© RobertNyholm / stock.adobe.com
Jämtlanninpystykorvalla on kansalliskoiran asema kotimaassaan Ruotsissa ja sitä arvostetaan vahvana ja rohkeana metsästyskoirana. Suurikokoisimpana kaikista pohjoismaisista metsästyskoirista, tarvitsee jämtlanninpystykorva paljon liikuntaa ja toimintaa sekä kokeneen omistajan, joka osaa käsitellä tätä itsenäisesti ajattelevaa koirarotua.
Sokea tottelevaisuus on kaukana tästä itsetietoisesta ja itsenäisestä, pohjoisesta koirarodusta. Jämtlanninpystykorvahan on metsästänyt jo tuhansia vuosia rohkeasti yksinään hirviä, ilveksiä ja jopa karhuja. Se pitää kyllä säännöllisesti yhteyttä metsästäjään – ihmisen komentoja tämä älykäs ja itsenäinen koira sen sijaan ei tarvitse.
Koiranystävien, joita tämä rotu kiinnostaa, on syytä tietää, että tiettyjen käskyjen harjoittelu vaatii jonkin verran vaivaa. Typerät toistot tai jopa pakottaminen tai väkivalta eivät ole mikään tae onnistumiselle jämtlanninpystykorvan kanssa.
Jos hyväksyy koiran luonteen ja sen ajattelutavan, ja jos itsellä on riittävät taidot tällaisen vahvan persoonallisuuden käsittelyyn, voi siitä kuitenkin kasvattaa monipuolisen työ- ja seurakoiran. Idearikkaudella, kärsivällisyydellä, johdonmukaisuudella ja herkällä otteella tästä kestävästä ja voimakkaasta hirvikoirasta saa koulutettua paitsi monipuolisen metsästyskoiran, myös erinomaisen paimen-, vahti-, reki- tai pelastuskoiran.
Jämtlanninpystykorva sopii myös perhekoiraksi – kunhan tämän alkuperäisen metsästyskoiran itsenäiselle luonteelle ja suurelle vapaudentarpeelle annetaan riittävästi tilaa. Se on ystävällinen, tasapainoinen, rauhallinen ja lapsirakas. Yleensä se hyväksyy totuttautumisajan jälkeen ongelmitta myös lajitoverit, kissat ja muut kotieläimet.
Vieraisiin ihmisiin se suhtautuu luonnollisen vahti- ja suojeluvaistonsa vuoksi tietyllä epäluottamuksella. Se ei silti ole hermostunut eikä aggressiivinen. Tiettyä haukkumistaipumusta ei voida tämän pohjoisen metsästyskoirarodun kohdalla kiistää.
Kunnioitusta jämtlanninpystykorva ei kuitenkaan saa niinkään haukkumalla kuin susimaisella ulkonäöllään ja suurella ja voimakkaalla ruumiinrakenteellaan. Sen säkäkorkeus on välillä 57 – 65 senttimetriä ja paino noin 30 kilogrammaa, mikä tekee siitä suurimman ja painavimman kolmesta tunnetusta hirvikoirasta ja samalla suurimman pohjoismaisen metsästyskoiran. Jämtlanninpystykorva on pitkän historiansa aikana metsästänyt susien, ilveksien ja hirvien lisäksi jopa täysikasvuisia karhuja, joiden perään se on lähtenyt pelottomasti.
Vuoteen 1946 asti ruotsalainen hirvikoira ja pienempi, norjalainen hirvikoira katsottiin vielä samaksi roduksi. Vaikka eri alueilla rekisteröitiin erilaisia koiria, selvää rajaa ei ollut tehty huolimatta skandinavialaisen metsästyspystykorvan pitkästä historiasta.
