”Mitä varhaisemmassa vaiheessa, sitä parempi” pätee myös koiranpennun koulutukseen. Koiranpentu on hyvin oppimishaluinen ja se on kaikkien uusien asioiden suhteen vielä avoimen ennakkoluuloton. Tätä vaihetta on syytä hyödyntää ja opettaa koiralle leikkisästi, mutta kuitenkin johdonmukaisesti, mitä siltä odotetaan ja miten käyttäydytään kunnolla.
Koiran ja omistajan sopuisan ja leppoisan yhdessäolon perustana on lempeä ja johdonmukainen kasvatus. Kun koiranpentu oppii alusta alkaen tietämään oman asemansa perheenjäsenenä sekä sille määrätyt rajat, saadaan perheeseen luotua positiivinen ja tasapainoinen tunnelma ja koira kehittyy halutulla tavalla. Koirat ovat laumaeläimiä ja ne tarvitsevat henkisen hyvinvointinsa vuoksi selkeät käyttäytymissäännöt. Välinpitämätön ja epävarma omistaja, joka antaa lemmikilleen liikaa vapauksia tai kasvattaa sitä epäjohdonmukaisesti, saattaa koiranpennun ymmälleen. Sen seurauksena koira alkaa käyttäytyä epätoivotulla tai jopa vaarallisella tavalla, mitä on vaikea saada enää loppumaan kun koira on kasvanut aikuiseksi.
Jokainen, joka suunnittelee koiranpennun hankkimista tai on jo sen luokseen ottanut, miettii mitä sille tulee opettaa ja milloin koulutus on aloitettava. Temperamenttinen koiranpentu voi alussa taloon tullessaan sekoittaa totutun järjestyksen perinpohjaisesti ja kääntää koko huushollin nurin. Niinpä on tärkeää tehdä koiranpennulle heti alusta pitäen selväksi mitä se saa tehdä ja mitä ei.
Koiranpennun kouluts – selkeät säännöt alusta alkaen
Pikkuinen koiranpentu suloisine katseineen ja söpöine tassuineen on omistajalleen kova pala, kun on tarkoitus pitää jatkuvasti ja johdonmukaisesti kiinni säännöistä. Kuinka pystyä vastustamaan hurmaavaa koiranpentua, kun se kerjää herkkupaloja ruokapöydästä tai pyrkii tulemaan sänkyyn helliteltäväksi? Koira ei valitettavasti pysty ymmärtämään, että se ei enää aikuiseksi tultuaan saisikaan nauttia näistä pentuna sille suoduista etuoikeuksista. Omistajan on siitä syystä jo alusta alkaen selvitettävä itselleen, miten haluaa elää aikuistuneen koiransa kanssa, millainen käytös on toivottavaa ja mitä koira ei missään nimessä saisi tehdä. Kun koiranpennun kasvatus on johdonmukaista niin, että koira oppii toimimaan rajojen mukaisesti, se löytää erehtymättä oman paikkansa ja käyttäytyy aikuisena koirana lähes poikkeuksetta aina kunnollisesti.
Auch wenn Ihr Welpe Sie noch so süß anblickt: Bleiben Sie immer konsequent bei der Erziehung.
Kun koira on jo pentuna oppinut, kuka on perheen pää, se noudattaa tätä arvojärjestystä koko elämänsä ajan edellyttäen, että johtaja itse pitää huolta asemansa säilymisestä. Koirankasvatuksessa tämä pätee yhä, vaikka esimerkiksi yritystä johdettaessa ja lasten kasvatuksessa noudatetaankin nykyaikaisempia käytäntöjä. Koirat haluavat voida luottaa omistajaansa.
Jotta koira noudattaisi omistajansa päätöksiä ja käskyjä, täytyy sen pystyä luottamaan siihen, että omistaja osaa arvioida tilanteet oikein. Selkeät käskyt, rauhallinen mutta päättäväinen äänensävy ja täsmällinen kehonkieli saavat koiran tuntemaan olonsa turvalliseksi.
