Mitä tehdä, kun koiranpentu puree?

Jo noin kuuden viikon ikäisenä, suloisimmillakin koiranpennuilla on jo yli 28 pientä hammasta, joita ne voi käyttää tehokkaasti. Neulanpäitä muistuttavilla pienillä aseilla koiranpentu puree ikävästi. Koiranpennun hampaat eivät kuitenkaan aiheuta vielä vakavia vammoja. Siitä huolimatta on jokaisen koiranomistajan kiinnitettävä huomiota koiran puremiskäyttäytymiseen, jotta koira oppii olemaan purematta aikuisena. Mitä siis pitäisi tehdä, kun koiranpentu puree?

Useat nuoret koirat harjoittelevet jo sisariensa kanssa leikkiessä. On väitetty, että koira lopettaa puremisen itsestään eikä sitä tarvitse harjoitella. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin. Mikäli koiran puremiskäyttäytymiseen ei puutu ajoissa, voi se johtaa vakaviin ongelmiin tulevaisuudessa. Se, että koira ei pure on merkittävä tekijä ihmisen ja koiran turvallisessa yhteiselossa. Kouluttaminen estää vakavat loukkaantumiset myös silloin, jos koira sattuu erikoistilanteeseen toisen eläimen kanssa.

Ensimmäinen askel: Luonnollinen harjoitus koiranpennun puremisen estämiseksi

Kilteimmätkin koiranpennut saattavat purra. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun joku astuu vahingossa voimakkaasti niiden tassuille, jolloin koira pelästyy siitä aiheutuvaa kipua. Leikkisät koiranpennut oppivat jo pienenä kontrolloimaan puremistaan. Kun pentueen pennut leikkivät keskenään ja yksi koiranpentu puree, reagoi puretuksi tullut pentu siihen välittömästi näykkäämällä takaisin tai vetäytymällä pois leikistä. Molemmat reaktiot ovat purevan koiranpennun mielestä epämiellyttäviä, jolloin se oppii, että varomattomalla puremisella on negatiiviset seuraukset. Sisarukset ymmärtävät nopeasti, että uusia hampaita saa käyttää vain harkiten. Luonnollinen kasvukehitys ja sosiaaliset kontaktit auttavat rakentamaan oikeanlaista perustaa aikuisen koiran terveelle ja turvalliselle puremiskäyttäytymiselle. Tätä tärkeää kouluttamista ei välttämättä jatketa sen jälkeen, kun koiranpentu muuttaa uuteen kotiin. Kouluttaminen on tärkeää myös pienten ja erittäin sosiaalisten koirarotujen kohdalla, sillä myös ne voivat purra ilmoittamatta ajautuessaan stressaaviin tilanteisiin. Sen sijaan koira, joka on oppinut olla purematta, puolustautuu näissä tilanteissa vain näykkäisemällä.

© DoraZett / stock.adobe.com

Toinen askel: leikkisää harjoittelua kotona

Koiran tulee oppia jo pentuna, että ihmisellä on herkkä iho, jota ei saa näykkiä edes leikkiessä. Kun koiranpentu puree, pitää selkeästi näyttää rajat ja lopettaa leikki heti, kun pentu tarttuu hampaillaan ihoon tai vaatteisiin. Leikki tulisi lopettaa akustisella signaalilla, kuten ”au”. Jätä koira sitten huomiotta hetkeksi, jotta se oppii puremisen ehdottomat seuraukset. Useimmiten jo 15 sekuntia riittää. Mikäli koira puree tänä aikana uudestaan, jätä se huoneeseen yksin yhdeksi minuutiksi. Toista tätä harjoitusta maksimissaan kolme kertaa vartin sisään ja lopeta sitten leikki, sillä koiranpennun keskittymiskyky ei riitä pidemmäksi aikaa. Kiroaminen ja käsien yhteen lyöminen ovat tässä tilanteessa huonoja keinoja. Koiranpentu saattaa lukea tilanteen väärin ja kokea sen kutsuna uuteen kiivaaseen leikkiin. Tärkeää harjoittelussa on myös se, että tarjoat koiralle edellä mainitun leikkitauon ajaksi puruluun. Näin koira voi tyydyttää pureskelun tarvetta ja oppii samalla, että luun pureminen on sallittua. Myös purulelut ovat tässä hyvä vaihtoehto.

© manushot / stock.adobe.com

Mitä haasteita koiran puremiskäyttäytymisharjoittelussa on?

Kotitaloudessa asuvat pienet lapset tuovat lisähaastetta koiran kouluttamiselle, sillä koiranpentu tarttuu mielellään leikkisästi lapsiin ja niiden vaatteisiin. Koiranpennun ja lapsien yhteistä leikkiä tulisi oikeastaan aina valvoa. Kouluikäisille lapsille voi opettaa, miten koiranpennun kanssa leikitään itsenäisesti ja miten toimitaan, kun koiranpentu puree.

Niin harvinaiselta kuin se kuulostaakin, lisähaastetta tuovat myös rauhalliset koiranpennut. Tämä johtuu siitä, että opettaaksesi koiraa lopettamaan puremisen, on sen ensin ylipäätänsä purtava. Koiranpennut, jotka eivät näytä hampaitaan yhteisessä leikissä ollenkaan, ei anna mahdollisuutta harjoitella. Jos koiranpentu ei yritä purra, on mahdotonta harjoitella kohteliasta hampaidenkäyttöä. Rauhallisia koiranpentuja onkin järkevää innostaa ja provosoida puremaan leikin ja maukkaiden herkkujen kautta. Oli tilanne mikä tahansa, kaikki harjoittelu koiranpennun kanssa vaatii kärsivällisyyttä. Kannattaa pitää mielessä, että menestys on johdonmukaisen harjoittelun tulos. Jos kerran reagoi puremiseen sanalla ”au” ja seuraavalla kerralla jatkaa koiranpennun kanssa leikkiä puremisesta huolimatta, ei ole ihme, että pitkäntähtäimen menestys jää uupumaan. Menestys ei siis tapahdu päivässä, vaan pikkuhiljaa. Etenkin alun perin metsästyskoiriksi tarkoitetuilla koiraroduilla hampaiden käytön harjoittelu saattaa kestää pitkäänkin. Nelikuukautisella koiralla tulisi olla hampaiden käyttö jo kurissa, ennen kuin pysyvät hampaat puhkeavat maitohampaiden tilalle. Mikäli koiran hampaiden käyttö ei ole siihen mennessä kontrollissa, kannattaa kääntyä ammattiavun, kuten koirakouluttajan puoleen. Toivomme iloisia leikkihetkiä koiranpennun kanssa, positiivisilla oppimisefekteillä!