© Kate / stock.adobe.com
Der Border Collie ist ein Spezialist im Schafehüten und ein toller Begleiter für erfahrene Hundemenschen.
Älykäs ja vaativa bordercollie, jolla on keskipitkä tai lyhyt turkki, on läpikotaisin paimenkoira – sen vuoksi se soveltuu vain joissain määrin perhekoiraksi.
Paimentaminen on bordercollien geeneissä. Se pitää suurenkin eläinlauman koossa uskomattomalla työmoraalillaan ja huomattavalla älykkyydellään. Sen erikoisalaa on lampaiden paimentaminen. Se luotsaa lauman ongelmitta haluttuun suuntaan, ohjaa sen portin läpi tai eristää yksittäisiä eläimiä muusta laumasta. Vaikka bordercollie onkin hyvin itsenäinen, se työskentelee tiiviisti ja mielellään yhdessä paimenen kanssa. Taitavan ja oikeanlaisen, bordercollien ominaisuuksia arvostavan ja edistävän johtajan alaisena se osoittaa olevansa helppo kollega ja valmis komennettavaksi. Se on erittäin herkkä ja haluaa miellyttää omistajaansa hinnalla millä hyvänsä.
Sen miellyttämisen halu yhdistettynä sen erityisen suureen ahkeruuteen voi johtaa siihen, että bordercollie tekee työtä uupumukseen asti, jollei sen omistaja määrää sille välillä lepoa. Fyysisen ja – mikä vieläkin tärkeämpää – henkisen tekemisen ohella tämän temperamenttisen ja sinnikkään rotukoiran tulee ehdottomasti oppia taitavalta ja kokeneelta omistajaltaan milloin sen on aika levätä, ja millaisissa tilanteissa sen paimennusviettiä ei tarvita. Huonosti kasvatetut ja haasteita vailla olevat bordercolliet paimentavat usein lapsia, autoja tai muita esineitä – joskus jopa kohtalokkain seurauksin.
Aikainen sosialisointi ja määrätietoinen kasvatus ovat tälle viehättävälle paimenkoiralle yhtä tärkeitä kuin riittävät fyysiset ja henkiset haasteet. Nopean oppimiskyvyn ja -halun sekä laumanjohtajaansa kohdistuvan uskollisuuden ansiosta se on toisaalta melko helppo koulutettava, toisaalta se taas oppii nopeasti myös väärin. Älykäs koira tunnistaa heti koulutuksessa tapahtuvat virheet ja heikkoudet ja osaa käyttää niitä hyväkseen. Bordercollien omistajalla tulisi olla kokemusta koirista voidakseen nopeasti oikaista tapahtuneet koulutusvirheet tai parhaassa tapauksessa jopa välttää ne kokonaan.
Bordercollien valpas ja uskollinen katse, joka voi muuttua hetkessä koiran ollessa töissä, paljastaa paljon tämän ihmiskeskeisen, mutta yli-innokkaan koiran olemuksesta. Sen ilmeestä tulee tiukka, kun sen pitää saada eläimet hallintaan. Katsomalla syvään silmiin se saa auktoriteetin, jota sen omistajankaan ei tulisi aliarvioida. Toinen erikoisuus, joka liittyy tiiviisti bordercollien tehtävään paimenkoirana, on sen tyypillinen kyyristynyt asento töitä tehdessä. Asento kertoo sen tarkasta keskittymisestä. Sen pää on laskeutunut ja sen häntä on usein vedettynä jalkojen väliin vatsan alle.
© JLSnader / stock.adobe.com
Mutta vaikka jättäisitkin huomioimatta nämä kaksi erityisominaisuutta, bordercollie ei voi kieltää kutsumustaan paimen- ja työkoiraksi. Sen lihaksikas, urheilullinen ja hyvin sopusuhtainen vartalo sekä sen sulavat liikkeet puhuvat nopeuden, ketteryyden ja kestävyyden puolesta. Se nostaa tassujaan vain vähän maasta ja liikkuu hiipien ja nopeasti. Sen harmoninen vartalo, joka on pidempi kuin korkea, saavuttaa enintään 55 cm säkäkorkeuden. Nartut ovat usein pienempiä, niiden säkäkorkeus alkaa usein 45 cm:stä. Painon on oltava sopivassa suhteessa vartalon kokoon, ja se on 13 ja 22 kg:n välillä.