Selkeät käskyt ja yksiselitteiset viestit
Koirat ovat taitavia tulkitsemaan ilmeitä ja reagoivat nopeammin pieneen kädenheilautukseen kuin monisanaisiin lauseisiin, jotka ne joka tapauksessa ymmärtävät vain äänensävyn perusteella. Koiranpentua koulutettaessa kannattaa päättää millä sanoilla koiralle opetetaan sellaiset käskyt kuten ”tänne”, ”paikka” ja ”seis” sekä millaisin elein niitä säestetään.
Käskysanojen ja eleiden on oltava helposti opittavissa ja niitä on jatkossakin käytettävä johdonmukaisesti. Väärinkäsitysten välttämiseksi on syytä välttää käskyinä pitkiä lauseita, kuten esimerkiksi: ”Mustiseni, odota tässä pyörätelineen vieressä rauhallisesti, kun minä käyn tekemässä meille sisällä vähän ruokaostoksia”. Tottelevaisuuskoulutuksessa on tärkeää käyttää lyhyitä, yksiselitteisiä käskyjä, jotka koira oppii yhdistämään tiettyyn toivotunlaiseen käyttäytymiseen.
Kehuja vai herkkupaloja? Oppimisen edistäminen myönteisellä vahvistamisella
Lob ist besonders wichtig: Geben Sie Ihrem Welpen ruhig ein Leckerli, wenn etwas richtig gemacht hat.
Lauman johtaja opettaa koiraansa ennen kaikkea olemalla itse luotettava johtaja ja antamalla selkeitä käskyjä. Koiraa ei saa kasvattaa liian ankarin keinoin tai kovakätisesti. Koira on herkkäluontoinen eläin, ja sellainen kasvatus opettaisi sitä pelkäämään. Tarkoituksena ei ole saada koira tottelemaan pelosta, vaan siksi, että se itse haluaa noudattaa mielellään sille asetettuja sääntöjä.
Miten pennun saa oppimaan iloisesti ja myönteisesti? Kehuminen ja palkkiot ovat tärkeitä motivoitaessa nuorta koiraa oppimaan. Ne eivät tässä suhteessa eroa paljoakaan suurimmasta osasta ihmisiä. Koirat valitsevat käytöksensä sen mukaisesti mikä tuottaa niille parhaimman tuloksen. Syyttely ja rangaistukset vähentävät niiden kiinnostusta, ja ne alkavat käyttäytymään mieluummin toisin kuin on tarkoitettu.
Jotta koira oppisi käyttäytymään halutulla tavalla ja tietämään mistä se saa omistajaltaan sille mieluisia kehuja, koiralle on annettava palkkio välittömästi oikean käyttäytymisen jälkeen. Koirat elävät nykyhetkeä ja yhdistävät omistajansa reaktiot aina välittömästi sen hetkiseen tilanteeseen. Koirat ymmärtävät moitteetkin vain kun ne annetaan välittömästi.
Jos vielä sisäsiistiksi opetteleva koiranpentu on tehnyt tekosensa sohvan viereen, ja omistaja huomaa sen vasta myöhemmin, kun on tarkoitus lähteä sohvalta nukkumaan, ei hyödytä enää nuhdella koiraa. Sen sijaan pentua kannattaa kehua silloin, kun se on jaksanut pidätellä niin kauan, että se on päässyt ulos. Pentua voi palkita herkkupalalla (ei monilla!), ystävällisillä sanoilla tai rapsutuksilla sekä kehuvilla eleillä tai antamalla sille sen mielilelu. Koira ymmärtää saavuttaneensa hyväksyttyjä tavoitteita myös silloin kun sille annetaan pieniä vapauksia, kuten talutushihnan irrottaminen, pääsy leikkimään muiden koirien kanssa tai yhteiset leikit omistajan kanssa.
