Ulkonäöltään melko huomaamaton borderterrieri on ihanteellinen koira kaikille, jotka arvostavat kestävää, liikuntaa vaativaa seuralaista.
© Vibe Images / stock.adobe.com
Borderterrierin kanssa ei tule koskaan tylsää: se on aina valmis uusiin seikkailuihin, vilkas ja peloton.
Maallikot sekoittavat borderterrierin usein sekarotuisiin. Vaatimaton brittiläinen nelijalkainen huomataan usein vasta toisella silmäyksellä – yleensä valppaan ja uteliaan ilmeensä vuoksi. Jopa 7 kiloa painavalla brittiläisellä terrierillä on karkea karva, joka suojaa sitä sääolosuhteilta. Väriltään se on punainen, punaruskea, harmaankirjava tai vehnänvärinen. Koiralla on roikkuvat, pienet korvat ja erottuva, matala, kohtalaisen leveä kallo ja lyhyt kuono – pään muoto muistuttaa saukon päätä. Pitkät ja sirot jalat viittaavat terrierin kestävyyteen.
Nimi kertookin jo kaiken: Borderterrieri on peräisin Englannin ja Skotlannin rajalta (“border” on suomeksi “raja”). Tämän rodun jalostustavoitteet suunnattiin alunperin yksinomaan metsästykseen. Koiran tuli olla riittävän nopea ja kestävä, jotta se pystyy juoksemaan hevosen vieressä. Sen tuli olla myös riittävän pieni päästäkseen kapeaan ketunkoloon karkottamaan kettu piilostaan. Kasvatuksen alussa kauneudella tai rodulle tyypillisellä ulkonäöllä ei ollut merkitystä, vain suorituskyky oli tärkeää. Borderterrieriä muistuttavia koiria on kuvattu jo 1700-luvun maalauksissa, mutta kasvatus alkoi kuitenkin vakiintua vasta 1900-luvun alussa. Kennel Club tunnusti rodun virallisesti vuonna 1920. Borderterrieri on levinnyt Euroopan maissa eri tavalla. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa rotua on esiintynyt aina, ja sitä käytetään edelleen metsästyksessä. Lisäksi se on maassa myös suosittu perhekoira. Muissa maissa rotu on harvinaisempi, mutta se on viime vuosikymmeninä kasvattanut suosiotaan. Saksan entisen liittokansleri Gerhard Schröderin borderterrieri Holly kasvatti rodun tunnettuutta maassa huomattavasti.
© Vincent / stock.adobe.com
Borderterrierin kanssa ei ole koskaan tylsää. Se on vilkas ja peloton ja aina valmis uusiin seikkailuihin. Koiraa pidetään iloisena, leikkisänä ja älykkäänä. Sillä ei ole taipumusta itsepäisyyteen tai aggressiivisuuteen. Koira kyllä haukkuu osoittaakseen jotain mielenkiintoista, mutta se ei ole mikään räksyttäjä. Borderterrierin metsästysesivanhempia käytettiin suurissa joukoissa ja riidat olivat epätoivottuja. Rodun edustajat ovatkin sosiaalisia ja tulevat edelleen hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Borderterrieri on utelias ja tutkii mielellään pensasaitoja, pöheikköjä tai puutarhalammikkoa, sillä entisenä saukon metsästäjänä se viihtyy vedessä. Utelias ja metsästysvietin omaava borderterrieri vaatii hyvää peruskoulutusta pysyäkseen ruodussa.
Yleisesti ottaen rodun katsotaan olevan helppo koulutettava, kunhan noudatetaan yhtä tärkeimmistä kasvatussäännöistä – johdonmukaisuutta. Tällöin borderterrieri hyväksyy kouluttajansa mielellään lauman johtajana. Se koettelee kouluttajaa silloin tällöin, sillä se on metsästyskoirana tottunut tekemään itsenäisiä päätöksiä ja se saattaa olla itsepäinen. Jos borderterrierin haluaa päästää juoksemaan vapaasti, on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että pieni metsästäjä tottelee kutsua täydellisesti. Sitä tulisi treenata pienestä asti. Hyvin koulutetun borderterrierin voi helposti kutsua luokse, kun se näkee oravan – mutta se vaatii koulutusta. Koiranpennun kanssa kannattaa käydä koirakoulussa – siellä se on tekemisissä muiden koirien kanssa, mikä lisää sen sosiaalistumista.
