© ArtKiller / stock.adobe.com
Elegantista ja vaativasta belgianpaimenkoirasta on neljä eri muunnosta, jotka eroavat toisistaan ulkonäöllisesti hyvinkin paljon. Kaikille muunnoksille on kuitenkin yhteistä niiden valtava liikunnan- ja toiminnantarve, minkä vuoksi belgianpaimenkoira vaatii omistajaltaan paljon aikaa ja kokemusta.
Entisenä paimenkoirana, joka oli vastuussa laumansa ja maatalonisäntänsä ja hänen tilustensa suojelemisesta, belgianpaimenkoiralla on edelleen kaikki arvokkaat vahtikoiran ominaisuudet. Valppaana ja eloisana koirana, jolla on salamannopeat reaktiot, se on alati valmis puolustamaan laumaansa. Suojeluvaistonsa ansiosta se ottaa vaistomaisesti vastuun kaikista perheenjäsenistään sekä kodistaan. Belgianpaimenkoiran omistajan ei tarvitse pelätä murtovarkaita.
Tämä rohkea koira ei kuitenkaan ole oikea valinta pelokkaille tai epävarmoille ihmisille. Belgianpaimenkoira tarvitsee rinnalleen vertaisensa kumppanin, joka osaa ohjata sen temperamenttista luonnetta suvereenisti, empaattisesti ja määrätietoisesti. Ikävien yllätysten välttämiseksi sen suojeluvietti pitää olla hallinnassa aina pienestä pitäen. Ammattimainen koulutus ja hyvä sosialisointi ovatkin välttämättömät edellytykset harmoniselle yhteiselolle tämän älykkään vahtikoiran kanssa.
Yhtä tärkeää kuin määrätietoinen ja rakastava ote, on omistajan valmius puuhata koiransa kanssa niin ruumillisesti kuin henkisestikin. Tämän belgialaisen energiapakkauksen valtava liikunnan- ja tekemisentarve on ehdottomasti tyydytettävä. Jos siinä ei onnistu, tämä rotukoira kehittää epämiellyttäviä käytöstapoja ja saattaa joskus taipua myös liioiteltuun aggressiivisuuteen. Poliisin, tullin tai pelastuspalvelun työkoirakoulutuksen lisäksi koiraurheilu on erinomainen aktiviteetti belgianpaimenkoiralle. Tämä leikkisä ja liikuntaa rakastava nelijalkainen innostuu lähestulkoon kaikista lajeista. Sen erinomaisen hyppykyvyn, hurjan nopeuden ja erityisten kiipeilykykyjensä ansiosta se menestyy erityisen hyvin agilityssa.
Belgianpaimenkoiralla on urheilullisuuden ja valppauden lisäksi myös muita etuja. Aivan yhtä merkittävää kuin sen ehtymätön energia on sen vahva tahto oppia. Älykkyytensä ja oppimisvalmiutensa ansiosta se on kuuliainen oppilas, joka haluaa miellyttää opettajaansa kaikissa elämäntilanteissa. Sen kuuliainen ja ihmisläheinen luonne on avuksi sen koulutuksessa. Liika ankaruus on tämän herkän koiran kohdalla väärä väline ja myös täysin turhaa. Rakkaudella, kärsivällisyydellä ja yhteisillä urheilullisilla aktiviteeteilla tästä valppaasta vahtikoirasta kehittyy lojaali ja luotettava perhekoira, joka pysyy aina uskollisesti rakkaidensa rinnalla.
Luonteeltaan kaikki belgianpaimenkoirat ovat suhteellisen samanlaisia. Optisesti ne kuitenkin ovat niin erilaisia, että joskus ei voi edes uskoa, että erilaiset muunnokset ovat todellakin samaa rotua. FCI:n tämänhetkinen rotustandardi, jossa belgianpaimenkoira on listattu numerolla 15 1. ryhmän (lammas- ja karjakoirat) 1. lohkossa (lammaskoirat), jakaa rodun neljään eri muunnokseen. Nämä neljä muunnosta eroavat toisistaan pituudessa sekä turkin värissä ja kasvusuunnassa.
Malinois on varmasti tämän rodun tunnetuin muunnos, ja se muistuttaa ulkonäöltään eniten saksanpaimenkoiraa. Sen lyhyt karva on mustaa maskia lukuun ottamatta väriltään fawn (vaalea kellertävänruskea väri), ja sillä on musta varjostus: karvojen päät ovat mustia, mikä antaa vaalealle pohjavärille hieman tummemman varjon.
