© CallallooAlexis / stock.adobe.com
Tämä ranskalainen mastiffi on yksi vanhimmista koiraroduista. Päinvastoin kuin sen lihaksikas ulkomuoto ja ryppyiset kasvot antavat olettaa, on se ystävällinen, rauhallinen ja rakastava. Alunperin metsästys- ja vahtikoirana pidetty bordeauxindoggi sopii osaavissa käsissä hyvin myös perhekoiraksi.
Bordeauxindoggi ei pienistä hätkähdä. Myös bordeaux’n mastiffiksi ja ranskan mastiffiksikin kutsuttu bordeauxindoggi on lempeä jättiläinen sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on rauhallinen, hyväluonteinen sekä helposti kiintyvä. Se nauttii suuresti oleskelusta perheensä kanssa ja on tottelevainen sekä rauhallinen kumppani. Bordeauxindoggi on suvaitsevainen eikä se ärsyynny helposti, ei edes kotona ääntä pitävistä lapsista. Se rakastaakin kaikkia perheenjäseniään pienistä isoihin ja on onnellisimmillaan, kun koko lauma on yhdessä.
Vaikka bordeauxindoggin massiivinen ulkomuoto antaa olettaa muuta, on se rauhallisen ja lempeän luonteensa ansiosta rakastava ja hellittävä perhekoira, joka tulee hyvin toimeen lasten kanssa ja on uskollinen perhettään kohtaan. Sen massiivinen pää käsittelee komentoja huolella, pohtien niiden tarkoituksia ja hyötyjä mutta pohjimmiltaan bordeauxindoggi on rento koira, joka tuottaa vain harvoin päänvaivaa omistajalleen, edellyttäen että koira on koulutettu lempeästi ja päämäärätietoisesti.
Bordeauxindoggin omistajalla tulee olla jonkin verran tietotaitoa sekä luottamusta herättävä olemus koiran kanssa toimiessa. Sen lisäksi, että rodulla on monia positiivisia luonteenpiirteitä, on sillä sisäsyntyinen laumanvartijavietti, joka on hyvä ohjata koulutuksella haluttuun suuntaan. Keskinäisen luottamuksen, johdonmukaisuuden sekä runsaan positiivisen vahvistuksen ansiosta yhteiselo bordeauxindoggin kanssa on yleensä sujuvaa. Rodunomaisesti koira kuitenkin säilyttää suojeluviettinsä.
Rotu suhtautuu vieraisiin monesti epäilevästi, pysytellen etäällä siihen saakka, jos ja kun se päättää lähestymisen olevan paikallaan. Tämän rodun kanssa ei tarvitse pelätä ahdistavaa hermostuneisuutta tai kontrolloimatonta aggressiivisuutta. Bordeauxindoggit ovat tyyniä ja hillittyjä. Rotu puolustaa rohkeasti ja pelottomasti omiaan mutta säilyttää silloinkin kontrollinsa. Bordeauxindoggi tuntuu menettävän itsehillintänsä ainoastaan ¨pöpivartin¨ aikana, mikä on tuttu varmasti monelle rodun omistajalle. Silloin koira tekee äkkipysähdyksen, hypähtelee, kierii maassa ja säntäilee iloissaan edes takaisin – kunnes palaa omistajansa luokse lopen uupuneena ansaiten kokovartalorapsutuksen.
Bordeuxindoggin lempeä luonne on ristiriidassa sen jykevän ja voimakkaan ulkomuodon kanssa. Koiran leveä kallo, syvät ihopoimut sekä persoonalliset ilmeet ovat kuitenkin sopusoinnussa sen vahvan ja lihaksikkaan vartalon kanssa. Se liikkuu itsevarmasti ja atleettisesti – vaikka sen suuri massa onkin huippu-urheilusuoritusten esteenä.
