© andriano_cz / stock.adobe.com
Cockerspanielit rakastavat pitkiä kävelylenkkejä luonnossa.
Viehättävä, seikkailullinen ja ilkikurisen itsepäinen. Näillä ominaisuuksilla varustettu cockerspanieli kuuluu suosituimpiin koirarotuihin. Opi täältä tärkeimmät asiat näistä pitkäkorvaisista briteistä.
Cockerspanielit kuuluvat noin 40 senttimetrin korkeudellaan ja 12,5-14,5 kilogramman painollaan keskikokoisiin ja vankkarakenteisiin koiriin. Rodun tunnusmerkkinä ovat matalalla päässä olevat, pitkät luppakorvat. Turkki on sileä ja silkkinen.
Cockerspanieleita on monenvärisinä. Ensinnäkin, on olemassa yksivärisiä rodun edustajia, jotka ovat mustia, ruskeita tai valkoisia. Kaksiväriset cockerspanielit ovat mustavalkoisia, punavalkoisia, ruskeavalkoisia tai lemon-valkoisia. Värien lievä sekoittuminen on sallittu kaikissa värivaihtoehdoissa. Lisäksi on olemassa vielä kolmivärisiä koiria.
Ulkonäkö ei petä: cockerspanieli on iloinen ja avoin koira, joka tarvitsee tiiviin yhteyden perheeseensä. Se on ystävällinen niin ihmisiä kuin eläimiäkin kohtaan, niin kauan kuin se ei näe jälkimmäisiä mahdollisina saaliina ulkona ollessaan.
Sitä pidetään rakastavana, uskollisena ja hellyydenkipeänä koirana, joka on aina valmiina leikkiin ja hauskanpitoon. Vaikka cockerspanieli raportoi vieraista luotettavasti haukkumalla, se kuitenkin ystävystyy heidän kanssaan nopeasti eikä siitä siksi pääsääntöisesti saa hyvää vahtikoiraa.
Kaikesta ystävällisyydestään huolimatta cockerspanieli on kuitenkin sydämeltään metsästäjä. Kun se seuraa jälkeä, metsästysvietti menee usein tottelevaisuuden edelle.
Perheensä lisäksi cockerspanielilla on vielä yksi intohimo: kaikenlainen ruoka. Pieni ilopilleri rakastaa makupaloja, mikä valitettavasti johtaa usein ylipainoon.
Intohimoinen metsästäjä tarvitsee johdonmukaista koulutusta ilman kovaa käsittelyä. Aseta selvät säännöt jo ennen kuin uusi perheenjäsen muuttaa taloon, ja pysy niissä. Muuten cockerspanieli käyttää jokaisen pienen ”poikkeuksen” säännöstä hyväkseen saadakseen pitää oman päänsä. Jos otat tämän huomioon, koulutus on helppoa myös aloittelijoille.
Cockerspanielille tyypillinen ahneus tekee palkitsemisesta kouluttaessa yksinkertaista, mutta huomaa että ravinnon suhteen sinun ei pidä antaa nelijalkaisen ystäväsi kietoa sinua tassunsa ympärille. Cockerspanieli antaa mielellään kärsivän vaikutelman itsestään saavuttaakseen tavoitteensa. Älä anna periksi.
Cockerspanielin hoito vaatii suhteellisen paljon vaivaa. Silkkinen turkki pitäisi harjata vähintään joka toinen päivä, mieluiten päivittäin. Esimerkiksi kainaloiden ja korvien alla turkki on taipuvainen takkuuntumaan.
Totuta koira mieluiten jo pentuna yhteiseen hoitorituaaliin käyttämällä pehmeää harjaa. Harjoittele koiran kanssa varsinkin hankalien alueiden, kuten vatsan harjaamista.
Halutessasi voit trimmata cockerspanielin kahden kuukauden välein. Tällöin lyhennetään karvat selästä, huulilta, niiden alta ja vatsan alta. Jos sinulla on jonkin verran kärsivällisyyttä ja sopivat työvälineet (ohennussakset, harja, kampa, sakset, trimmausveitsi) voit trimmata koirasi itse. Anna kuitenkin asiantuntijan neuvoa sinua etukäteen.
Leikkaa säännöllisesti ylimääräiset karvat tassuista, jotta ehkäiset likaa ja tulehduksia.
Luppakorvat altistavat kostean ja lämpimän ympäristön vuoksi ihosienille ja -tulehduksille. Tarkista siksi säännöllisesti koiran korvat ja puhdista ne, jos se näyttää tarpeellista. Myös huulet pitäisi puhdistaa kerran päivässä kostealla pyyhkeellä huulitulehduksen ehkäisemiseksi.
Cockerspanieli on ystävällinen, rakastava, uskollinen ja leikkisä koira. Sillä on siis täydelliset ominaisuudet perhekoiraksi. Se sopii hyvin urheilullisille perheille, jotka touhuavat mielellään koiransa kanssa ja liikkuvat paljon ulkona.
Cockerspanieli ystävystyy helposti muiden kotieläinten kanssa. Ulkona sen metsästysvietti saattaa kuitenkin päästä valloilleen.
Cockerspanieli sopii hyvin kerrostaloasunnossa pidettäväksi, mutta vastapainoksi se tarvitsee riittävästi liikuntaa. Sen rinnassa sykkii metsästyskoiran sydän ja se kaipaa toimintaa – vähintään yhdestä kahteen tuntiin päivässä.