Liitä koiranpennun koulutus osaksi jokapäiväistä elämää
Oikealla ajoituksella on merkitystä koulutustavoitteiden saavuttamisessa. Koiranpennun on oltava valmis harjoittelemaan, jotta tottelevaisuuteen tähtäävä koulutus tai harjoittelutuokiot tuottaisivat tulosta. Koiranpentua ei siis kannata kouluttaa juuri silloin, kun se touhuaa pihalla ympäriinsä, tutustuu uuteen mielenkiintoiseen leikkikaluunsa tai on väsynyt tai nälissään.
Pennut ovat oppimishaluisia, mutta ne eivät yleensä jaksa kauan aikaa keskittyä yhteen asiaan. Pitkäaikaista keskittymistä vaativat harjoitukset eivät sovi aivan nuorille koirille. Pennun kouluttaminen on syytä sisällyttää osaksi arkipäivän toimia, ja pentu kannattaa mahdollisimman aikaisin totuttaa noudattamaan tiettyjä sääntöjä ja tapoja. Koiraa voi siis opettaa arkitoimien sivussa. Näin koiranpennun on opittava odottamaan kärsivällisesti kun sille asetetaan ruokaa tarjolle. Koiran kerjäämiselle ei anneta milloinkaan periksi. Sitä kehutaan aina, kun se pysyy rauhallisena ovikellon soidessa. Sille annetaan herkkupala, kun se on tullut vessan oven taakse odottamaan omistajansa paluuta ilman vikisemistä.
Mitä koiranpennun kanssa on hyvä harjoitella?
Aina ei ole selvää, mitä koiranpennun tulisi oppia, eli mistä asioista sitä on hyvä palkita ja milloin sen tekemiset on parempi sivuuttaa olankohautuksella. Tutuilta, ohjekirjoista ja internetin keskustelupalstoilta saadut koulutusvinkit voivat olla niin monilukuisia, että ne saattavat uuvuttaa uutta koiranomistajaa. Omistajan tulee itse päättää, mitkä ovat ne tärkeimmät säännöt, joita koiran olisi opittava noudattamaan, ja tekee niiden käytöstä rutiinia. Tämä on aluksi melkoinen haaste, mutta aikaa myöten ne kuitenkin helpottavat koiran kanssa elämistä. Aluksi voi apukeinoksi kirjoittaa itselleen muistiin, millä periaatteilla aikoo pentua kasvattaa. Seuraavassa vaiheessa voi tehdä päiväkirjamaisia merkintöjä siitä, millainen koiranpennun koulutus on tuloksellista ja millainen tulostensa puolesta heikkoa.
Tärkeimmät koulutuksen periaatteet
Tärkeimpiin opittaviin asioihin kuuluu muutakin kuin vain käskyjen totteleminen. Pienten koiranpentujen, jotka on vieroitettu emostaan noin kahdeksan viikon ikäisinä ja jotka ovat muuttaneet uuteen perheeseen, on ensin saatava tottua vieraaseen ympäristöön. Niiden on luotava luottamuksellinen suhde uusiin ihmisiin, ymmärrettävä uuden kodin säännöt ja opittava tulemaan toimeen vieraiden ihmisten ja eläinten kanssa.
Suositeltavaa on olla kotona yhdessä pennun kanssa ensimmäisten päivien ajan, ja viettää aikaa yhdessä sitä hellien ja erityistä huolta pitäen. Koiranpentua on hyvä kutsua useasti nimeltä, pitää sitä sylissä, leikkiä sen kanssa ja antaa sille toisinaan kädestä herkkupaloja. Niin koira oppii luottamaan uuteen omistajaansa ja tuntee olonsa miellyttäväksi. Tällä tavoin rakennetaan pohja tulevalle koiranpennun koulutukselle.