Bordercollien turkki voi olla kahdenlainen: joko keskipitkä tai lyhyt ja sileä. Collieilla, joilla on keskipitkä turkki, harja, housut ja pitkä karva vatsan alla ovat selvästi näkyvissä. Kasvoissa, korvissa, etujalkojen etupuolella sekä takajalkojen nilkan ja tassujen välissä karva on myös pitkäkarvaisilla koirilla lyhyt ja sileä. Molemmissa turkkivariaatioissa karva on erittäin tiheää ja siinä on tiheä alakarva, joka suojaa koiraa kaikenlaisilla ilmoilla. Mustavalkoinen bordercollie on varmasti rodun tunnetuin variaatio, mutta bordercollien turkki voi olla monen värinen. Lähestulkoon kaikki värit ovat mahdollisia, mutta valkoinen ei koskaan ole hallitseva väri. Mustavalkoisen turkin lisäksi esimerkiksi seuraavat värit ovat mahdollisia: punainen, sininen, sinimarmoroitu, punamarmoroitu, soopeli ja lila. Kaikissa muunnelmissa voi esiintyä ruskeita laikkuja.
Turkin väristä riippuen koiran nenä voi olla musta, ruskea tai liuskekiven värinen. Bordercollien pää on leveä, sillä on lyhyt kuono ja voimakas ja täyteläinen saksipurenta. Ovaalit, keskisuuret silmät ovat yleensä ruskeat. Silmät voivat olla osittain tai kokonaan siniset vain silloin, kun turkki on sinimarmoroitu. Keskisuuret korvat voivat olla pystyssä tai eteen kallistuneet. Kohtalaisen pitkä, alaspäin riippuva häntä alkaa alhaalta, eikä se ole koskaan selän päällä.
Tämän rotukoiran nimikin kertoo jo sen maantieteellisestä alkuperästä. Englannin kielen sana ”border” (suomeksi ”raja”) viittaa tässä tapauksessa Englannin ja Skotlannin väliseen raja-alueeseen. Siellä asuvat maanviljelijät ovat pitäneet paimenkoiria jo vuosisatojen ajan. Paimenkoirat paimentavat luotettavasti lampaita ja tulevat toimeen alueen ankarassa ilmastossa. Tämä erityisen kestävä ja ahkera paimenkoira, joka pitää lammaskatraat koossa paremmin kuin lähes mikään muu rotu, mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1576 John Caiusin kirjassa ”De Cannibus Britannicus” (engl. Of Englishe Dogges”). Vaikka sitä ei tuolloin vielä tunnettukaan nimellä ”bordercollie”, Caiusin kuvaus on hyvin samanlainen kuin nykyisin tunnetun rotukoiran.
Bordercollien tarkoituksenmukainen jalostus paimenkoiraksi alkoi kuitenkin vasta 1800-luvun lopulla. Rodun esi-isänä pidetään Old Hemp -nimistä urosta, joka syntyi vuonna 1893, ja joka vakuutti jo 12 kuukauden iässä poikkeuksellisilla paimennuskyvyillään. ”Sheepdogtrails”, eli järjestetyt paimennuskilpailut, ovat tilaisuuksia, joissa parhaat paimenkoirat kilpailevat toisiaan vastaan. Old Hemp todisti kykynsä aina uudelleen ja uudelleen, ja siitä tuli nopeasti yksi kysytyimmistä jalostusuroksista. Old Hemp siitti yli 200 jälkeläistä, jotka antoivat isänsä erinomaiset paimennustaitonsa edelleen omille jälkeläisilleen. Usean nykyisen bordercollien juuret johtavat takaisin Old Hempiin.
Rodun nimi ”bordercollie”, jona koira nykyisin tunnetaan, ja joka erottaa ne muista collie-roduista, esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1915 James Reidin käyttämänä. Reid oli International Sheep Dog Societyn (ISDS) ensimmäinen toimitusjohtaja. ISDS on järjestänyt paimenkoirakilpailuja vuodesta 1906. Paimennuskilpailuissa menestyminen on vielä tänäkin päivänä tärkeä kriteeri, kun on kyse bordercollien paimennuskyvyn arvioimisesta. Paimennuskyky on myös ainoa ominaisuus, joka ISDS:n mukaan määrää koiran soveltuvuudesta jalostukseen. Vasta FCI (Fédération Cynoloqique Internationale), joka tunnusti bordercollien viralliseksi roduksi vuonna 1976, vahvisti rotustandardin, joka sisälsi ensimmäistä kertaa myös koirien ulkonäön.