Normaalin lenkillä käymisen ohella myös koiran pää kaipaa aktivointia, esimerkiksi etsintä- tai noutoleikkejä tai dummy-työskentelyä. Monet cockerspanielit nauttivat viileään veteen pulahtamisesta eikä niillä ole mitään mukavaa koirauintia vastaan.
Juoksijat saavat tästä pienestä energiapakkauksesta ihanteellisen seuralaisen, kunhan totutat aikuisen koiran asteittain siihen. Cockerspanieli rakastaa myös helliä hetkiä oman ihmisensä kanssa. Nämä erityisen rakastavat koirat haluavat mieluiten olla kaikkialla mukana eivätkä viihdy yksin.
© litts / stock.adobe.com
Rodulla on perinnöllinen taipumus synnynnäiseen vestibulaariseen oireyhtymään, sisäkorvan sairauteen, johon liittyy tasapainohäiriöitä ja osittain yhden tai kahden korvan kuuroutta. Lisäksi silmäongelmat (kaihi) ovat yleisempiä kuin muilla roduilla.
Mainitsemisen arvoinen on myös todennäköisesti perinnöllinen idiopaattinen aggressio. Sairastuneet koirat reagoivat aggressiivisilla hyökkäyksillä, joita voi verrata väsymykseen päättyviin epileptisiin kohtauksiin. Näitä kohtauksia ei voi mitenkään verrata leikkisän pennun riehumiseen ja ne vaativat välittömästi eläinlääkärin tutkimusta. Teorioita, joiden mukaan yksiväriset (varsinkin punaiset) koirat kärsivät tästä muita useammin, ei ole toistaiseksi vahvistettu.
Myös munuaissairaudet ja sydänongelmat (dilatatiivinen kardiomyopatia) ovat näillä pitkäkorvaisilla nelijalkaisilla vähän tavallista yleisempiä.
Näistä taipumuksista huolimatta useimmat cockerspanielit ovat kestäviä koiria. Perinnölliset sairaudet koskevat luonnollisesti vain pientä osaa rodun edustajista. Terve cockerspanieli voi elää lajinomaisesti pidettynä ja tasapainoisesti ruokittuna noin 15-vuotiaaksi.
Rotu on hyvin suosittu, joten sillä on myös paljon kasvattajia. Etsi rauhassa vastuuntuntoista kasvattajaa. Hän huomioi vanhempien ja esivanhempien terveydentilan, sosiaalistaa pentuja paljon, antaa emolle riittävästi toipumisaikaa pentueiden välillä ja osoittaa kiinnostusta suojattiensa uusia koteja kohtaan. Hyvän kasvattajan kanssa voi pääsääntöisesti keskustella myös pennun jo muutettua uuteen kotiin, jos sinulla on kysyttävää uudesta perheenjäsenestäsi.
Koiranpentujen pitäisi olla luovutettaessa rokotettuja, madotettuja ja sirutettuja.
Jos sinulle kelpaa myös aikuinen koira, vilkaise myös paikallisia löytöeläintaloja. Cockerspanielit ovat erittäin suosittuja, mutta valitettavasti niitä päätyy silloin tällöin löytöeläintaloihin. Löysit koirasi sitten mistä tahansa: uuden mahdollisuuden tarjoaminen jo iäkkäämmälle koiralle voi olla joka tapauksessa antoisa kokemus.
© Mary Swift / stock.adobe.com
Cockerspanielin tarkkaa alkuperää ei tiedetä. Legendan mukaan koirat tulivat Iso-Britanniaan Espanjasta Julius Caesarin roomalaisten sotilaiden mukana jo yli 2000 vuotta sitten. Niiden nimi viittaisi latinalaisen termiin ”espanjalainen koira”.
Varmaa on, että nykyisten spanielirotujen esi-isät ovat nauttineet suurta suosiota jo satoja vuosia. Brittiläinen kirjailija Geoffrey Chaucer mainitsi ”spanielikoirat” jo 1400-luvulla. 200 vuotta myöhemmin myös William Shakespeare kuvasi spanielin teoksissaan. Vuonna 1570 luonnontieteilijä John Caius luokitteli aikansa brittiläiset koirarodut. Niiden joukosta löytyvät myös spanielit, jotka jaettiin maa- ja vesispanieleihin.
Vuonna 1892 brittiläinen kennelyhdistys tunnusti cockerspanielin itsenäiseksi roduksi. Eurooppaan kehittyi nopeasti useita spanieliyhdistyksiä, jotka omistautuivat rodun jalostamiselle.
Cockerspanieleita on kehitetty erityisesti lehtokurppien (englanniksi: woodcock) metsästämistä varten. Lehtokurpat osaavat naamioitua hyvin maahan, mutta koiran herkkä nenä löytää ne.
Cockerspanieli kuuluu noutaviin koiriin ja metsästää pääasiassa pusikoissa. Tämä tarkoittaa sitä, että koira kulkee joko mutkitellen tai renkaina metsästäjän edellä ja etsii potentiaalista saalista. Paksukaan aluskasvillisuus ei pysäytä koiraa. Se pelästyttää siellä linnut, jotka metsästäjä voi sitten ampua.
Rotua käytetään nykyäänkin varsinkin Englannissa ja Skotlannissa metsästykseen. Enemmistö cockerspanieleista elää kuitenkin perhekoirina.
Lähteet:
https://www.vdh.de/rasse-des-monats/rasse-des-monats-englischer-cocker-spaniel/
Eva-Maria Krämer: Der Kosmos Hundeführer, Stuttgart, 6. Auflage (2017)
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