Laekenois on rodun alkuperäisin, vaikkakin nykyisin harvinaisin muunnos. Se on myös lyhytkarvainen ja malinoisin tapaan väriltään fawn, mutta sen karva on karkeaa. Sen turkki tuntuu kovalta ja kuivalta ja vaikuttaa sekaiselta. Tämä hieman karu ulkonäkö on standardin mukaan nimenomaan toivottu.
Tervueren on väriltään samanlainen kuin malinois: fawn-värinen perusväri mustilla latvoilla ja musta maski. Sen turkki on kuitenkin pidempi, ja se kuuluu siten – kuten groenendaelkin – rodun pitkäkarvaisiin muunnoksiin.
Niinikään pitkäkarvainen groenendael on ainut neljästä muunnoksesta, jonka väri on kokonaan musta. Kuten muissakin muunnoksissa, myös sillä sallitaan pieni valkoinen läikkä rinnassa ja valkoiset jäljet varpaissa.
Kaikille neljälle muunnokselle yhteistä on niiden elegantti ja ylväs ulkonäkö. Erityisesti pitkäkarvaiset muunnokset, tervueren ja groenendael, vaikuttavat lähestulkoon majesteettisilta. Se johtuu niiden hoikasta rakenteesta, joka ei niiden suuresta koosta huolimatta koskaan vaikuta massiiviselta, sekä niiden sirosta päästä, jota ne kantaa korkealla. Saksanpaimenkoiriin verrattuna belgianpaimenkoirat ovat sirompia ja lyhyempiä. Kun saksanpaimenkoiralla on suhteellisen suorakulmainen vartalo, belgianpaimenkoiran vartalo näyttää sivusta katsottuna ennemminkin neliöltä. Myös niiden käynti on kapeampaa kuin saksalaisten naapureidensa. Silti ne ovat usein nopeampia ja ketterämpiä, ja niillä on parempi hyppykyky.
© Peter / stock.adobe.com
Nopeus ja ketteryys kuvasivat hyvin jo belgianpaimenkoirien esi-isiä, jotka olivat alunperin paimenten ja maanviljelijöiden työkoiria. 1800-luvun loppuun mennessä Belgiassa oli paljon lammas- ja karjakoiria, joita risteytettiin keskenään erilaisesta ulkonäöstä huolimatta. Maanviljelytarkoituksiin keskittyneen jalostuksen päätavoite oli koiran työkykyisyys. Vasta vuonna 1891 Brüsselissä perustettu Belgialainen lammaskoirakerho laittoi lopun näille epämääräisille olosuhteille. Ensimmäinen standardi jakoi belgialaiset paimenkoirat niiden turkin perusteella kolmeen eri tyyppiin: karkea-, lyhyt- ja pitkäkarvaisiin.
Belgianpaimenkoiran historian aikana jalostajien välillä on aina toistamiseen ollut riitaa sallituista väreistä ja muunnoksista. Ennen kuin nykyiset neljä, Belgian paikkakuntien mukaan nimettyä muunnosta määritettiin, turkkivariaatioita oli vaihdettu viimeisen sadan vuoden aikana moneen otteeseen. Vaikka turkin ulkonäöstä onkin ollut kiistaa, luonteen, muodon ja käytettävyyden suhteen belgianpaimenkoiran jalostajat ovat aina olleet samaa mieltä. Luonteen ja ruumiinrakenteen suhteen rotu on alusta asti ollut uskollinen itselleen.
Belgianpaimenkoirat ovat ruuminrakenteeltaan ja ulkonäöltään samanlaisia kuin Alankomaista kotoisin olevat hollanninpaimenkoirat. Vaikka rodun hollantilaisia naapureita, joilla myös brindle-väritys (tiikerinkirjava väritys) on sallittu, ei jaetakaan eri muunnoksiin, molempien Benelux-maiden paimenkoirat ovat kaikenkaikkiaan kuitenkin identtisiä. Molemmat ovat kotoisin samalta seudulta, ja rodut erotettiin kahdeksi eri roduksi vasta Belgian erottua Alankomaista.