Vasta toisen maailmansodan lopussa kynologit päättivät, että erot olivat liian suuria yhtenäisen standardin luomiseksi. Vuonna 1946 jämtlanninpystykorva alettiin tunnustaa omaksi rodukseen ja uusi standardi luotiin. Nykyään FCI tuntee kolme erilaista hirvikoiraa:
Kaikki kolme luokitellaan pystykorviin ja alkukantaisiin koiriin (ryhmä 5) ja siellä alaryhmään 2 ”pohjoiset metsästyskoirat”.
Huolimatta rodun suhteellisen myöhäisestä tunnustamisesta itsenäiseksi roduksi, on ruotsalaisella hirvikoiralla pitkä historia. Nimessään mainitulla alueella Keski-Ruotsin Jämtlannissa tämä koiratyyppi on tunnettu jo tuhansia vuosia.
Jo ensimmäiset uudisasukkaat Pohjois- ja Keski-Ruotsissa käyttivät koiria apunaan metsästäessään karhuja, hirviä, ilveksiä ja susia. Metsästäjät arvostivat näitä koiria niiden valtavan sinnikkyyden ja fyysisen voimakkuuden vuoksi, joita koirat osoittivat jahdatessaan itsenäisesti ja rohkeasti riistaa.
Nykyään jämtlanninpystykorvaa pidetään metsästyspiireissä pelottomana ja energisenä, itsenäisesti metsästävänä koirana. Se etsii ja seuraa riistaa Skandinavian tiheissä metsissä ja pysyy hiljaa niin kauan, kun on saanut eläimen pysäytettyä. Vasta silloin se antaa metsästäjälle haukullaan merkin, että metsästäjä voi tulla ampumaan saaliin.
© Lars-Ove Jonsson / stock.adobe.com
Ruotsissa jämtlanninpystykorva on suosittu monipuolisena käyttö- ja seurakoirana metsästyspiirien ulkopuolellakin. Muissa maissa tätä ruotsalaista rotukoiraa sen sijaan tapaa vain harvoin. Suomessa jämpti on kuitenkin suosittu metsästyskoira ja kasvattajiakin löytyy kohtalaisesti ja puhdasrotuisia pentuja kannattaakin etsiä muun muassa Kennelliiton pentuvälityksestä.
Vaikka kasvattaja olisi kaukanakin, on ostajan silti syytä tutustua kenneliin, eläimiin ja kasvattajaan perusteellisesti ennen ostamista. Älä tuo heti ensimmäistä mahdollista pentua kotiin, vaan vieraile kennelissä useita kertoja varmistaaksesi, että kyseessä on vakavasti otettava kasvattaja, ja pennut kasvatetaan asiantuntemuksella ja rakkaudella.
Terveystestien, rokotusten ja kaikkien tärkeiden paperien sekä sukutaulun lisäksi on huomioitava, että eläinten tulisi kasvaa syntymästään sakka läheisessä suhteessa kasvattajaansa. Jämtlanninpystykorvan sosiaalistaminen alkaa jo ensimmäisinä elinviikkoina. Elämällä yhdessä paitsi emon ja sisarusten, myös kasvattajan perheen kanssa, pennut oppivat perheen arvojärjestyksen tärkeät säännöt.
Jämtlanninpystykorva tarvitsee paljon liikuntaa. Lisäksi se tarvitsee riittävästi sekä ruumiillista että älyllistä haastetta. Ahtaissa oloissa asuminen, esim. kaupungissa ilman puutarhaa, ei varmasti sovi tälle koiratyypille.
Tämä urheilullinen ruotsalainen viihtyy ehdottomasti parhaiten maaseutumaisemissa. Siellä se voi liikkua vapaasti ja viettää paljon aikaa luonnossa. Jos sitä ei käytetä metsästystarkoituksiin, sille on ehdottomasti tarjottava korvaavaa ajanvietettä. Vaihtoehtoja ovat käyttäytymiskokeet, koiraurheilu tai pelastuskoirakoulutus. Myös pyöräretket, pitkät vaellukset tai kelkan vetäminen talvella auttavat tyydyttämään jämtlanninpystykorvan suuren liikunnantarpeen.
