessa ihmisensä kanssa – yhteistyö kanssasi on sille yksinkertaisesti hauskaa! Voit siis kokeilla, mikä yhteinen tekeminen teille sopii. Seuralaisena tai koiraurheiluun: intensiivinen koulutus pitäisi aloittaa vasta koiran ollessa aikuinen!
Oli kyse sitten perheestä tai yksineläjästä, kooikerhondje sopii monille koiranystäville. Se sopii aloittelijoille ja voi hyvin elää kaupungissa, kunhan saa riittävästi liikuntaa ja aktiviteettia. Luonnollisesti se nauttii myös aidatusta pihasta, jossa saa rauhassa peuhata ja leikkiä. Lapsia tai muita kotieläimiä: hyvin sosiaalistettu koikkeri tulee yleensä hienosti toimeen kaikkien laumanjäsenten kanssa. Se rakastaa ihmistensä seuraa, joten sitä ei pitäisi jättää pitkäksi aikaa yksin. Ota tämä huomioon ennen kuin otat kooikerhondjen. Mutkaton seuralainen tulee mielellään mukaan myös toimistoon, jos sille tarjotaan välillä ajanvietettä. Koikkerin voi hyvin ottaa mukaan lomalle, jos suunnittelet esimerkiksi vaellusta. Sinun pitäisI kuitenkin liikkua mielelläsi luonnossa, jos päädyt tähän rotuun: vähintään yhdestä kahteen tuntiin päivässä on tarpeen. Lisäksi tulevat koulutus- ja leikkihetket. Mieti siis tarkkaan, onko sinulla riittävästi aikaa tulevalle koirallesi seuraavan vähintään neljäntoista vuoden ajan, ennen kuin otat kooikerhondjen pennun.
Ajan lisäksi koiran pitäminen vaatii myös rahaa: ei pelkästään hankintakustannuksia vaan myös perusvarusteet kupeista talutushihnojen kautta kuljetuslaatikkoon ja petiin. Myös juoksevat menot on otettava huomioon: näihin kuuluvat esimerkiksi laadukas koiranruoka sekä vastuuvakuutus ja säännölliset eläinlääkärikulut.
Jokainen joka etsii omaan kooikerhondjea, tarvitsee vakavasti otettavan ja yhdistykseen kuuluvan kasvattajan. Kooikerhondjet ovat edelleen suhteellisen harvinaisia, mutta ilmoitettujen pentujen määrä on kuitenkin kasvussa. Varmista, että kasvattaja huolehtii monipuolisesti ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta ja antaa mielellään tietoa jalostustavoitteistaan. Vastuullisen kasvatuksen suurena etuna ovat paitsi terveet, myös hyväluonteiset pennut: hyvämaineisen kattojärjestön, kuten FCI, hyväksymät yhdistykset päästävät jalostukseen vain luonnetestin läpäisseitä koiria.
Ole tyytyväinen, jos kasvattaja tekee hiukan tunnusteluja sinun suhteesi – tämä on hyvä merkki, että hän suhtautuu vastuullisesti kasvatteihinsa. Pennun pitäisi muuttaa uuteen kotiinsa aikaisintaan 8 viikkoa vanhana, mieluummin myöhemmin. Pennun kuuluu saada mukaansa pieni annos ruokaa, johon se on tottunut, mahdollisesti lempipeittonsa sekä paperit ja rokotustodistus. Pennun pitäisi olla useampaan kertaan rokotettu, sirutettu ja madotettu. Esittele uusi perheenjäsenesi eläinlääkärille mahdollisimman pian, jotta voit varata ajat jatkorokotuksiin.
Jos etsit vanhempaa kooikerhondjea, sinulla on oltava paljon onnea löytääksesi sellaisen paikallisesta löytöeläintalosta, sillä rotu on suhteellisen harvinainen. Kooikerhondjeyhdistykset auttavat aikuisen, uutta kotia kaipaavan eläimen etsimisessä.
Toivotamme sinulle mukavia hetkiä iloisen kooikerhondjen kanssa!
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
