© lenkadan / stock.adobe.com
Saksanpystykorva on koirarotu, josta on olemassa monia eri muunnoksia. Yksi niistä on tässä esittelemämme harvinainen grosspitz eli suuri saksanpystykorva.
Grosspitz näyttää tyypilliseltä pystykorvalta. Sillä on kippurahäntä ja pienet, pystyt korvat. Kuono muistuttaa ketun kuonoa. Standardisoidun määritelmän mukaan saksanpystykorva on koostaan riippumatta yleisilmeeltään terhakka, ja se näkyy myös grosspitzin olemuksessa. 42–50 cm:n säkäkorkeudellaan tämä “suuri” pystykorva kuuluu pikemminkin keskikokoisten koirien joukkoon. Näin ollen se on pienempi kuin myös saksalaisiin pystykorviin kuuluva wolfspitz. Grosspitzin karvapeite on tiheä, runsas ja pitkä. Väriltään se voi olla musta, valkoinen tai ruskea. Ainoa kriteeri väritykselle on yksivärisyys. Turkissa ei kuulu olla värimerkkejä, läiskiä tai keltaisia värjäymiä. Runsaan aluskarvan vuoksi peitinkarva on pystyssä. Kaulaa ympäröi harjamainen kauluri, myös häntä on tuuheakarvainen.
Saksanpystykorvat lukeutuvat perinteisiin vahtikoiriin, mikä näkyy niiden luonteessa.
Suuren saksanpystykorvan intohimoinen vartijaluonne tulee esiin sen uskollisuudessa isäntäväkeään ja reviiriään kohtaan. On erittäin epätodennäköistä, että spitz lähtee seikkailemaan itsenäisesti oman reviirinsä ulkopuolelle. Vieraista grosspitz ei ole järin kiinnostunut, vaan suhtautuu heihin varautuneesti eikä niin vain muuta mieltään. Tuntemattomia lajitovereita grosspitz ei juurikaan siedä. Toisin kuin aasialaisilta pystykorvilta, saksanpystykorvilta puuttuu lähes tyystin metsästysvietti. Tosin hiiret, rotat ja muut jyrsijät herättävät kyllä grosspitzinkin saalistusinnon. Vaikka grosspitz ei mielellään poistukaan kauaksi omiensa läheisyydestä, on sillä temperamenttia, ja se rakastaa liikuntaa.
Grosspitzin kouluttaminen on haaste, josta selviäminen ei vaadi ylitsepääsemättömiä ponnisteluja. Kärsivällisyydellä ja lempeydellä pääsee jo pitkälle. Grosspitziä pidetään oppivaisena ja älykkäänä koirana. Täysin kyseenalaistamatta se ei kuitenkaan omistajansa tahtoon taivu. Niin paljon kuin tämä pystykorva kaksijalkaista omistajaansa rakastaakin, pitää se mieluiten oman päänsä, joka on tunnetusti aika kova. Siksi perustottelevaisuuden opettamiseen kannattaakin varata riittävästi aikaa. Vahtikoiraluonteensa vuoksi suuri saksanpystykorva haukkuu mielellään, eikä tätä piirrettä saa siltä koskaan kokonaan kitkettyä pois. Nuoren koiran kasvatuksessa haukkumista kannattaa ohjailla sopiville urille. Tällöin se oppii ilmoittamaan uusista asioista reviirillään sortumatta kuitenkaan räksytykseen. Grosspitz on myös tärkeä sosiaalistaa hyvin muihin lajitovereihin, jotta ulkoilusta ei tule yhtä piinaa.
Runsas turkki ja vahtikoiraominaisuudet on hyvä pitää mielessä, kun ollaan hankkimassa grosspitziä, sillä ne asettavat omat vaatimuksensa.
Vaikka grosspitz onkin hyvin alkukantainen rotu, tulee ostajan huomioida turkinhoito, johon olisi hyvä tuntea edes jonkinlaista intohimoa. Etenkin nuoren koiran karvapeite vaatii paljon kampaamista ja harjaamista. Myös aikuinen grosspitz on harjattava perusteellisesti aina parin päivän välein. Turkinhoitorutiinit kannattaa ottaa haltuun jo pentuvaiheessa. Kun harjauksen yhdistää johonkin positiiviseen mielleyhtymään, vahvistaa yhteinen kauneudenhoitohetki omistajan ja grosspitzin välistä sidettä. Grosspitz rakastaa ulkoilua säässä kuin säässä, ja se koiralle tulisi myös suoda. Tuuheaan turkkiin tarttuu ulkoa mukaan kaikenlaista ja sen ollessa kostea kulkeutuu sisälle väistämättä likaa. Liasta puheen ollen: valkoisessa grosspitzissä lika näkyy luonnollisesti paremmin kuin ruskeassa tai mustassa. Usein kuitenkin pelkkä kuivuneen lian poisharjaus riittää. Grosspitz tulisi pestä vain poikkeustapauksissa.