Kun borderterrierin aluskarvasta ja peitinkarvasta koostuvan turkin nyppii säännöllisesti, koira on helppohoitoinen kumppani, josta lähtee tuskin lainkaan karvaa. Borderterrierit, joilla on vain muutama partakarva, ovat yleensä helpommin hoidettavia, sillä niiden karva on on silkkisempi ja ohuempi. Turkki tulee harjata perusteellisesti viikoittain ja se kannattaa tarkistaa loisten tai ihomuutosten varalta. Borderterrieri pitäisi nyppiä itse käsin tai käyttää trimmaajalla kaksi kertaa vuodessa. Saksia ei saa missään tapauksessa käyttää, sillä ne vahingoittavat karkeaa karvan rakennetta. Koiran hampaiden hoitamiseksi sen voi totuttaa erityiseen koiranhammastahnaan ja -hammasharjaan jo pienestä pitäen. Tämä hoitorituaali ehkäisee hammaskiven muodostumista. Kaupoissa myytävät lelupuuvillasolmut tai porkkanan tai mahalaukun pureskelu ovat hyvä ennaltaehkäisevä toimenpide. Kynnet pitää leikata tarvittaessa Eikä kannuskynsiä ei tule unohtaa.
© Nikol / stock.adobe.com
Tutustu valikoimastamme löytyviin koiranruokiin!
Kaikkien koirien tavoin myös borderterrieri on lihansyöjä ja tarvitsee siksi ravintoa, joka koostuu pääasiassa lihasta. Märkä– tai kuivaruokaa valitessa tulee sen vuoksi varmistaa, että liha on ainesosaluettelon ensimmäisellä sijalla. Noin 20 prosentin proteiinipitoisuus ravinnossa riittää täysikasvuiselle koiralle. Valmistajan ilmoittamat määrät tulee huomioida, mutta nelijalkaisen ystävän vyötäröä kannattaa pitää myös silmällä. Jos vyötärölinja pääsee kasvamaan, annoskokoa tulee säätää sopivammaksi. Muista, että välipalaherkut tulisi sisällyttää koiran päivittäiseen ruokavalioon. Ruoan vaihtaminen tulee aina tehdä vaiheittain niin, että uusi ruoka sekoitetaan vähitellen tutun ruoan sekaan. Näin uuden ruoan määrää voi lisätä hitaasti. Aikuiselle koiralle riittää kaksi ateriaa päivässä – nuorempia eläimiä kannattaa pyytää ”pöytään” jopa neljä kertaa päivässä. Hampaiden hoitoon soveltuvat kuivatut purutuotteet, kuten erikoiskaupasta saatavat naudankorvat tai -sorkat.
Huomaamaton ulkonäkö on suojannut borderterrieriä puhtaalta muotijalostukselta. Laatu on ollut alusta alkaen kohdennetun jalostuksen painopisteenä visuaalisten ominaisuuksien sijaan. Tämä on onneksi johtanut siihen, että borderterrierit eivät yleensä kärsi rodulle tyypillisistä sairauksista. Niiden joukossa on kuitenkin myös yksilöitä, joilla on lonkkanivelen dysplasiaa, progressiivista retina atrofiaa tai sydänsairauksia. Tämän vuoksi vastuullisen kasvattajan valinta on erittäin tärkeää. Kohdennetulla valinnalla kasvattaja voi minimoida näiden sairauksien riskin. Borderterrierit voivat kärsiä myös koiran epilepsiamaisesta kouristeluoireyhtymästä (CECS). Kyseessä on tuntemattomasta syystä johtuva sairaus, joka ilmenee kouristuskohtauksina. Se on resessiivisesti perinnöllinen ja ilmenee yleensä vasta 2–5 vuoden iässä. Kasvattajan kanssa kannattaa keskustella sairaudesta ja sen ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä. Pienet energiapakkaukset ovat taipuvaisia ylipainoon. Päivittäisiä ruoka-annoksia kannattaa pitää silmällä, ja ne voi tarvittaessa punnita päivittäin. Nämä kestävät koirat voivat terveinä elää jopa 17-vuotiaiksi.