© AnnuO / stock.adobe.com
Bordercollieta jalostettiin siis pitkään ainoastaan paimenkoiraksi. Jalostuksessa keskityttiin työviettiin, kestävyyteen ja kuuliaisuuteen. Vasta viime vuosina kasvattajat antavat bordercollieita enenevissä määrin myös perhekoiriksi. Agility-urheilun suosion kasvaessa Englannissa, eikä vähiten elokuvien, kuten ”Babe – urhea possu”, johdosta myös muutkin kuin paimenet alkoivat kiinnostua rodusta. Mutta joidenkin jalostajien yritykset jalostaa bordercolliesta rauhallisempi, paremmin perhe- ja seurakoiraksi soveltuva variaatio, ei voi peittää alleen vuosisatoja kestänyttä suorituskykyyn keskittynyttä jalostusta. Koiran sisimmäisen tehtävän poisjääminen tekee monista erikoistehtäviin jalostetuista rotukoirista henkisiä rampoja.
Koiran henkisen terveyden huomioonottamiseksi jokaisen bordercollien hankkimista harkitsevan tulisi kysyä itseltään, voiko hän todella vastata tämän rodun tarpeisiin. Jopa tuntien mittaiset kävelyt, pyöräretket tai kilpaurheilu, kuten Agility, eivät riitä tyydyttämään sen synnynnäistä työviettiä. Koiran henkisten haasteiden puute johtaa usein ongelmallisiin korvaaviin toimiin, kuten lasten tai esineiden paimentamiseen, tai jopa aggressiiviseen käyttäytymiseen, mikä on ristiriidassa ihmisystävällisen bordercollien luonteen kanssa. Bordercollie kuuluu siis oikeastaan vain paimenelle tai ammattilaiselle, joka osaa arvostaa rodulle tyypillisiä ominaisuuksia ja käyttäytymistä ja ohjata ne oikeille urille. Kokenut koiraihminen, joka omistaa suurimman osan päivästään koiransa henkiseen tukemiseen ja voi antaa sille fyysisten ja henkisten haasteiden ohella myös tarpeeksi turvaa, rauhaa ja pysyvyyttä, löytää bordercolliesta varmasti myös uskollisen ja luotettavan kumppanin, jota voidaan kyseisissä olosuhteissa pitää myös perheessä.
Koiran henkisen tasapainon säilyttäminen aiheuttaa monille omistajille suuria haasteita, mutta rodun terveys on yleisesti ottaen hyvä. Bordercolliet ovat kestäviä koiria, jotka eivät ole kovin alttiita sairauksille. Siitä huolimatta on olemassa sairauksia, jotka ovat tälle rodulle tyypillisiä. Bordercollieilla esiintyy muiden collieiden tapaan usein MDR1-vikaa, joka johtaa yliherkkyyteen eri lääkeaineita kohtaan. Muita bordercollielle tyypillisiä perinnöllisiä sairauksia ovat silmäsairaudet kuten etenevä verkkokalvon surkastuminen (PRA) tai Collie Eye Anomaly (CEA), aineenvaihduntasairaus ceroidi lipofuscinoosi (CL) tai luuydintauti TNS (Trapped Neutrophil Syndrom). Bordercollieille voi lisäksi – kuten monille muillekin rotukoirille – kehittyä nivelongelmia, kuten lonkan dysplasiaa (HD).
Bordercollien hoito vie vain vähän aikaa verrattuna rodun vaatimien fyysisten ja henkisten vaatimusten täyttöön. Tämänkin koiran tulee kuitenkin tottua tiettyyn hoitorutiiniin. Turkki tulee harjata säännöllisesti sen kauneuden ja terveyden säilyttämiseksi. Varsinkin keskipitkä turkki voi muuten huopaantua epämiellyttävästi. Sen lisäksi omistajan tulee tarkistaa ja tarpeen mukaan puhdistaa säännöllisesti myös koiran korvat, hampaat ja silmät. Mahdolliset tulehdukset voidaan siten havaita ja hoitaa ajoissa, tai jopa välttää kokonaan.