Koirarodun standardisoinnin jälkeen eri muunnoksia ei ole enää saanut risteyttää keskenään. Jalostajat keskittyvät siis useimmiten vain yhteen muunnokseen: malinoisiin, laekenoisiin, tervuereniin tai groenendaeliin. Ensimmäinen niistä on yleisin, vaikka belgianpaimenkoira onkin kaiken kaikkiaan suhteellisen harvinainen rotu verrattuna saksalaiseen sukulaiseensa. Sopivan jalostajan löytyminen kotiseudulta ei siis välttämättä ole kovin helppoa.
Harvinaisuudesta on kuitenkin myös etua, sillä sen ansiosta belgianpaimenkoira on myös erittäin terve koirarotu, jolla on vain vähän rotutyypillisiä sairauksia. Ajoittain ilmenee alttiutta epilepsialle tai kyynärnivelen kasvuhäiriölle, mutta pelätty lonkkaniveldysplasia (HD), joka on yleinen melkein kaikilla tämän kokoisilla koiraroduilla, on belgianpaimenkoiralla hyvin harvinainen. Siitä huolimatta myös belgianpaimenkoirat voivat sairastua, ja sinun tulee aina tarkkailla koiraasi, jotta huomaat ajoissa muutokset sen käyttäytymisessä tai ulkonäössä. Ne voivat olla merkkejä eläinlääkärin hoitoa vaativasta sairaudesta.
Ei hätää, huomataksesi infektion tai sairauden ajoissa, sinun ei tarvitse tauotta tutkiskella koiraasi. Koirasi asiaankuuluvalla hoidolla teet jo tarpeeksi sen terveyden eteen. Turkin säännöllinen harjaaminen, kynsien leikkaaminen, hampaiden pesu tai korvien puhdistaminen voi estää mahdollisia tulehduksia ja huolehtii myös siitä, että olet läheisessä kontaktissa koiraasi ja pystyt siten myös tarkkailemaan sitä. Hoitaessasi koiraa huomaat automaattisesti turkissa tapahtuneet muutokset, kaljut tai tulehtuneet ihoalueet tai jos sen paino muuttuu huomattavasti.
Periaatteessa tämän rodun hoito on hyvin hallittavissa. Turkin hoidon vaativuus voi kuitenkin vaihdella hyvinkin paljon rodun muunnoksesta riippuen. Malinois ja laekenois tulee harjata noin kerran viikossa. Groenendael ja tervueren puolestaan tarvitsevat pitkän ja tuuhean karvansa ansiosta turkin harjausta useamman kerran viikossa. Erityisesti kahdesti vuodessa, kun paimenkoira vaihtaa turkkiaan ja siltä irtoaa runsaasti karvaa, turkinhoitoon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Yleisesti ottaen belgianpaimenkoiran turkki ei pitkäkarvaisilla muunnoksillakaan ole taipuvainen huopumiseen ja on suhteellisen helppohoitoinen verrattuna muihin pitkäkarvaisiin koiriin.
Kuten kaikkien koirien kohdalla, korvat, silmät, hampaat ja ikenet tulee kontrolloida säännöllisesti. Myös kynsien leikkaus on tärkeä osa koiran hoitoa. On tärkeää, että opetat temperamenttisen belgianpaimenkoirasi ajoissa hoitotoimenpiteisiin. Säännöllisyydellä, määrätietoisuudella ja hellällä kärsivällisyydellä opetat liikuntaa rakastavalle koirallesi, miten sen tulee istua paikoillaan ja antaa tutkia itsensä ilman vastaanpanoa.
Hyvä ja tasapainoinen ravinto on koiran terveyden kannalta yhtä tärkeää kuin sen asianmukainen hoitokin. Mutta minkälainen ruoka sitten sopii belgianpaimenkoiralle parhaiten? Tähän kysymykseen ei ole yhtä ainoaa vastausta, joka pätisi kaikkiin rodun yksilöihin. Vaikka ne ovatkin ruumiinrakenteeltaan samanlaisia, niiden energiantarve voi vaihdella paljonkin iän, painon ja aktiivisuuden mukaan. Oikean ruoan valitsemisessa tulee siis aina ottaa huomioon koirasi yksilöllinen tilanne. Esimerkiksi nuori koira tarvitsee erilaista ruokaa kuin seniorikoira, ja aktiivinen työkoira erilaista ruokaa kuin puhdas perhekoira.
