© Tom Bayer / stock.adobe.com
Kääpiövillakoira on iloinen ja rakastava seuralainen.
Noin kuusi kilogrammaa tiivistettyä villakoiraenergiaa – pienessä kääpiövillakoirassa on kaikki tämän jalon koirarodun edut ja se on hyvin suosittu lemmikki. Ei mikään ihme: nokkela kääpiövillakoira ei ole pelkästään älykäs, vaan myös monipuolinen seuralainen, joka seuraa perhettään kaikkialle.
Kääpiövillakoiran säkäkorkeus on 35 senttimetriä ja paino korkeintaan 6 kilogrammaa, joten se kulkee kultaista keskitietä villakoirien kokoskaalassa.
Kääpiövillakoiran lisäksi on olemassa hiukan suurempi, 10 kg painava keskikokoinen villakoira. Lisäksi on isovillakoira, joka painaa 25 kilogrammaa ja on säkäkorkeudeltaan 45 senttimetriä. Perheen viimeistelee toyvillakoira, joka painaa korkeintaan 4 kilogrammaa ja on rotunsa pienin edustaja.
Oli kyseessä sitten kääpiö- tai isovillakoira: villakoira on aina sisimmältään villakoira. Kaikille rodun edustajille on yhteistä villakoiralle tyypillinen turkki. Tässä on eroja kiharaturkkisten ja nyöriturkkisten villakoirien välillä. Kiharaturkkisilla villakoirilla turkki on hienon villamainen ja voimakkaasti kihartunut. Se ei anna juurikaan periksi, kun painat sitä kevyesti kädelläsi. Nyöriturkkisilla koirilla turkki on paksun näköinen ja muodostaa vähintään 20 senttimetriä pitkiä nyörejä.
Kääpiövillakoiria on monenvärisinä. Musta, ruskea, harmaa, valkoinen, aprikoosi ja punainen sekä kuviolliset musta-kellanruskea ja musta-valkolaikullinen. Jälkimmäistä kutsutaan “harlekiiniksi”.
Rotu herättää näyttelykoirien ylellisen ulkonäön vuoksi usein hieman hemmotellun mielikuvan. Kääpiövillakoiriin liittyy ennakkoluuloja pelkästä ”mummojen lemmikistä”. Monet koiranystävät ovat kuitenkin luopuneet näistä kliseisistä ennakkoluuloista. Kääpiövillakoira on iloinen, älykäs ja luonnonläheinen koira, joka seuraa ihmisiään mielellään missä tahansa.
Se tulee hyvin toimeen vieraiden koirien kanssa, kun taas vieraita ihmisiä kohtaan se on välinpitämätön. Kääpiövillakoira on valpas, mutta ei aggressiivinen. Suurempiin villakoiriin verrattuna se on luonteeltaan eloisampi. Se ei kuitenkaan vaadi suuria määriä liikuntaa päivässä, ja metsästysviettiä sillä on vain harvoin.
Huolellisesti trimmatut villakoirat antavat vaikutelman vaativasta hoidosta. Tämä ei vie paljon aikaa lyhytturkkiseksi ajellulla kääpiövillakoiralla. Lisäksi rodussa on se etu, että sillä ei ole pohjavillaa eikä se pudota karvaa. Tämä ilahduttaa ihmisiä, jotka eivät halua puhdistaa karvaa vaatteista ja huonekaluista päivittäin.
Turkki kuitenkin vaatii säännöllistä harjaamista ja kampaamista, koska irtokarvat jäävät siihen roikkumaan. Kääpiövillakoira pitäisi ajella ammattimaisesti trimmauskoneella keskimäärin kahden ja korkeintaan kolmen kuukauden välein.
Voit tehdä tämän myös itse, jos saat aluksi hyvän opastuksen ja omistat laadukkaan trimmauskoneen. On monia mahdollisia trimmaustapoja. Yksi esimerkki on leikkaus, jossa turkki leikataan tasamittaiseksi ajamatta karvoja jaloista, tassuista ja kasvoista lyhyiksi.