Sisäsiistiksi oppiminen
Koiranpentua voi jo ensimmäisistä päivistä alkaen opettaa sisäsiistiksi sen uudessa kodissa. Tämä on yksi kaikkein tärkeimmistä opeteltavista asioista, jotta koiran kanssa voi asua mukavasti saman katon alla. Niinpä koiranpennun kanssa mennään joka toinen tai kolmas tunti ulos ja sitä palkitaan aina, kun se on tehnyt siellä pienemmät tai suuremmat tarpeensa tien varteen tai heinikolle. Kannattaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ottaa käyttöön säännölliset ulkoiluajat, esimerkiksi aamulla heräämisen jälkeen, keskipäivällä ennen ruokailua tai sen jälkeen ja vähän ennen nukkumaanmenoa.
Pennun käyttäytymistä on tärkeää seurata tarkkaavaisesti. Jos se nuuskii sisällä ympäristöään hermostuneesti, se voi olla merkki siitä, että sen täytyy päästä tarpeilleen. Pentua ei saa rangaista, jos siltä sattuu alussa pääsemään vahinko jo eteisen matolle. Tapahtumaa todistaessa riittää, kun sille sanoo painokkaasti ”ei” tai muuta selkeää, jotta se pystyy ymmärtämään, että teko ei ole hyväksyttävää. Koiranpennun opettaminen sisäsiistiksi ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.
Koiranpennut tutkivat ympäristöään mielellään suunsa avulla. Ne eivät vielä ole oppineet sitä, että huonekaluja ei saa pureskella, eivätkä ne ymmärrä, että pureminen tekee ihmisille kipeämpää kuin aikoinaan pienenä pentuna sen sisaruksille. Käyttäytymisen rajat on siitä syystä tehtävä pennulle selväksi jo aikaisin ja johdonmukaisesti. Kun pennun epätoivottua käyttäytymistä moititaan ja toivotunlaista käyttäytymistä kiitetään runsaasti, pentu oppii mitä se saa tehdä ja mistä sitä palkitaan mielihyvää tuottavalla tavalla.
Pentu on parasta jättää huomiotta silloin, kun se murisee tai haukkuu liikaa tai tulee kerjäämään pöydän viereen. Kun koira tekee niin, se haluaa vetää huomiota puoleensa, jotta se saisi lisää omistajan huomiota, yhteisiä leikkihetkiä tai ruoanpaloja. Koira oppii nopeasti, että tällainen käytös ei johda tulokseen, kun sen huomionpyyntöihin ei vastata.
Talutushihnaan opettaminen
Talutushihnasta vetävät aikuiset koirat voivat olla ongelmallisia, sillä niitä ei aina edes saa pidettyä niin hyvin hihnassa kuin kevyitä koiranpentuja. Koiranpennun koulutukseen pitäisikin sen vuoksi kuulua heti alusta alkaen talutettaessa hihnan löysällä pitäminen. Ei pidä antaa periksi, vaikka tuntuisikin siltä, että pikkuisen koiranpennun on annettava hihnassa ollessaan tutkiskella ympäristöä sen oman mielenkiinnon mukaan, ja omistaja seuraa sen kulkua hihnan perässä. Pennulle on heti alussa opetettava, että omistajalla on hihna kädessään eikä toisinpäin. Eli koira ei määrää mihin kuljetaan vaan sen omistaja. Jotta pentu lenkillä käytäessä oppisi sopeutumaan omistajansa kävelytahtiin ja suunnanvaihdoksiin, talutushihnan on pysyttävä jatkuvasti löysällä. On pysähdyttävä heti, kun vallaton koiranpentu alkaa vetää hihnasta. Kävelyä jatketaan vasta sitten, kun pentu palaa omistajan luokse ja talutushihna on löystynyt.
Talutushihnaan oppimista voi harjoitella myös niin, että mennään avoimelle ruohikolle ja asetetaan herkkupala tai mielenkiintoinen lelu vähän kauemmaksi. Pentu suunnistaa yleensä välittömästi niitä kohti. Koiranpennun ei anneta päästä kohteiden luo, vaan omistajan on pidettävä sitä hihnassa paikallaan tai jopa kuljettava koiran kanssa yhdessä niistä vähän kauemmaksi. Vasta kun koiranpentu alkaa kulkea omistajan tahtiin, lähdetään koiralle mieleistä palkkiota kohti. Pentu päästetään palkkion luokse vasta kun se on ensin oppinut hillitsemään itsensä.