Ennen kuin alat etsiä sopivaa kasvattajaa, on syytä miettiä sopiiko tämä koirarotu ylipäätään sinulle ja sinun elämääsi?
Tämä on erityisen tärkeää, jos et aio käyttää jämtlanninpystykorvaa metsästyskoirana vaan pelkästään perhekoirana. Tässä tapauksessa sinun on oltava varma siitä, että sinulla on riittävästi kokemusta, aikaa ja tilaa pitääksesi tämä vaativa ja energinen koira tyytyväisenä.
Kun mietit, sopiiko tämä koira sinulle, on otettava luonnollisesti huomioon myös kustannukset. Koiran pito ei vie pelkästään aikaa vaan myös maksaa rahaa. Ostohinnan ja vakuutuksen lisäksi kustannuksia tulee myös varusteista, hoidosta, ruoasta ja eläinlääkärikäynneistä.
Ruoan sisältö on tärkeämpää kuin sen hinta. Tämä ei silti tarkoita sitä, että kallein ruoka on aina parasta. Paljon tärkeämpää on, että koostumus vastaa koirasi tarpeita, ja ne taas riippuvat yksilöllisistä tekijöistä, kuten painosta, iästä, aktiivisuudesta ja terveydentilasta.
Periaatteena voidaan sanoa, että jämtlanninpystykorvan ravinnon – kuten kaikkien muidenkin koirien – tulee koostua pääasiassa lihasta. Se on suden jälkeläisille tärkein energianlähde, ja sen pitäisi kattaa vähintään 80 prosenttia ruokavaliosta. Lihaa täydennetään vihanneksilla, hedelmillä ja tärkeillä rasvoilla, jotta ravintoaineiden saanti on optimaalinen.
Viljoilla, sokerilla, keinotekoisilla maunvahventeilla tai kemiallisilla säilöntäaineilla ei sen sijaan ole koiranruoassa mitään tekemistä – oli kyseessä sitten kuivaruoka, märkäruoka, kotiruoka tai raakaravinto (BARF).
Jämtlanninpystykorvan säänkestävä turkki hylkii likaa ja kosteutta hyvin, mutta se pitäisi silti harjata säännöllisesti. Varsinkin karvanvaihdon aikaan turkki on hyvä kammata päivittäin. Näin kuolleet karvat lähtevät ajoissa turkista ja samalla huolehdit siitä, että ympäri asuntoa leviävän karvan määrä pysyy aisoissa. Täysin siistinä asunto ei silti tämän rodun kanssa pysy.
Turkinhoidon lisäksi kynnet on leikattava säännöllisesti, jotta vältytään vammoilta. Myös koiran korvat ja hampaat on puhdistettava ja tarkistettava säännöllisin väliajoin, noin 2-3 kertaa viikossa.
Huolellinen hoito on tärkeää paitsi puhtauden ja hygienian, myös ennen kaikkea lemmikkisi terveyden kannalta. Harjaa koira säännöllisesti ja tarkista sen korvat, kynnet, silmät ja hampaat. Näin huomaat muutokset nopeasti ja voit varata ajoissa ajan eläinlääkärille.
Ylipaino on ongelmallista kaikille koiraroduille ja aiheuttaa nopeasti muita vaivoja. Siksi on suositeltavaa punnita koira säännöllisesti. Myös käsin tunnusteleminen on hyvä keino selvittää, onko koira normaalipainoinen. Kylkiluita ei saa nähdä kaukaa, mutta niiden pitää silti tuntua.
Muuten jämtlanninpystykorva on erittäin kestävä koira, jonka kohdalla ei tarvitse pelätä rotutyypillisiä, perinnöllisiä sairauksia. Niille, joilla on aikaa, kokemusta, rahaa ja halua sopeutua tämän rodun tarpeisiin, tulee varmasti olemaan vuosia paljon iloa jämtlanninpystykorvastaan.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
