Koiranpennun ruokinta

Ravitsemuksella on keskeinen rooli elämässä. Siksi on tärkeää tarjota koirille terveellistä ja ennen kaikkea tasapainoista ravintoa jo pentuaikana. Näin luot perustan hyvälle fyysiselle ja henkiselle kehitykselle. Koiranpennun ruokinta eroaa vanhemman koiran ruokinnasta monella tapaa ja oikeanlaisen ruokinnan varmistamiseksi onkin huomioitava muutamia asioita.

Koiranpentujen nopea kasvu

Koiranpennut kasvavat syntymästään aikuisuuteen asti uskomattoman nopeasti. Ne kaksinkertaistavat syntymäpainonsa jo ensimmäisellä elinviikollaan, ja kolmen viikon iässä ne painavat jo kolme tai neljä kertaa enemmän kuin syntyessään.

Pääkasvuvaihe on ensimmäisten kuuden–kahdeksan kuukauden aikana. Tänä aikana voit melkein nähdä pienen koiran kasvavan. Viiden kuukauden iässä nuoret koirat saavuttavat yleensä noin 50 prosenttia lopullisesta painostaan.

Koiranpennun ruokavaliossa tulee olla paljon energiaa raakarasvasta ja raakaproteiinista sekä paljon kivennäisaineita ja vitamiineja luiden, nivelten ja liikuntaelimistön kehitykseen.

Suuret koirat kasvavat pidempään

Pienet koirarodut kasvavat hieman nopeammin ja ovat yleensä täysikasvuisia jo 10–12 kuukauden iässä. Suuret koirat tai jättirotujen edustajat, kuten tanskandoggit tai irlanninsusikoirat, saavuttavat sen sijaan täyden painonsa vasta noin 18 kuukauden iässä.

Tästä syystä markkinoilla on koiranpennuille ja nuorille koirille tarkoitettuja erikoisruokia, jotka on mukautettu nopeaan kasvuun. Tällaiset tuotteet on yleensä varustettu Junior- tai Puppy-merkinnällä. Toisinaan erotetaan lisäksi toisistaan neljän kuukauden ikään saakka annettava penturuoka ja 4–12 kuukauden ikäisille tarkoitettu junioriruoka.

Pennun ruokintaan liittyvä vaara: ylimääräinen energia

Kaksi suurinta ongelmaa, joita koiranpennun tasapainoiseen ja terveelliseen ruokavalioon voi liittyä, ovat mahdollinen ylimääräinen energia ja riittämätön kivennäisaineiden saanti.

Liiallinen energiansaanti johtuu pääasiassa ruoan sisältämistä rasvoista ja hiilihydraateista. Lisäksi energiaa saadaan proteiineista. Liikaa energiaa koira saa usein silloin, kun omistajat hemmottelevat nelijalkaisia ystäviään liikaa ja syöttävät liikaa herkkuja ja purutuotteita.

Liian nopeasta kasvusta johtuvat kehityshäiriöt

Liian suuri energiansaanti johtaa yleensä kiihtyneeseen kasvuun. Koiranpennuista tulee harvoin sen vuoksi lihavia. Sen sijaan nopeampi kasvu aiheuttaa luuston kehityshäiriöitä – erityisesti isompien rotujen kohdalla: odotettavissa oleva lopullinen koko saavutetaan aikaisemmin. Koiranpennun ruokinta aiheuttaa tällöin liian suuren painon liian varhaisessa vaiheessa, mikä taasen rasittaa liikaa luustoa, joka ei ole vielä riittävän vakautunut ja mineralisoitunut.

Kasvun energiantarve riippuu suuresti muun muassa siitä, missä ympäristössä koiranpentu kasvaa. Kun koira kasvaa muiden kanssa ryhmässä, sen energiantarve on huomattavasti suurempi kuin yksittäisten koiranpentujen, jotka elävät rauhallisessa kahden hengen kotitaloudessa.

Kasvukäyrä apuna

Siksi on tärkeää kuvata erityisesti isompien rotujen kasvu- ja painonkehitystä kasvukäyrällä. Käyrä osoittaa, kuinka paljon koiranpennun paino on noussut missäkin ajassa.

Odotettavissa olevan painon määrittelyssä käytetään rodulle tyypillistä painoa ja vanhempien painoa. Ihanteellisesti käyrä nousee tietyllä alueella hitaasti vaakasuoraan. Vain näin voidaan tarvittaessa reagoida liialliseen energiansaantiin ja liian nopeaan kasvuun.