Zum Pflichtprogramm gehört, dass ein Welpe lernt, wie man locker an der Leine läuft.
Koiranpennun koulutus ja käskyt
Omistaja säästyy stressiltä kun pentu opetetaan jo aikaisin tottelemaan tiettyjä käskyjä, joilla se tulee luokse tai odottaa kunnes saa luvan lähteä liikkeelle ja pystyy jäämään yksin, kun kotiväen on lähdettävä ilman sitä. Näiden oppimiseksi on olemassa paljon erilaisia keinoja.
On itse kokeiltava mitkä keinoista toimivat omalla koiralla parhaiten. Tärkeää on muistaa palkita koiranpentua joka kerta, kun se on käyttäytynyt toivotulla tavalla. Luokse tulemista käskystä (esimerkiksi komennoilla ”tule” tai ”tänne” tai puhaltamalla pilliin) on parasta harjoitella sillä hetkellä, kun huomaa, että koiranpentu on jo itsestään tulemassa luokse. Eli ensin pentua käsketään tai puhalletaan pilliin, ja pennun tultua lähelle sitä palkitaan tuntuvasti. Se oppii, että kannattaa tulla nopeasti omistajan komennosta luokse.
Odottaminen
Odottamaan opeteltaessa toimitaan samantapaisesti. Pennun on opittava, ettei se ei saa hypätä autosta ulos heti, kun se päästetään autossa irti ja auton tai tavaratilan ovi on avoinna. Se ei myöskään saa rynnätä tiehensä heti kun ulko-ovi avataan, eikä käydä ruokansa kimppuun siinä vaiheessa, kun koiranruokapurkkia vasta avataan.
Epätoivottu käytös ei saa muuttua hyväksyttäväksi, eli koiralle ei saa antaa periksi. Jos näyttää siltä, että koiranpentu yrittää pyrkiä autosta heti ulos, on tapauksesta riippuen kodin, auton tai tavaratilan ovi suljettava, jotta pentu pysyy sisällä. Ulos lähdetään vasta sitten, kun pentu jaksaa odottaa kärsivällisesti paikallaan oven avaamista. Harjoitus on hyvä toistaa niin monta kertaa, että koiranpentu pysyy paikallaan silloinkin, kun ovi on sepposen selällään. Koiraa palkitaan ja sille annetaan lupa lähteä ulos.
Ruoan tarjoamisen suhteen on toimittava samoin. Ruoka laitetaan koirankuppiin vasta sitten, kun koiranpentu pysyy rauhallisena ja kärsivällisesti paikallaan. Koirankupissa annettava ruoka-annos asetetaan pennun eteen vasta sitten, kun se ei enää hypi tai hauku. Jos pentu hyökkää heti ruokansa kimppuun ilman että se on saanut lupaa aloittaa syöminen, ruokakuppi otetaan sen edestä pois. Se saa ruoan syötäväkseen vasta kun se osaa odottaa rauhallisesti saavansa merkin, että sillä on lupa syödä.
Hoito
Koiranpitoon kuuluu ruokkimisen, liikunnantarpeen tyydyttämisen ja kasvatuksesta huolehtimisen lisäksi lajinmukainen hoito. Turkkia on harjattava säännöllisin väliajoin. Myös tassut, korvat ja hampaat on puhdistettava ja tarkistettava ja kynnet on leikattava tarpeen vaatiessa.