Koiran ravinto on koiran terveyden kannalta olennaisessa roolissa. Mutta kuten kaikkien koirarotujen kohdalla, ei bordercolliellekaan ole yhtä täydellistä ruokaa. Mikä koiralle on hyväksi, riippuu enemmänkin yksilöllisistä tekijöistä kuin rodusta. Ikä, sukupuoli, paino ja terveystilanne ovat yhtä tärkeässä roolissa kuin koiran aktiivisuus ja asumisolosuhteetkin. Pennut tarvitsevat erilaista ravintoa kuin täysikasvuiset koirat, seniorit puolestaan erilaista ruokaa kuin adult-koirat. Koirat, joilla on allergia tai jotka kärsivät ylipainosta vaativat erilaista ravintoa kuin kaikinpuolin terveet koirat. Bordercollieilla, jotka ovat edelleen paimentöissä, on tietenkin erilainen energiantarve kuin rotutovereilla, jotka elävät rauhallista perhe-elämää.
© Elayne / stock.adobe.com
Sekä työcollien että perhecollien ravinnon tulee koostua pääosin lihasta. Koirat ovat lihansyöjiä, ja niiden koko ruoansulatusjärjestelmä ja hampaat ovat tarkoitettu lihan syöntiin. Lihasta saadut proteiinit ovat koiran tärkein ravinnonlähde. Jos koiralle annetaan raakaa lihaa, kuten esimerkiksi muodissa olevassa BARF-ruokinnassa tehdään, sianlihaa tulisi kuitenkin välttää, sillä sen välityksellä koira voi saada – vaikkakin harvoin – loisia, bakteereja tai matoja. Kaikki muut lihalajit voidaan tarjoilla huoletta raakana. Jos kuitenkin haluaa pelata varman päälle, voi lihaa pakastaa viikon pakkasessa. Siten mahdolliset tartunnanaiheuttajat kuolevat.
Lihan lisäksi bordercollien ruokalistalla tulee olla myös vihanneksia ja hedelmiä. Jotta koira saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, on suositeltavaa antaa sille myös omega-3-rasvahappoja sisältäviä öljyjä, kuten esimerkiksi lohiöljyä. Raaka muna pitää lisäksi collien turkin terveen kiiltävänä. Silloin tällöin koiralle voi antaa myös luita, jotka edistävät koiran suuhygieniaa ja hampaiden terveyttä. Mutta anna vain täysiä luita – putkiluut, joista lähtee paloja, voivat aiheuttaa hegenvaarallisia vaurioita ruokatorvessa tai ruoansulatuskanavassa.
Tasapainoinen ja terveellinen ruokavalio, asianmukainen ja säännöllinen hoito sekä lajinmukainen pito ovat terveen koiranelämän peruspilarit. Bordercollien rotutyypillistä oloa vastaavien olosuhteiden luominen on varmasti näistä tekijöistä haasteellisin tehtävä. Ongelmia voivat tuottaa muun muassa ahtaat asuinolot tai omistaja, joka ei omistaudu koiralleen tarpeeksi tai laiminlyö sen fyysistä ja henkistä haastamista. Bordercollie ei ole koira, jonka kanssa voi vain harrastaa vähän urheilua ja joka sopeutuu kaikenlaisiin tilanteisiin. Paimenkoira haluaa tehdä töitä – myös silloin, kun sitä pidetään perhekoirana.
Jos harkitsee bordercollien hankkimista, tulee ehdottomasti selvittää, pystyykö vastaamaan tämän kiehtovan rotukoiran korkeisiin vaatimuksiin. Omistaja, joka on valmis työskentelemään koiran kanssa, joka on tarpeeksi luova antamaan koiralle aina uusia haasteita, joka omaa tarpeeksi kokemusta ja tietoa koirienkasvatuksesta, ja jolla on lisäksi tarpeeksi aikaa käytettävissä, tulee varmasti olemaan tämän uskollisen ja rakastettavan energiapakkauksen rinnalla niin hyväkuntoinen kuin onnellinenkin koiranomistaja.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