Kääpiövillakoirien omistajat, jotka haluavat käyttää lemmikkiään näyttelyssä, hankkivat tietysti etukäteen perusteellisesti tietoa koirakampaamoiden suorittamasta villakoirien trimmaamisesta. Muut voivat tehdä oman makunsa mukaan.
Tarkista luppakorvat säännöllisesti loisten tai irtokarvojen varalta tulehduksien ehkäisemiseksi.
Terveellisen ruokavalion takaamiseksi villakoiran ravinto pitää mukauttaa sen ikään ja energiatasoon. Anna kuusi kuukautta vanhalle tai nuoremmalle koiralle mieluiten annos kolmesta neljään kertaan päivässä. Myöhemmin kaksi annosta päivässä pitkin päivää jaettuna riittää. Totuta kääpiövillakoira lisäksi samana pysyvään ja häiriöttömään ruokapaikkaan.
Vinkki: älä ruoki koiraa aina täsmälleen samaan aikaan. Näin voit ehkäistä sitä, että koira vaatii haukkumalla ruokaansa. Laske koiranherkut aina mukaan koiran päiväannokseen ylipainon välttämiseksi.
Hammashoitoon sopivat esimerkiksi luonnolliset purutuotteet, kuten naudankorvat. Vaihtoehtoisesti voit tarjota hammashoitoherkkuja. Varmista, että kiharaturkkisella ystävälläsi on aina juomavettä vapaasti saatavilla.
Kääpiövillakoirat ovat pieniä, monipuolisia koiria ja sopivat siksi monille koiranystäville. Ne haluavat olla aina keskellä laumaansa. Niinpä kääpiövillakoira sopii hyvin perheille tai yksin asuville, jotka haluavat viettää paljon aikaa sen kanssa.
Kääpiövillakoirasta ei lähde karvaa, minkä vuoksi kuulee usein sanottavan, että se on optimaalinen koira allergikoille. Tämä ei kuitenkaan pidä aina paikkaansa. Allergikot voivat reagoida ihon hilseen lisäksi myös sylkeen. Niille, jotka ovat allergisia pelkästään ihon hilseelle, koira sopii. Hilsettä kääpiövillakoirasta ei lähde puuttuvan karvanvaihdon vuoksi. Pelaa siitä huolimatta varman päälle ja tutki kaikki perheenjäsenet koira-allergian varalta ennen pennun ottamista.
Koska kääpiövillakoira on mielellään aina perheensä kanssa, merkitsee pidempi ero sille suurta stressiä. Mieti siis mahdollisia ratkaisuja tähän jo ennen koiran tuloa taloon.
Nykyään lemmikki on helppo ottaa mukaan monille matkoille. Lukemattomat lomakohteet sopivat tähän tarkoitukseen. Toinen hyvä vaihtoehto on hoito sellaisten ihmisten luona, jotka kääpiövillakoira jo tuntee. Tällaisia ovat esimerkiksi koiralenkeiltä tutuiksi tulleet ihmiset tai ystävät.
Suunnittele myös perusvarusteet tulevalle perheenjäsenellesi. Näihin kuuluvat: kupit, penturuoka, kaulapanta, valjaat ja talutushihna, koiranpeti tai peitto, hoitotarvikkeet, punkkipihdit, tarvikkeet automatkoille ja lelut.
Hanki myös tietoa vastuuvakuutuksesta. Ota huomioon laadukkaan ruoan aiheuttamien kustannusten lisäksi myös vuosittaiset eläinlääkäritarkastukset ja kulut koiran sairastuessa.
Yleisenä ohjeena voidaan sanoa: mitä isompi villakoira, sitä helpompaa kouluttaminen on. Kääpiövillakoirakaan ei silti aseta sinulle suuria esteitä, kunhan noudatat koiran koulutuksen periaatteita. Kaikille rodun edustajille on yhteistä se, että ne ovat hyvin oppivaisia ja yhteistyöhaluisia. Kaikki kääpiövillakoirat on helppo kouluttaa kärsivällisyydellä ja johdonmukaisuudella.