© KDImages / stock.adobe.com
Riippumatta yksilöllisistä kriteereistä, jotka sinun tulee ehdottomasti ottaa huomioon, aikuisen koiran kohdalla pätee seuraava nyrkkisääntö: ruoan tulee sisältää noin 70–80 prosenttia lihaa. Liha on koiran tärkein proteiininlähde, ja se tarvitsee sitä terveeseen kehitykseen. Ehkäistäksesi allergioita voit kokeilla myös eksoottisempia lihavaihtoehtoja, kuten strutsia, kengurua tai vesipuhvelia. Toinen tärkeä osa ruokavaliota on vihannekset ja hedelmät, joista nelijalkaisesi saa tärkeitä vitamiineja ja ravintoaineita. Vältä kuitenkin liian makeita hedelmä ja liiallisia hiilihydraatteja, kuten viljaa. Koirasi ruokakupissa ei koskaan tule olla sokeria tai muita makeutusaineita. Myöskään maustettu ruoka tai muut pöydän jätteet eivät sovi koirasi ravinnoksi. Jos haluat ilahduttaa paimenkoiraasi, anna sille erityinen koiranherkku tai mikä vielä parempaa: mene koirasi kanssa ulos ja anna sen toteuttaa liikunnantarvettaan.
Liikunnan suuri määrä ei vaikuta vain positiivisesti koirasi painoon, vaan toimii myös sen ruumiillisena ja henkisenä haasteena. Belgianpaimenkoirilla on korkeat vaatimukset, ja ne tarvitsevat henkisen hyvinvointinsa vuoksi paljon enemmän liikuntaa ja aktiviteetteja kuin muut koirarodut. Päivittäiset ulkoiluttamiset korttelin ympäri eivät riitä lähellekään tyydyttämään tämän energiapakkauksen tarpeita. Paimenkoirat, jotka työskentelevät poliisin apureina, tullissa, suojelukoirina tai vahti- ja työkoirina, saavat automaattisesti tarpeeksi ruumiillista ja henkistä haastetta. Perhekoirina pidetyt yksilöt puolestaan tarvitsevat ehdottomasti tarpeeksi liikuntaa ja tekemistä.
Koiraurheilu on välttämätön harrastus belgianpaimenkoirille ja niiden omistajille. Belgianpaimenkoiria voi tavata lähestulkoon kaikissa lajeissa, ja ne menestyvät yleensä hyvin kilpailuissa. Sen valtava työilo ja älykkyys sekä sen erinomainen ruumiinrakenne, nopeus, ketteryys ja voima ovat ominaisuuksia, joiden vuoksi belgianpaimenkoiraa on vaikea päihittää koiraurheilussa. Sen kyky hypätä on erityisen vaikuttava. Belgianpaimenkoira voi ongelmitta hypätä 2,5 metriä korkean seinän yli.
On itsestäänselvää, että tämä urheilullinen ja temperamenttinen koira tarvitsee aktiivisen ja kokeneen koiranomistajan. Belgianpaimenkoiran omistajana tarvitset aikaa ja halua puuhastella koirasi kanssa aktiivisesti. Ruummillisesti ja henkisesti tasapainoiset koirat ovat terveempiä ja onnellisempia, ja ne ovat myös tottelevaisempia ja helpompia kouluttaa. Etenkin tämän tiettyä perusterävyyttä omaavan rodun kohdalla riittämätön koulutus voi johtaa vaarallisiin käyttäytymisongelmiin.
Liikunnan ja tekemisen ohella paimenkoirat tarvitsevat siis myös määrätietoista koulutusta ja aikaisessa vaiheessa aloitettua sosialisointia, jotta ne soveltuisivat perhekoiriksi. Älä kuitenkaan unohda, että nämä koirat ovat todella herkkiä ja määrätietoisuuden ohella ne tarvitsevat paljon rakkautta, rauhaa ja tyyneyttä. Liioiteltu ankaruus on niiden mielestä häiritsevää, eikä se varmastikaan johda haluttuun lopputulokseen. Ne nauttivat silittelystä ja halailusta yhtä paljon kuin yhteisistä aktiviteeteistakin. Koirat, jotka saavat tarpeeksi fyysistä ja psyykkistä haastetta, ovat kotona rauhallisia ja tasapainoisia ja osoittautuvat uskollisiksi seuralaisiksi, jotka ilahduttavat omistajaansa useiden vuosien ajan.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