Mieluisin elinympäristö grosspitzille on maalla. Se on ihanteellinen koira maatilalle tai taloon, jossa on iso piha-alue, jota vartioida. Kerros- tai rivitaloasunto voi osoittautua haastavaksi paikaksi grosspitzin pitämiselle sen haukkuherkkyyden vuoksi. Lasten kanssa grosspitz sen sijaan tulee loistavasti toimeen, kun pienet lapset totutetaan huolella elämiseen koiran kanssa. Yhteiselo kissojen kanssa luontuu sitä harmonisimmissa tunnelmissa mitä varhaisemmassa vaiheessa grosspitz on ehtinyt kartuttaa kissoista myönteisiä kokemuksia. Grosspitz tunnetaan “siipipyhänä” koirana, mikä tarkoittaa sitä, että se antaa siipikarjan olla rauhassa – maatilalla elävälle koiralle korvaamaton ominaisuus. Tällainen “pyhä koskemattomuus” ei sitten enää pädekään pieneläimiin, kuten marsuihin. Vahtikoiraominaisuuksistaan huolimatta ystävällisluontoinen grosspitz kaipaa omaan perheensä seuraa eikä missään nimessä sovellu pelkäksi ulkona eläväksi vahtikoiraksi.
Ehkä jo aavistitkin: grosspitzin lempipuuhaa on vahtiminen. Tämä taipumus on pysynyt sen veressä jo vuosisatoja. Maatila tai oma iso piha – kaikki kelpaa vahdittavaksi! Älykkäänä koirana grosspitz soveltuu monenlaiseen urheiluun, kuten agilityyn, ja oppii helposti erilaisia temppuja. Kilpailullisessa mielessä liian suuri kunnianhimo kannattaa kuitenkin unohtaa, sillä grosspitz on hyvinkin yhteistyökykyinen, mutta sillä on vahvat omat “mielipiteet” tekemisiensä suhteen. Koiraurheilussa toimii hyvänä ohjenuorana se, että kaikki kiva on sallittua. Grosspitzistä saa myös innokkaan ratsastus- tai juoksukaverin. Kesällä kannattaa muistaa koiran paksu turkki ja pitää vauhti maltillisena yli 20 asteen lämpötiloissa.
© kinomaster / stock.adobe.com
Luotettavilta kasvattajilta hankituilla grosspitzeillä on hyvä terveys ja ne ovat pitkäikäisiä. Hyvä ravinto ja riittävä liikunta pitävät koiran korkeaan ikään saakka hyvässä kunnossa ja virkeänä. Riski saada perinnöllisiä sairauksia, kuten lonkkaniveldysplasia, on tiukan jalostuskoiravalinnan vuoksi erittäin pieni. Yksittäisillä spitzeillä esiintyy taipumusta alopezie X:ään (tunnetaan myös nimellä Black Skin Disease), joka aiheuttaa karvapeitteen irtoamista. Tauti puhkeaa noin kahdesta viiteen vuoden iässä. Kaljuuntuneita, mustapigmenttisiä kohtia lukuun ottamatta koiralle ei taudista muuta harmia koidu, vaan ne ovat täysin terveitä. Sveitsin Bernissä on parhaillaan käynnissä eläinlääketieteellinen tutkimusprojekti, jonka tarkoituksena on selvittää sairauden aiheuttava geeni. Toivottavasti alopezie on siis pian menneisyyttä saksanpystykorvan jalostuksessa. Grosspitzin keskimääräinen elinajan ennuste on 12 vuotta, vaikkakaan terhakat 14- ja 15-vuotiaat rodun edustajat eivät ole nekään poikkeus.
Aiemmin grosspitziä pidettiin tavallisena pihapiirin vahtikoiran prototyyppinä. Nykyään rotu on muuttunut todelliseksi harvinaisuudeksi. Ostaessaan suuren saksanpystykorvan pennun kantaa oman kortensa kekoon sukupuuttoon kuolemassa olevan rodun säilyttämiseksi.
