© lenkadan / stock.adobe.com
Dürrbächler, Gelbbäckler, Vieräugler? Bernin Oberlandista peräisin oleva entinen maatilakoira tunnettiin kotiseudullaan monella eri nimellä ja on nykyään ympäri maailmaa suosittu perhekoira. Berninpaimenkoira on omistajaansa kohtaan lämminsydäminen – vaikka ulkoillessaan ne pitävätkin mieluummin lumesta ja kylmyydestä.
Jykevä vartalo, joka ei ole pörröinen tai lihava, vaan vahva ja lihaksikas – tämä ulkonäkö kuvaa jo berninpaimenkoiran esi-isiä, joita pidettiin alun perin Sveitsin Bernin alueella maatilan työkoirina, jotka sopivat sekä vaunujen vetämiseen että karjan ajamiseen. Näiden kolmiväristen maatilakoirien alkuperä on epäselvä. Uskotaan, että niiden esi-isiin kuuluvat molossit ja mastiffit, joita tuotiin Alppien alueelle roomalaisten mukana.
Tarkempia tietoja berninpaimenkoiran historiasta on saatu vasta 1900-luvun alusta alkaen, jolloin se yhdistettiin Dürrbachin kylään ja siellä sijaitsevaan Dürrbach-majataloon. Kyläläisten, matkailijoiden ja kauppiaiden kohtaamispaikkana toimineen majatalon pihalla pidettiin suurikokoisia, kolmivärisiä koiria. Aiempi nimi ”Dürrbächler” johtuu juurikin tästä Bernin kantonin alueesta, jossa tämä rotukoira oli alkuvaiheessa hyvin yleinen. Erään berniläisen kahvilanpitäjän kehotuksesta Dürrbächler-koira esiteltiin ensimmäisen kerran koiranäyttelyssä vuonna 1902. Kiinnostus tätä tähän saakka vain Sveitsin alueella harvojen tuntemaa viehättävää koiraa kohtaan kasvoi nopeasti tämän ja seuraavien näyttelyiden myötä. Vuonna 1907 perustettiin ”Schweizer Dürrbach Club”, jonka tarkoituksena oli käynnistää rodun puhdasrotuinen kasvatus. Ehdotus nimetä ”Dürrbächler” uudelleen ”berninpaimenkoiraksi” tuli sveitsiläiseltä geologilta ja kynologilta prof. Tohtori Albert Heimilta, joka osallistui ensimmäisen rotustandardin laatimiseen. Syynä nimenmuutokseen oli todennäköisesti se, että uusi nimi oli paitsi helppotajuisempi, myös korosti sen sukulaisuutta sveitsiläisiin paimenkoiriin. Hyvien fyysisten ja sosiaalisten ominaisuuksiensa ja kauniin ulkonäkönsä ansiosta berninpaimenkoira nautti nopeasti suurta suosiota myös Sveitsin rajojen ulkopuolella.
Paitsi luonteensa, myös viehättävän ulkonäkönsä ansiosta berninpaimenkoira on pidetty ja hurmaava vieras. Sille on ominaista kolmivärisyys. Pääasiallinen väri on musta, joka näyttää kuin takilta ylävartalon, kaulan, pään ja hännän päällä. Symmetrinen valkoinen kuono alkaa otsasta ja leviää kuonon suuntaan, jossa se ulottuu korkeintaan huulten kulmiin saakka. Merkittäviä ovat lisäksi valkoinen rinta, valkoiset tassut ja valkoinen hännän pää. Ruskeanpunaiset merkit poskissa (keltaiset posket), jaloissa ja valkoisten rintakarvojen sivuilla toimivat hauskoina tehosteina ja täydentävät sen viehättävää kolmivärisyyttä. Berninpaimenkoiralle tyypillisiä ovat ruskeanpunaiset laikut silmien yläpuolella, jotka ovat antaneet sille nimen ”nelisilmäinen”.
Toisin kuin kolme muuta sveitsinpaimenkoirien edustajaa, appenzellinpaimenkoira, isosveitsinpaimenkora ja entlebuchinpaimenkoira, bernerinpaimenkoira on näistä ainoa pitkäkarvainen. Turkki on yleensä suora ja sileä ja saa olla korkeintaan hieman aaltoileva. Runsas turkki on pehmeä ja kiiltävä, ja se suojaa tätä työkoiraa luotettavasti kylmyydeltä ja lumelta. Pitkäkarvainen rotukoira ei sen sijaan siedä hyvin lämpöä. Kesähelteellä tällä lämpöherkällä nelijalkaisella ystävällä tulisi olla mahdollisuus vetäytyä varjoisaan lepopaikkaan ja välttää fyysistä ponnistelua keskipäivän auringossa.