Älä anna pienten jalkojen huijata. Borderterrieri tarvitsee paljon liikuntaa ja. Luonnonlapsi viihtyy mieluiten ulkona. Työkoirina ne tarvitsevat paljon puuhastelua – samalla voi jumpata myös hieman aivoja. Niille sopivat koiranurheilut kuten agility tai koiratanssi, jotka yhdistävät liikunnan pieniin temppuihin. Tämä ahkera terrieri arvostaa myös nenätyötä. Rotu tulee myös hyvin toimeen hevosten kanssa, minkä vuoksi borderterrieri on erinomainen ratsastuskumppani. Se seuraa luonnollisesti mukana myös juoksulenkeillä ja vaelluksilla. Koiran kanssa ratsastaessa tai lenkkeillessä tulee varmistaa, että harjoittelua lisätään hitaasti, jotta koira ei ylikuormitu. Nelijalkaisen ystävän tulisi joka tapauksessa olla täysikasvuinen kestävyysurheilulajeja harrastaessa. Vaikka rotu arvostaa liikuntaa, sen tulee myös saada lepoaikaa. Muussa tapauksessa entinen metsästäjä saattaa vaatia yhä enemmän liikuntaa ja muuttua hyperaktiiviseksi koiraksi. Mielenkiintoinen lisä koiraurheilulle voisi olla borderterrierin kouluttaminen terapiakoiraksi.
© mfotohaus / stock.adobe.com
Borderterrierin suloinen ulkonäkö houkuttelee ihmisiä, jotka etsivät yksinkertaista, helposti käsiteltävää koiraa. Borderterrieri sopii kuitenkin vain osittain aloittelijoille tai iäkkäille omistajille. Ensin mainittujen tulisi tutustua koulutustyöhön perusteellisesti. Heidän kannattaa pyytää asiantuntijalta neuvoja, jotta he osaavat kouluttaa charmikkaan terrierin oikein. Viimeksi mainittujen tulisi kyetä tarjoamaan koiralle runsaasti liikuntaa. Rotu sopii urheilullisille ihmisille, jotka haluavat liikkua koiransa kanssa. Borderterrierin on saatava liikuntaa kaikissa sääolosuhteissa – vain silloin se voi asua kerrostaloasunnossa. Mitä suurempi lauma, sitä mukavammaksi luonnonystävä tuntee olonsa. Se on siten hyvä perhekoira tai toinen koira, sillä niin sen ympärillä on seuraa. Pieni kaveri sulkee nopeasti lapset isoon sydämeensä. Erityisesti nuorena se voi kuitenkin toisinaan leikkiä melko rajusti, mikä on ehdottomasti huomioitava pienten lasten kohdalla. Jos lapset käyttäytyvät nelijalkaista perheenjäsentä kohtaan kunnioittavasti, he saavat siitä elinikäisen ystävän.
Kaikkien perheenjäsenten on annettava suostumuksensa ennen kuin borderterrieri muuttaa kotiin. Lisäksi kannattaa varmistaa, ettei kukaan ole allerginen. Jos on epävarma, kannattaa kysyä neuvoa lääkäriltä. Vuokralla asuvan tulee myös selvittää, suostuuko vuokranantaja koiran pitämiseen asunnossa. Ilmoitus kannattaa pyytää kirjallisesti, jos sitä ei ole selvästi mainittu vuokrasopimuksessa. Tulevat lomat kannattaa suunnitella etukäteen: Jääkö koira sukulaisten hyvään hoitoon, ystäville vai kotikoiranhoitopaikkaan vai tuleeko se mukaan matkoille? Lukuisat majoituspaikat toivottavat nykyään nelijalkaiset ystävät tervetulleiksi. Borderterrieri on kätevän kokonsa ja ihmisystävällisyytensä ansiosta periaatteessa sopiva seuralainen vaelluksille tai muille vastaaville matkoille.
Ennen kuin ottaa vastuun koirasta, joka tulee olemaan osa elämää monien vuosien ajan, kannattaa miettiä kustannuksia. Kasvattajalta hankitun koiran hankintakustannusten lisäksi perusvarusteet maksavat: kupit, valjaat tai kaulapanta, talutushihna, korit ja peitot, auton turvavarusteet sekä hoitovälineet, kuten harjat ja hellävarainen koiran shampoo. Säännöllisiin menoihin kuuluu laadukas ruoka sekä eläinlääkärikäynnit, jotka ovat kalliimpia sairauden sattuessa.