Aloita pennun kouluttaminen harjoittamalla suullisia komentoja ja kehu sitä, kun se tottelee. Pidä harjoitukset kuitenkin mieluiten lyhyinä, mutta vastaavasti usein tapahtuvina, sillä pitkät oppimishetket alkavat nopeasti kuormittaa leikkisää kääpiövillakoiraa.
Kääpiövillakoira on monipuolinen koira. Se sopii pitkille vaelluksille sekä pienille koirille tarkoitettuun agilityyn tai ratsastuskumppaniksi lyhyille matkoille. Se nauttii kuitenkin myös rennoista iltapäivistä kanssasi. Tässä paketissa on kaikkea!
Tärkeää on joka tapauksessa, että annat säännöllisesti haastetta älykkään ystäväsi aivoille, jotta se saa henkisiä virikkeitä. Älypelit kuuluvat kääpiövillakoiran kotiin. Kääpiövillakoira oppii mielellään pieniä temppuja, joita voit ajoittain lisätä arkeen.
Myös koiratanssi on hauska yhteinen harrastus: siinä harjoittelette temppuja juoksevassa liikkeessä, niin että syntyy sironnäköinen koreografia.
© bernardbodo / stock.adobe.com
Kääpiövillakoira on pohjimmiltaan kestävä koira. Sillä on silti eräitä rotutyypillisiä sairauksia. Niihin kuuluvat esimerkiksi kaksi silmäsairautta: progressiivinen retina-atrofia, lyhyesti PRA, sekä harmaakaihi. Molemmat sairaudet voivat johtaa täydelliseen sokeutumiseen. PRA voidaan kuitenkin sulkea geenitestien avulla pois jalostuksesta. Myös perinnöllistä harmaakaihin muotoa sairastavat koirat otetaan pois jalostuksesta. On kuitenkin olemassa myös ei-perinnöllinen muoto, jonka esimerkiksi diabetes voi laukaista. Lisäksi kääpiövillakoirat ovat taipuvaisia patellaluksaatioon, jossa polvilumpio menee pois sijoiltaan.
Terveen kääpiövillakoiran elinajanodote on 17 vuotta.
Jos kääpiövillakoira on unelmiesi koira, voit alkaa etsiä sopivaa kasvattajaa. Ostajana olet osaltasi vaikuttamassa rodun terveyteen. Osta vain kasvattajilta, jotka huomioivat eläinten terveyden.
Luotettava kasvattaja sallii yleensä vierailun kotonaan. Näin voit tutustua pennun elinympäristöön ja sen vanhempiin. Sinulla on mahdollisuus esittää kysymyksiä kasvattajalle. Lisäksi saat mielikuvan koirien pitotavasta ja kääpiövillakoirien sosiaalistamisesta. Koska intensiivinen kasvatusvaihe jatkuu yhdeksänteen elinviikkoon saakka, on rakastava sosiaalistaminen tänä aikana ratkaisevan tärkeää.
Vastuulliselta kasvattajalta ostettu kääpiövillakoira maksaa keskimäärin 1600-2000 euroa.
Eläintensä hyvinvoinnista välittävä kääpiövillakoirien kasvattaja on yhdistyksen jäsen. Hän myy pennut moneen kertaan madotettuina ja sukutodistuksen ja rokotustodistuksen kanssa. Hän myös esittää varmasti sinulle kysymyksiä esimerkiksi koirakokemuksestasi. Älä lankea tarjouksiin, joissa myydään edullisesti paperittomia kääpiövillakoiria.