Lyhyen, punaruskean turkin sävy vaihtelee mahongista isabelliiniin ja on sileä ja silkinpehmeä. Sallitut täplät ovat valkoisia pisteitä rinnan alueella tai raajojen alaosissa. Bordeauxindoggilla on ruskea tai musta naamio, jonka ei tulisi ulottua kallon alueelle. Mustamaskisilla Bordeaux’n mastiffeilla on kallossa, korvissa, kaulalla ja selässä mustien karvojen muodostamia savumaisia kuvioita.
Bordeauxindoggi on yksi Ranskan vanhimmista koiraroduista. Niiden esi-isiä ovat alano-koirat, erityisesti niin kutsutut saupackerit, jotka mainitaan 1500-luvulla julkaistussa Treatise of Hunting -kirjassa. Nämä koirat kuuluvat molossus-koirien ryhmään ja ovat erittäin massiivisia ja lihaksikkaita koiria, joita kuvaillaan kynologiassa mastiffin kaltaisiksi koiriksi.
© Willee Cole / stock.adobe.com
1800-luvun puoliväliin saakka vahvojen mastiffien levinneisyys rajoittui Lounais-Ranskan Akvitanian ja Pohjois-Espanjan alueille, missä niitä arvostettiin niin metsästys- kuin vahti- ja suojelukoirina. Niitä käytettiin suurriistan, etenkin villisikojen metsästykseen ja ne palvelivat ihmisiä luotettavina tiluksien suojelijoina. Erityisesti teurastajat ja lihan kuljettajat käyttivät koiria suojellakseen arvokasta lastiaan vaarallisilla matkoilla, joilla saattoi törmätä villipetoihin, kuten susiin. Varhaisia Bordeaux’n masteffeja hyväksikäytettiin myös taistelukoirina brutaaleissa tappeluissa toisia koiria ja jopa karhuja vastaan.
Ennen vuotta 1896, jolloin rodun standardit esiteltiin, ei koirilla ollut yhtenäistä ulkonäköä. Rinnakkain esiintyi lukemattomia ulkomuotoja, joita kasvatettiin ja risteytettiin yhdessä toisten rotujen kanssa aina kulloisenkin käyttötarpeen mukaan. Toulousen, Pariisin ja Bordeaux’n tyypit muiden muassa ovat vaikuttaneet siihen, millaisena bordeauxindoggi tänä päivänä tunnetaan. Bordeauxindoggi esiteltiin ensikerran sen nykyisellä nimellä Ranskan ensimmäisessä koiranäyttelyssä Jardin d’Acclimatation’ssa Pariisissa vuonna 1863. Vuonna 1896 julkaistiin ensimmäinen rodun standardeja käsittelevä kirja, jonka kirjoitti eläinlääkäri ja entomologi Pierre Megnin.
1900-luvulla riehuneet maailmansodat saivat rodun sukupuuton partaalle mutta 1950-luvulla koitti uusi alku vielä olemassa olevien rodun edustajien avulla ja menestystäkin seurasi. Vuonna 1954 FCI hyväksyi virallisesti rodun ja siitä asti sen standardiluokitus on ollut 116, kuuluen samaan FCI 2 -ryhmään pinsereiden, snautsereiden, molossien, sveitsinpaimenkoirien ja molossityyppisten mastiffien kanssa.
1960-luvulla lajin suosio levisi vihdoin Ranskan ulkopuolelle ja huippusuosion tämä voimakas mastiffi huomiotaherättävine naamakurttuineen saavutti vuonna 1989, jolloin rodun edustaja näytteli Tom Hanksin rinnalla pääroolissa elokuvassa Turner ja täystuho. Täyden hyväksynnän rotu saavutti kuitenkin vasta vuonna 2008 tultuaan hyväksytyksi Amerikan kennelliittoon.