Koirat – ja erityisesti jättiläisrotuiset koirat – eivät kuitenkaan saa missään tapauksessa saada liian vähän ravintoa. Myös energian ja proteiinin riittämättömyys johtaa kehityshäiriöihin. Koiranpennun ruokinta tuleekin olla tasapainossa.

Koiranpennun ruokinta: kivennäisaineiden liiallinen tai liian vähäinen saanti

Toinen koiranpennun ruokavalioon liittyvä ongelma on kivennäisaineiden liiallinen tai liian vähäinen saanti. Erityisen usein kalsiumia ja fosforia ei annostella oikein: ruoan sisältämän absoluuttisen pitoisuuden lisäksi tulee kiinnittää huomiota myös kalsiumin ja fosforin oikeaan suhteeseen. Suhde on 1,3:1–1,5:1.

Käytännöllinen vinkki: Hyvän koiranpentujen ja nuorten koirien kuivaruoan ravintoainepitoisuuksissa ilmoitettu kalsiumpitoisuus on yleensä 1,25–1,6 prosenttia. Fosforipitoisuus on 0,9–1,2 prosenttia. Märkäruoan optimaalinen kalsiumpitoisuus on noin 0,3–0,45 prosenttia ja fosforipitoisuus 0,22–0,3 prosenttia.

Huolehdi myös siitä, että koiranpentusi saa riittävästi rautaa ja jodia niin kauan kuin se kasvaa. Pennut tarvitsevat juuri rautaa kuusi kertaa enemmän kuin täysikasvuiset koirat.

Jos haluat laskea arvot täydelliselle koiranpennun ravinnolle, seuraavat kaavat ovat avuksi:

• Pennun raudan tarve: 6,1 mg/kg x paino (kg)^0,75
• Pennun jodin tarve: 61 μg/kg x paino (kg)^0,75

	Täysikasvuinen koira (15 kg)	Kolme kuukautta vanha koiranpentu (15 kg)	Lapsi (15 kg)
Kalsiumin tarve	1 000 mg	4 900 mg	600 mg
Jodin tarve	220 μg	460 μg	100 μg
Rauta	8 mg	47 mg	8 mg

Vertailutaulukossa on kuvattu koiranpennun, täysikasvuisen koiran ja kasvavien lasten kalsiumin, jodin ja raudan tarve.

Riittämätön kalsiumin saanti

Yleisin koiranpennun ruokavalioon liittyvä ongelma on kalsiumin riittämättömyys. Tämä johtaa luuston kehityshäiriöihin. Jo täysikasvuisella koiralla on 2,8 kertaa suurempi kalsiumin tarve kuin vastaavanpainoisella ihmisellä. Mutta miksi tarve on koirilla huomattavasti suurempi? Vastaus on se, että koiran suolisto ei pysty sopeutumaan kalsiumin saannin muutoksiin.

Kolmen kuukauden ikäisen koiranpennun kalsiumin tarve on neljä kertaa (suuremmilla roduilla jopa seitsemän kertaa) suurempi kuin täysikasvuisen koiran. Vertailun vuoksi: Kolmen kuukauden ikäisen, 15-kiloisen koiranpennun kalsiumin tarve on noin 4 900 milligrammaa (keskiarvo), kun taas täysikasvuinen, 15-kiloinen koira tarvitsee vain 730 milligrammaa. Sen sijaan 1–4-vuotias ja noin 15 kg painava lapsi tarvitsee vain 600 milligrammaa kalsiumia päivässä.

Toisin kuin yleisesti ajatellaan, maitotuotteiden kalsiumpitoisuus ei riitä kattamaan kasvavien koirien tarpeita. Esimerkiksi 100 grammaa vähärasvaista rahkaa sisältää vain 85 milligrammaa kalsiumia.

Useimmiten riittämättömyys johtuu annosten kalsiumpitoisuuden laimentumisesta. Näin tapahtuu esimerkiksi, kun sekoitetaan tasapainoista kaupallista täysravintoa omaan annokseen (riisi, peruna, liha, hiutaleet tai märkäruoka, johon ei ole lisätty kalsiumia) tai kun annetaan koiralle paljon energiapitoisia herkkuja ja purutuotteita.

Liiallinen kalsiumin saanti

Vältä myös liiallista kalsiumia koiranpennun ruokinnassa. Se aiheuttaa kasvunhäiriöitä, jotka johtuvat luuta muodostavien solujen (osteoklastien) heikentymisestä. Ohjearvo on seuraava: kalsiumia tulee olla enintään 1,5 kertaisesti tarpeeseen nähden.