Ostamalla grosspitzin luotettavalta ja ammattitaitoiselta kasvattajalta voi myös varmistaa saavansa luotettavan koirakumppanin. Tällainen kasvattaja kantaa myös vastuunsa kyseisen spitztyypin säilymisestä ja kannan vakiinnuttamisesta. Useimmat harvoista kasvattajista löytyvät Saksasta. Yksittäisiä kasvattajia löytyy myös Tšekistä, Slovakiasta ja Alankomaista. Joissakin muissa Euroopan maissa, kuten Iso-Britanniassa, grosspitz ei enää lukeudu saksanpystykorviin. Miten siis edetä pennun hankinnassa? Ammattimaisia kasvattajia voi etsiä esimerkiksi Suomen saksanpystykorvaharrastajien liiton avulla. Jotkin kasvattajat ovat rajoittaneet jalostustoimintaansa vain yhteen turkinväriin kasvattamalla esimerkiksi vain valkoista tai mustaa saksanpystykorvaa. Turkinväriin liittyviä uskomuksia kuulee silloin tällöin. Niiden mukaan väri vaikuttaisi koiran temperamenttiin. Useimmat kasvattajat eivät kuitenkaan allekirjoita tätä. Voit siis tehdä päätöksen rauhassa omien mieltymystesi mukaan.
Vinkkejä hyvien kasvattajien valintaan löydät täältä: 12 kysymystä kasvattajalle.
Pidätkö grosspitzistä? Tällöin pidät todennäköisesti myös muista spitz-tyypeistä, kuten hieman suuremmasta wolfsspitzistä. Sen kasvattaminen on vaikeampaa kuin grosspitzin ja myös sen turkinhoito vaatii hieman enemmän. Tietenkin myös klein- ja mittelspitz sekä kääpiöspitz ovat varteenotettavia vaihtoehtoja. Muita spitz-ystäviä kiinnostavia rotuja on eurasier, joka on hieman grosspitziä suurempi ja mitä mainioin perhekoira. Samojedi taas ei ole ainoastaan kooltaan huomattavasti grosspitziä suurempi myös sen kasvattaminen on vaativampaa. Mielenkiintoisia pohjoisen pystykorvia ovat suomenpystykorva ja ruotsinlapinkoira, joista molemmat tarvitsevat paljon liikuntaa.
Grosspitz on ollut tyypillinen vahtikoira jo vuosisatojen ajan. Vaikka aiemmin niin luultiin, grosspitz ei näyttäisi polveutuvan turvekoirasta. Saksan pohjoisosissa sekä Puolassa valkoinen spitz oli yleisempi ilmestys. Se oli hienostuneen ulkonäkönsä ja erikoisen olemuksensa vuoksi suosittu myös joissakin aateliskodeissa ja päätyi Amerikkaan asti “German Spitzinä”. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tämä saksalainen pystykorva koki imago-ongelman ja sitä alettiinkin kutsua nimellä eskimo-spitz. Etelä-Saksassa useimmiten viiniviljelysten vartioinnissa käytettyä mustaa grosspitziä alettiin puolestaan kutsua nimellä “Weinbergspitz” (vapaasti käännettynä viinitarha-spitz).
Vaikka saksanpystykorva on nykyään tuttu myös muiden kuin koiranomistajien keskuudessa, oli suuri saksanpystykorva pitkän aikaa lähellä kuolla sukupuuttoon. Monet koiraihmiset hankkivat itselleen mieluummin kooltaan pienemmän kleinspitzin tai kääpiöpystykorvan (pomeranian). Tämän vuoksi gross- ja mittelspitz kuuluvat vanhojen ja vaarassa olevien kotieläinrotujen säilyttämistä ajavan järjestön, GEH:n, listalle. Se on luokitellut grosspitzin äärimmäisen vaarassa olevaksi roduksi. Kaikkein harvinaisin on ruskea grosspitz, jota on jalostettu uudelleen vuodesta 2008 alkaen.
Jos olet vailla perhekoiraa, josta löytyy luonnetta ja jonka vahtiominaisuuksia osaat arvostaa, on grosspitz sinun koirasi, josta tulet saamaan itsellesi hyvän ystävän. Se kulkee rinnallasi tuulessa ja tuiskussa, mutta arvostaa myös sohvalla loikoilua tutun ja turvallisen ihmisen kyljessä. Mielestämme tämä vuosisatoja vanha saksanpystykorvatyyppi ansaitsee tulla löydetyksi uudelleen!
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