Kun hankintapäätös on huolellisen harkinnan jälkeen tehty, etsintä voi alkaa. Kannattaa etsiä hyvämaineinen kasvattaja. He kuuluvat yleensä koirankasvatusyhdistykseen ja noudattavat sen määräyksiä, mikä puolestaan antaa ostajalle jonkin verran varmuutta. Vanhempien on esimerkiksi läpäistävä joitakin terveys- ja luonnetutkimuksia ennen kuin ne hyväksytään jalostukseen. Narttukoirille annetaan riittävästi lepotaukoa poikueiden välillä. Hyvä kasvattaja antaa sinun tutustua haluamaasi koiranpentuun rauhassa kotonaan ja vastaa samalla rotua ja kasvatusta koskeviin kysymyksiin. Pennut ja niiden vanhemmat antavat iloisen, terveen ja tasapainoisen vaikutelman. Myynnin jälkeenkin hyvä kasvattaja vastaa mielellään suojattiaan koskeviin kysymyksiin, sillä eläinten hyvä tulevaisuus on heidän sydäntään lähellä. Siksi hän todennäköisesti kysyy sinulta kokemuksestasi koirista, odotuksistasi ja elinympäristöstäsi. Kysymykset osoittavat, että olet löytänyt vastuullisen kasvattajan!
Älä osta borderterrierin pentua ilman polveutumistodistusta – monissa tapauksissa se estää sairauksien leviämistä. Tällaisten myyjien koiranpennut eivät useinkaan ole hyvin sosiaalistettuja ja niiden vanhemmat elävät rakkaudettomissa olosuhteissa. Vaikka eläimet saattavat olla ensi silmäyksellä edullisempia, nämä niin sanotut kasvattajat ansaitsevat enemmän kuin vastuulliset kasvattajat. Vastuullinen kasvattaja käyttää paljon rahaa, aikaa ja sydänverta ylläpitääkseen terveitä, rotutyypillisiä eläimiä.
Jos haluat tarjota kodin iäkkäämmälle borderterrierille, voit myös ottaa yhteyttä johonkin yhdistykseen. Jotkin kasvattajat joutuvat silloin tällöin luopumaan iäkkäämmistä eläimistä tai tuntevat entisiä suojattejaan, jotka ovat menettäneet kodin. Terrierinvälitykseen keskittyneet yhdistykset välittävät myös silloin tällöin borderterrierejä. Borderterrieri saattaa tietysti odottaa uutta perhettään myös paikallisessa eläinkodissa, mutta mahdollisuudet ovat tällöin pienemmät. Siellä löytyy todennäköisemmin sekarotuisia koiria, jotka voivat olla ulkonäöltään ja luonteeltaan samankaltaisia, mutta silti yllätyspakkauksia – mikä ei tietenkään välttämättä tarkoita mitään pahaa. Joka tapauksessa myös löytökoiran ominaisuuksiin tulee tutustua perusteellisesti. Välittäjät antavat yleensä intensiivistä neuvontaa sen selvittämiseksi, sopiiko toivekoira juuri sinulle.
Toivotamme paljon iloa seikkailunhaluisen borderterrierin kanssa!
Täältä löydät vastauksia usein kysyttyihin borderterrieriä koskeviin kysymyksiin:
Borderterrieri ei välttämättä ole ihanteellinen aloittelijan koira, sillä se vaatii johdonmukaista koulutusta ja selkeää johtajuutta. Aloittelijan on varauduttava saamaan jo varhaisessa vaiheessa tukea esimerkiksi koirakoulusta, jotta koiran metsästysvaisto ja itsenäisyys saadaan hallintaan.
Ei, borderterrieri ei räksytä liikaa. Se haukkuu kiinnittäessään huomiota johonkin mielenkiintoiseen asiaan, mutta se ei hauku jatkuvasti.
Borderterriereitä ei välttämättä ole helppo kouluttaa, sillä ne ovat hyvin itsepäisiä eivätkä aina noudata ohjeita sokeasti. Johdonmukaisella ja kärsivällisellä koulutuksella borderterrieristä on kuitenkin mahdollista tehdä tottelevainen seuralainen.
Borderterriereillä on erittäin suuri liikunnan tarve. Ne tarvitsevat runsaasti liikuntaa, kävelylenkkejä, vaelluksia tai muuta urheilua. Ilman riittävää liikuntaa ne voivat käyttäytyä ei-toivotusti, kuten haukkua liikaa tai tuhota esineitä.
Borderterrierit maksavat yleensä 800–1 200 euroa. Hinta voi kuitenkin vaihdella kasvattajan, iän ja sukulinjan mukaan.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