Kun koiranomistaja lisää tasapainoiseen kaupalliseen koiranpennun ruokaan kalkkia tai luita, seurauksena on useimmiten yliannostelu. Hyvä koiranpennuille tai nuorille koirille tarkoitettu täysravinto sisältää nimittäin jo riittävästi kalsiumia.

Toinen piilevä lisääntyneen kalsiuminsaannin lähde on simpukkauutteiden lisääminen ruokaan nivelten terveen kasvun edistämiseksi. Näissä valmisteissa on usein paitsi simpukanlihaa myös simpukkakalkkia piilevänä kalsiumin lähteenä.

Älä unohda: D-vitamiini koiranpennun ravinnossa

Paraskaan kalsiumin saanti ei hyödytä, jos ruoka ei sisällä riittävästi D-vitamiinia. D-vitamiini tai kalsiferoli edistää kalsiumin imeytymistä suolistossa ja toimii siten kuljettajana elimistöön.

Myös tällöin annos vaikuttaa. D-vitamiinin liiallinen saanti, joka johtuu esimerkiksi kalanmaksaöljyn lisäämisestä itse koostettuun ruoka-annokseen, johtaa ennen kaikkea veren kohonneeseen kalsiumpitoisuuteen. Tämä voi aiheuttaa muun muassa verisuonten kalkkeutumista.

© manushot / stock.adobe.com

Oikea proteiinipitoisuus koiranpennun ruokavaliossa

Pennun proteiinin tarve on korkeimmillaan välittömästi emonmaidosta vieroituksen jälkeen (n. kahdeksan viikon iässä). Sen jälkeen se pienenee ensimmäisen puolen vuoden aikana täysikasvuisen koiran tarpeeksi.

Tässä yhteydessä on tärkeää tarjota koiranpennulle laadukasta proteiinia – esimerkiksi lihaa, maitotuotteita tai munia. Huolehdi erityisesti siitä, että ruoassa on runsaasti eläinperäistä proteiinia ja vain vähän kasviperäistä proteiinia.

Proteiinia tarvitaan kehon ainesten ylläpitämiseen ja uuden kudoksen muodostamiseen. Erityisesti eläinproteiinista peräisin olevat välttämättömät aminohapot ovat koiralle erityisen tärkeitä, sillä koira pystyy tuottamaan niitä itse vain erittäin rajallisesti.

Proteiinien saannin riittämättömyys johtaa lihasten riittämättömään kehitykseen ja lisääntyneeseen rasvan kertymiseen. Pitkällä aikavälillä koira jopa menettää painoaan ja saa rustoainekseen liittyviä ongelmia. Riittämätön proteiinin saanti on kuitenkin melko harvinainen ongelma nykyisissä kaupallisissa ruoissa ja itse koostetuissa ruoka-annoksissa.

Älä vaihda aikuisten ruokaan liian varhain

Ihannetapauksessa vaihto koiranpennun ruoasta aikuisten ruokaan tulisi tehdä vasta, kuin koiranpentu on 12 kuukautta vanha. Näin voit välttää proteiinien, kivennäisaineiden, hivenaineiden ja vitamiinien riittämättömän saannin.

Luonnollisesti myös itse koostetut ruoka-annokset ovat koiranpennun kasvatuksessa vaihtoehto valmiille ruoille. Ne tulee kuitenkin koostaa yhteistyössä asiantuntijan kanssa, ja niitä tulee tarkistaa ja mukauttaa jatkuvasti kasvun aikana. Näin voit välttää virheet ja ehkäistä terveysongelmia.

Jos koiranpennun ruokinta on sinulle ajankohtainen aihe, löydät zooplussalta laajan valikoiman pennuille tarkoitettuja erikoisruokia. Huolimatta siitä, ruokitko pentuasi kuivaruoalla vai märkäruoalla, löydät täältä oikeanlaisen ruoan pennullesi. Ja jos otat koiranpennun ensimmäistä kertaa, löydät monia vinkkejä videostamme: 

Tutustu myös Tietonurkan muihin koiranpentuaiheisiin artikkeleihin!

Lähteet:

Jürgen Zentek: Ernährung des Hundes. Grundlagen, Fütterung, Diätetik. Begründet von Helmut Meyer, 8. painos (2016)

Josef Kamphues (Hg.): Supplemente zur Tierernährung. Für Studium und Praxis, 12. painos (2014)

Natalie Dillitzer: Tierärztliche Ernährungsberatung. Diätetik und Fütterung von Hunden, Katzen, Reptilien, Meerschweinchen und Kaninchen, 2. painos (2012)