Tällaisissa kaupoissa uhreiksi joutuvat sekä eläimet että ostajat. Vanhempina käytettyjen eläinten valitsemisen lisäksi ennaltaehkäisevät terveystutkimukset ja pentujen sosiaalistaminen on usein jätetty tekemättä. Myös pennun vanhemmat kärsivät usein, kun pentuja syntyy rahan takia liian lyhyin väliajoin.
Varo yksityisiä pentueita. Asiantunteva kasvatus vaatii paljon tieto-taitoa ja sitä myötä sopivan valikoiman kasvatukseen hyväksyttyjä eläimiä.
Jos mahdollisuutena on ottaa iäkkäämpi koira, voit adoptoida kääpiövillakoiran löytöeläintalosta. Voit etsiä uutta perheenjäsentäsi myös internetistä eläinsuojelujärjestöjen kautta. Monet kääpiövillakoirat tai kääpiövillakoirasekoitukset etsivät uutta kotia.
Villakoiraa kutsutaan myös puudeliksi saksankielisen sanan ”Pudel” mukaan. Sana periytyy verbistä ”pudeln”, joka merkitsee ”vedessä roiskimista”. Tämä viittaa kääpiövillakoirien alkuperään: ne periytyvät vanhoista vesikoirista. Kirjalliset lähteet tuntevat vettä rakastavia, kiharaturkkisia koiria jo 1400-luvulta.
Klassinen villakoiran turkin leikkausmalli on kuitenkin vielä vanhempi. Antiikin Kreikasta on kuvauksia koirista, joiden turkki on trimmattu siten, että ne näyttävät leijonilta.
1700-luvulla kiharakarvainen koira oli suosittu kaikkialla Euroopassa. Nykyisten kääpiövillakoirien esi-isät olivat kaikki niitä suurempia. Ne olivat painoltaan 10-20 kilogrammaa ja siten keskikokoisia koiria.
Oppivaisuus ja noutamiskyky tekivät villakoirasta suositun metsästyskoiran. Sitä käytettiin ennen kaikkea vesilintujen metsästämiseen. Tässä tarkoituksessa villakoiran klassisella kampauksella oli hyötykäyttöä. Turkin tuli suojata koiraa otsassa, rinnassa, hartioilla ja nilkoissa. Loppukehon lyhyeksi ajaminen paransi sen uimiskykyä.
1700-luvulla rotu oli suosittu aateliston keskuudessa, mutta pian lyhytkarvaiset koirat korvasivat villakoiran metsästyskoirana. Älykäs villakoira kehittyi siksi yhä enemmän seurakoiran suuntaan ja löysi tiensä naisten salonkeihin.
1900-luvun alussa oppivaiset kiharaturkit tekivät temppuja sirkusesityksissä. Tänä aikana villakoirien kasvatuksessa tapahtui merkittävää kehitystä, mikä johti rodun suosion uuteen kasvuun.
Luonnollisesti on ollut olemassa lukuisia merkittäviä ihmisiä, jotka eivät ole voineet vastustaa näitä monipuolisia koiria, kuten esimerkiksi Winston Churchill. Brittiläinen valtiomies oli villakoirien ystävä ja eli 15 vuotta yhdessä ruskean kääpiövillakoiran nimeltä Rufus II kanssa, jonka hän hautasi koiran kuoltua puutarhaansa.
Suosionsa huipun rotu saavutti 1960-luvulla. Muuttuminen metsästyskoirasta seurakoiraksi 1900-luvulla johti siihen, että villakoiria alettiin kasvattaa eri kokovaihtoehtoina.
Aluksi oli isovillakoira ja keskikokoinen villakoira. Vuonna 1936 kääpiövillakoira tunnustettiin omaksi kokomuunnoksekseen. Silloin luotiin myös villakoiran rotustandardi. Samaan aikaan FCI määritteli Ranskan villakoiran alkuperämaaksi. Myös Saksassa on panostettu merkittävästi villakoirien kasvatukseen. 1990-luvulla tunnustettiin toyvillakoira villakoiraperheen pienimmäksi jäseneksi.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