Uroksen 64–70 cm:n ja narttukoiran 58–66 cm:n säkäkorkeuden ansiosta tämä berninpaimenkoira on epäilemättä yksi suurimmista koiraroduista. Valitettavasti niillä on perhekoirina usein liikunnan puutteen ja väärän ruokavalion vuoksi taipumusta ylipainoon. Kuten meillä ihmisillä, myös koirilla liikalihavuus johtaa usein nivelongelmiin ja muihin sairauksiin. Terveen, hoikan berninpaimenkoiran painon tulisi siksi olla uroksilla enintään 55 kg ja hieman pienempien narttukoirien kohdalla enintään 45 kg.
Berninpaimenkoiran hyväntahtoinen ja ystävällinen luonne on tehnyt siitä yhden maailman suosituimmista työkoirista. Perhekoirana se on uskollinen rakkaitaan kohtaan koko elämänsä ajan ja osoittaa heille erityisen voimakasta uskollisuutta ja kiintymystä. Korkean ärsytyskynnyksen ansiosta se reagoi ympäristön ärsykkeisiin erittäin rennosti. Aggressiivinen käyttäytyminen on täysin vierasta tälle ihmisen ystävälle.
Synnynnäisestä vartiointivietistä huolimatta berninpaimenkoiran hyökkäyksiä ei tarvitse pelätä – voi käydä niin, että jotkut edustajat toivottavat myös murtovarkaan tervetulleeksi häntä heiluen. Se on erittäin suosittu perhekoira, jota voidaan pitää huoletta myös pienten lasten kanssa. Huutavat tai telmivät pikkulapset eivät saa tätä lempeää jättiläistä häiriintymään. Pikemminkin se nauttii yhteisistä leikistä ja lasten rakastavasta huolenpidosta. Ainoastaan uroskoirilla voi joskus syntyä erimielisyyksiä muiden samaa sukupuolta olevien koirien kanssa, kun ne tuntevat olonsa uhatuksi omalla reviirillään.
Berninpaimenkoiralla sanotaan olevan myös tietynlaista itsepäisyyttä, mikä näkyy esimerkiksi kieltäytymisenä komentojen noudattamisessa, jos ne koiran mielestä eivät ole järkeviä. Berninpaimenkoiralla on nimittäin suuri itseluottamus ja aimo annos älykkyyttä, joiden ansiosta se voi kyseenalaistaa erilaisia komentoja. Rakastavalla kasvatuksella ja palkkioiden avulla tämä temperamenttinen koiranpentu on helppo kouluttaa hyvin käyttäytyväksi perhekoiraksi, joka motivoituu ja innostuu erilaisista tehtävistä. Vetokoiraurheilu, pelastuskoiratyö, jäljitys tai koulutus terapiakoiraksi sopivat hyvin tälle tasapainoiselle ja kestävälle sveitsiläiselle. Onnistuneen peruskasvatuksen ja sosiaalistamisen jälkeen berninpaimenkoirat nauttivat usein suuremmista etuoikeuksista kuin muut rotukoirat niiden rauhallisen ja ystävällisen luonteen ansiosta. Ne on helppo ottaa mukaan kaikkialle, ja ne voivat toisinaan liikkua vapaasti ilman talutushihnaa, sillä niillä ei ole taipumusta metsästää tai harhailla.