Asialleen omistautuneita bordeauxindoggin kasvattajia löytyy ympäri maailman ja internettikin tarjoaa lukuisia söpöjä pentuja. Vaikka kuinka tahtoisi oman karvatassun välittömästi päiviään sulostuttamaan, kannattaa ehdottomasti välttää herätenettiostoksia. Ei ole mitenkään epätavallista, että joillain myyjillä nopea tuotto menee koiran terveyden edelle. Ammattimaisen kasvattajan pennuista saa helposti pulittaa toista tuhatta euroa, paljon enemmän kuin netin koiratarjoukset, mutta summa on sijoitus ja laadulla on hintansa. Jos ostaa halvan pennun, joita harvoin on testattu perinnöllisten, terveyttä uhkaavien sairauksien varalta, saattavat pennun ostamisesta säästyneet pennoset päätyä lopulta eläinlääkärin kassaan.
Suurin etu, kun pennun ostaa ammattimaiselta kasvattajalta, on eittämättä terve pentu. Yksikään kasvattaja ei tietenkään voi luvata varmuudella, että pentu olisi täysin terve koko ikänsä mutta riski pennun sairastumiseen myöhemmällä iällä johonkin lajityypilliseen sairauteen, kuten HD tai ED, on huomattavasti matalampi, jos koira on lähtöisin hyvämaineisista kasvatusoloista. Kasvattajiin, jotka kuuluvat FCI:n tunnustamiin, rekisteröityihin rotuyhdistyksiin sovelletaan tiukkoja jalostusvaatimuksia. Riippumattomat roduntarkkailijat tekevät kasvattajille säännöllisiä tarkistuksia ja kasvattajien tulee pystyä todistamaan, että jalostukseen käytetyt koirat ovat terveitä ja vastaavat rodulle asetettuja kriteereitä.
Toinen tärkeä kasvattajan tarjoama etu on, että kasvattajalta saa ohjeita ja vinkkejä, kuinka elämä sujuu bordeauxindoggin kanssa mahdollisimman kivuttomasti. Etenkin ensi kertaa rodun pariin päätyville ostajille kasvattajan neuvot ovat arvokkaita ja parhaassa tapauksessa kasvattaja pysyy perheen tukena koko koiran elämän ajan. Sen lisäksi luotettavat kasvattajat huolehtivat, että pennut tottuvat ihmisiin jo heti ensi päivistä alkaen. Lisäksi rekisteröidyn kasvattajan pennut ovat rokotettuja rokotusohjelman mukaisesti ja yleensä ne ovat myös sirutettuja.
Huolimatta kasvattajien panostuksesta, ei bordeauxindoggikaan ole täysin välttynyt perinnöllisiltä tai muilta terveyttä uhkaavilta sairauksilta. Rodulle yleisimpiä sairauksia ovat:
Mitä enemmän mahdollisista sairauksista puhutaan, sitä paremmin voidaan niitä vastaan suojautua, mutta kuten edellä mainittiin, on pentu turvallisinta ostaa hyvämaineiselta kasvattajalta. Oikean ruokavalion ja hoidon avulla voidaan koiralle taata hyvä elämä.
Ostaessa ruokaa mastiffille, tulee ottaa huomioon muutamia rodun erityistarpeisiin liittyviä seikkoja. Bordeauxindoggille, joka on yleensä kaikkiruokainen, kertyy helposti ylipainoa. Sen lisäksi rodulla ilmenee nivelvaivoja, jotka ovat seurausta pentujen liian nopeasta kasvusta, mikä taas on seurausta väärästä penturavinnosta. Toinen pelätty ongelma rodulla on vatsalaukun kiertyminen. Nämä seikat huomioon ottaen, suositellaan bordeauxindoggin ruokavaliota seuraavin raamein:
Tarvittava ruokamäärä vaihtelee koiran koon, painon, iän ja sen aktiivisuuden mukaan. Myös ruokatyypillä, eli onko koira tottunut kuiva- tai märkäruokaan, raakaruokaan tai keitettyyn ruokaan, on vaikutus päivittäisiin annoskokoihin. Tärkeintä on, että ruokinta vastaa koiran yksilöllisiä tarpeita ja se saa ravinnosta kaikki ravintoaineet ja vitamiinit, joita sen ikä, aktiivisuus, terveys sekä fysiikka vaativat. Raakaruokinnassa tulee perehtyä raaka-aineisiin, että ne vastaavat koiran yksilöllisiä ravitsemustarpeita mutta myös kaupan valmisruokien sisällöt tulee lukea huolella. Ruuan pääraaka-aineen tulisi olla korkealaatuinen liha höystettynä vihanneksilla tai hedelmillä sekä pienellä määrällä riisiä tai pastaa. Viljaa tulisi kuitenkin tarjota vain pieniä määriä. Monien viljalajien epäillään aiheuttavan allergioita, joille mastiffit ovat usein alttiita.