Toimiessaan maatila- ja työkoirana, jolloin niitä käytettiin maatilan vartioinnin ja eläinten ajamisen lisäksi pääasiassa liikkuvien kauppiaiden vetokoirana, jalostuksen painopisteenä olivat muun muassa työhalu, valppaus, voima ja terveys. Kun työkoirat jäivät vähitellen työttömiksi teollistumisen seurauksena, monet alkoivat pitää hyväluonteista ja tasapainoista berninpaimenkoiraa täydellisenä perhekoirana. Kasvattajat painottivat yhä enemmän hyvätapaisten sosiaalisten ominaisuuksien säilyttämistä ja jalostivat rotua ensimmäistä kertaa myös kauneuden näkökulmasta. Tämä kaunis rotukoira kuului lyhyen aikaa niin sanottuihin muotikoiriin. Seurauksena oli käyttäytymishäiriöitä ja perinnöllisiä vammoja, jotka johtuivat epäluotettavien harrastekasvattajien harjoittamasta hallitsemattomasta lisääntymisestä, jonka avulla he halusivat ansaita rahaa myymällä houkuttelevia perhekoiria. Onneksi rodun alkuperäisen tyypin ystävät saivat tämän loppumaan. Nykyistä jalostusvalintaa määrittävät jälleen terveyden ja pitkäikäisyyden kaltaiset näkökohdat. Berninpaimenkoiran kasvatusta koskevat säännöt ovat tiukat. Perinnöllisten sairauksien vähentämiseksi ja rodun terveydentilan parantamiseksi käytetään jalostusarvoja, joissa otetaan huomioon vanhempien lisäksi myös sisarukset ja muut sukulaiset. Berninpaimenkoiran elinajanodote on siitä huolimatta edelleen alhainen, 7–10 vuotta. Tämän rotukoiran yleisimpiä vaivoja ovat nivelongelmat (kyynär- ja lonkkanivelen dysplasia), munuaissairaudet ja syöpähaavaumat.
Hankkiaksesi mahdollisimman terveen koiranpennun, josta on pitkäaikaista iloa sinulle ja perheellesi, sinun tulee ehdottomasti kääntyä luotettavan kasvattajan puoleen, joka pitää nelijalkaisen ystävänsä terveyttä tärkeämpänä kuin nopeaa rahantuloa. Hyvä kasvattaja tekee kasvatustyötä ennen kaikkea sydämellään – hän ei varmasti rikastu kasvattamalla koiria. Rotukoirien tunnollinen kasvatus vie paitsi valtavasti aikaa, se maksaa yleensä myös enemmän kuin mitä koiranpennun myynnillä voitaisiin saada takaisin.
Onneksi on olemassa monia berninpaimenkoiran ystäviä, jotka kasvattavat tätä erityistä koiraa rakkaudella ja harkitsevasti. Jos olet kiinnostunut koiranpennusta, sinun ei siis tarvitse huolehtia: Hyvän ja luotettavan kasvattajan löytäminen ei ole kovin vaikeaa tämän rodun kohdalla. Niitä kasvatetaan yleensä rekisteröidyssä yhdistyksessä, ja pentuja voi etsiä näiden yhdistysten kautta. Varaa aikaa kasvattajan valintaan – on parasta vierailla kasvattajan ja hänen koiriensa luona useita kertoja saadaksesi kattavan kuvan kasvatuksesta. Jos kasvattajasta saamasi ensivaikutelma on oikea ja saat hyvän vaikutelman tiloista, siisteydestä ja koirien välisistä suhteista, voit jatkaa yksityiskohtaisempaa tutkimista. On tärkeää, että jalostuskoirat on rokotettu ja läpäisseet kaikki suositellut terveystarkastukset. Hyvä kasvattaja ei koskaan ”tyrkytä” sinulle koiranpentua, vaan hän kertoo sinulle kattavasti elämästä berninpaimenkoiran kanssa ja luo samalla käsityksen olosuhteista, joissa hänen suojattinsa tulisi luonasi asumaan. Jos hän ei usko onnistuneen yhteiselon edellytyksien täyttyvän, hän jopa suosittelee, että et osta tätä rotukoiraa.
Ennen kuin koiranpentu saapuu luoksesi, on siis hankittava monenlaisia koiran tarvikkeita sekä otettava huomioon useita seikkoja. Yksi aihe, jota sinun tulisi miettiä jo etukäteen, on muun muassa koirasi ruokavalio. Kasvattaja antaa sinulle hyödyllisiä vinkkejä ja kattavan ravitsemussuunnitelman kotiin ensimmäisiä viikkoja varten. Sinun tulee antaa koiranpennulle tuttua ruokaa joka tapauksessa jonkin aikaa, sillä se on mukautettu optimaalisesti nuoren paimenkoiran tarpeisiin. Koiranpennuilla on erilaiset ravintotarpeet kuin täysikasvuisilla koirilla. Jos haluat vaihtaa ruokaa, vaihda tavanomaiseen ruokaan vain hitaasti ja vähitellen, jotta koirasi vatsa tottuu uuteen ruokaan.