Huolimatta bordeauxindoggin suuresta koosta, tarvitsee se suhteellisen vähän hoitoa. Sen lyhyt ja sileä turkki on helppo pitää siistinä mutta turkkia olisi silti hyvä harjata lyhyesti joka päivä. Tällä saa myös hieman vähennettyä sohvaan ja mattoihin tarttuvia irtokarvoja. Siisteydestä tarkoille bordeauxindoggi tuo haastetta, sillä rotu kuolaa paljon, eikä ole mitenkään tavatonta, että kuolaa löytyy vaatteista, huonekaluista, matoista ja peitoista.
Koiran hammashuolto on hyvä ottaa viikottaiseksi rutiiniksi sekä silmät, korvat, tassut ja kynnet tulisi tarkistaa säännöllisesti ja tarvittaessa puhdistaa. Tämä ei ainoastaan lisää koiran hyvinvointia, vaan koiraa säännöllisesti käsiteltäessä voi mahdolliset sairaudet tai tulehdukset havaita hyvissä ajoin. Hyvää hoitoa on myös säännölliset painokontrollit joko vaa’alla tai mittaamalla koiran ympärysmitta käsin, jotta painonnousuun voidaan tarvittaessa puuttua ajoissa.
Bourdeauxindoggit ovat äärimmäisen rauhallisia koiria, jotka ovat tyytyväisiä vähään liikuntaan. Ihmisten, jotka kaipaavat yhteisiä urheiluhaasteita koiransa kanssa, kannattaa harkita sporttisempaa rotua. Juoksu- tai pyöräilyseuraksi mastiffit eivät massiivisen kokonsa vuoksi sovellu, sillä kestävyysurheilu on liian suuri rasitus koiran nivelille. Pitkät kävelylenkit luonnossa sen sijaan ovat erittäin suositeltuja niin koirille kuin ihmisillekin. Bourdeauxindoggi ei kuitenkaan saisi olla liian laiska.
Bordeauxindoggi ei kaipaa jatkuvaa viihdyttämistä tai aktivointia, se on onnellinen saadessaan olla lähellä perhettään. Tästä huolimatta koira ei sovellu pieneen kerrostaloasuntoon. Jo koiran koko puhuu suuremman reviirin puolesta ja tämä alunperin vahtikoirana tunnettu rotu kaipaakin ympärilleen omaa taloa ja pihapiiriä, jossa se voi liikkua vapaasti ja huolehtia perheestään vaistojensa ohjaamana. Naapureilla on harvoin valitettavaa, sillä mastiffi on hiljainen veijari ja se haukkuu vain harvoin. Johdonmukainen ja rakastava kasvatus on luonnollisesti välttämätöntä, jotta koiran ja ihmisen yhteiselo sujuu harmonisesti. Joissain maissa ja alueilla bordeauxindoggi on kiellettyjen rotujen listalla sen potentiaalisen vaarallisuuden vuoksi ja tästä syystä olisi hyvä selvittää mahdolliset esteet ennen kuin bordeauxindoggi asettuu taloksi.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