Berninpaimenkoiran ylipainon ehkäisemiseksi ja siten terveysongelmien välttämiseksi sinun tulee varmistaa riittävä liikunta ja tasapainoinen ja lajinmukainen berninpaimenkoiran ravinto. Parhaiten koiralle sopii runsas määrä lihaa sekoitettuna runsaaseen määrään hedelmiä ja vihanneksia. Voit tarjota koiralle sekä kuiva- että märkäruokaa. Vaihtoehtona valmiille tuotteille on viime aikoina vakiinnuttanut asemansa myös ns. barffaus, jonka mukaisesti koirille annetaan vain raakaruokaa. Raakaruokinnnan kannattajat korostavat ennen kaikkea arvokkaita ainesosia, joita raaka liha ja vihannekset sisältävät ja jotka katoaisivat keittämisen yhteydessä. Jos olet epävarma siitä, millainen ravinto sopii berninpaimenkoirallesi, ota yhteyttä kasvattajaasi tai eläinlääkäriin, joka voi laatia koirallesi yksilöllisen ruokintasuunnitelman. Loppujen lopuksi koiran tarpeet riippuvat monista tekijöistä, joten oikean ruokavalion suhteen ei vain rodulla ja sukupuolella ole merkitystä, vaan myös koiran painolla, iällä ja aktiivisuudella. Koirallasi tulee tietysti aina olla riittävästi raikasta vettä kupissa saatavilla.
Koirasi ruokavalion lisäksi on huomioitava monia asioita erityisesti nelijalkaisen ystäväsi lajinmukaisen hoidon suhteen. Suurikokoinen berninpaimenkoira tarvitsee ensinnäkin paljon tilaa. Talo, jossa on puutarha tai jopa piha, ovat ihanteellisia. Tämä vapautta rakastava koira ei todellakaan sovellu pieneen kaupunkiasuntoon. Muista myös, että koiranpennut eivät saa ensimmäisinä elinkuukausinaan nousta portaita kehittymättömien nivelten suojaamiseksi. Tästä syystä kerrostaloasunto ilman hissiä ei ole sopiva vaihtoehto. Pohjakerroksessa sijaitseva asunto voi olla suuri etu myös myöhemmin, kun koirasi ei ikääntymisen vuoksi enää pysty kävelemään portaita ja et enää pysty kantamaan sitä täysikasvuisena painon vuoksi.
Berninpaimenkoira tarvitsee paljon liikuntaa ja puuhastelua. Omistajana sinulla tulee olla halua ja ennen kaikkea aikaa liikkua lemmikkisi kanssa. Tämä sveitsiläinen rotukoira rakastaa retkeilyä ihmisten kanssa ja iloitsee myös henkisistä haasteista. Aktivointilelut ja vetokoiraurheilu, pelastuskoiratyö tai jäljityskoulutus sopivat hyvin näille älykkäille koirille. Koiraurheilussa berninpaimenkoiran käyttö on kuitenkin rajoitettua. Liian nopeat urheilulajit, joissa on äkillisiä liikkeitä, kuten agility, voivat ylikuormittaa suurikokoisia ja painavia koiria ja rasittaa niitä tarpeettomasti.
Myös riittävä hoito edistää berninpaimenkoiran hyvinvointia. Pitkä, sileä turkki tulee harjata vähintään 2–3 kertaa viikossa huopumisen välttämiseksi ja kiillon säilyttämiseksi. Turkinvaihdon aikana kannattaa käyttää harjaa ja kampaa mieluiten päivittäin. Lisäksi nelijalkaisen ystäväsi silmät, korvat, kynnet, polkuanturat, iho ja hampaat tulee tarkastaa päivittäin ja tarvittaessa puhdistaa. Näillä lyhyillä rutiinitarkastuksilla voit lisäksi havaita varhaisessa vaiheessa mahdolliset muutokset tai haavaumat, jotka voivat olla syövän merkkejä, ja hoitaa niitä vastaavasti. Lajinmukainen pito ja kattava hoito eivät ainoastaan edistä koirasi terveyttä ja hyvinvointia, vaan vaikuttavat ratkaisevasti siihen, että sinä ja berninpaimenkoirasi voitte nauttia toistenne seurasta pitkään.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