Koiranpennun koulutus on myös tässä hyvä aloittaa heti – koira on jo pienestä pitäen totutettava myös pysymään hiljaa paikallaan sitä hoidettaessa. Koiranpentu on hyvä totuttaa myös siihen, että sen korvia, tassuja ja vatsaa kosketaan. Tällä tavoin eläinlääkärin tutkimukset saadaan myöhemmin sujumaan vaivattomammin. Kun koiranpennun kanssa iltaisin lekotellaan sohvalla, kannattaa silitellä myös sen vatsaa ja korvia, ja pitää sen tassuista vuorollaan pari minuuttia kiinni. Sitä on myös hyvä hieroa ja raottaa kädellä sen kuonoa. Kerta kerralta voi huomata, että koira tulee rennommaksi ja alkaa nauttimaan näistä tuokioista.
Yksinjääminen
Koiranpentua aletaan totuttelemaan 12–18 viikon ikäisenä yksin olemiseen. Koiraa ei tietysti aikuisenakaan voi jättää liian kauaksi aikaa yksikseen, mutta on paljon tilanteita, jonne koiraa ei voi tai saa ottaa mukaan. Koiranpennun on siten opittava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, että sitä ei aina oteta mukaan, vaan sen on jäätävä yksin kotiin. Se oppii sen parhaiten niin, että yksinjääminen liitetään osaksi arkipäivän tapahtumia siten, ettei se ei edes huomaa jäävänsä yksin.
Yksinjäämisestä ei saa tehdä suurta numeroa. Aluksi vain poistutaan huoneesta koiranpennun luota muutamaksi minuutiksi aina silloin tällöin hyvästelemättä pentua. Takaisin tultaessa käyttäydytään ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vähitellen poissaoloaikaa pidennetään aina siihen asti, kunnes pentu on oppinut olemaan pidempiä aikoja yksin. Kun voidaan olla varmoja siitä, että pentu pysyy rauhallisena eikä ala mekastamaan yksin ollessaan, se voidaan jättää yksin kotiin.
Jos koiranpentu on hyvin kiintynyt omistajaansa ja alkaa heti haukkua tai vikistä, kun omistaja on poistunut huoneesta, yksinoloharjoitusta voi muuttaa siten, että pennun luokse palataan vasta sitten, kun se on hiljaa. Jos hätääntynyttä koiranpentua ei henno jättää yksin, kannattaa se kuitenkin huoneeseen takaisin tultaessa jättää huomiotta. Sitä palkitaan vasta sitten, kun se on ensin itsekseen rauhoittunut.
Nukkuminen
Pentua opetetaan käyttäytymään kunnon koiran lailla luonnollisesti päiväsaikaan. Tärkeää on myös nukkuminen. Koiranpennulle on annettava mahdollisuus riittävään lepoon, jotta sen aivot pystyvät rauhassa käsittelemään kaikki ne uudet asiat, joita se päivittäin oppii – koiranpennun koulutus on pennulle hyvin energiaavievää! Niinpä sen annetaan nukkua, kun se ulkoilulenkin jälkeen menee omaan petiinsä lepäilemään. Sitä ei missään tapauksessa saa rasittaa liian monilla tai liian pitkillä harjoituksilla. Pienelle koiranpennulle ei tarvitse järjestää viihdytystä kellon ympäri, sillä tuskin kukaan pystyy pitämään aikuistakaan koiraa koko ajan toiminnassa. Koiranpentu voi aivan hyvin leikkiä yksinäänkin ja tehdä omia pieniä tutkimusretkiään. Jopa energisemmältäkin pennulta loppuu jossain vaiheessa tarmo ja se haluaa levätä.
Sosiaalistaminen
Mitä useampia asioita koiranpentu kohtaa ensimmäisten elinkuukausiensa aikana, sitä harvempi asia tekee sen myöhemmin rauhattomaksi tai jopa pelokkaaksi. Pienelle pennulle moni asia on aivan uutta, kuten kovaääninen pölynimuri, pesukone tai televisio, telmivät pikkulapset, nopeasti ohi ajavat polkupyöräilijät, äänekkäät moottoripyörät, ihmiset aurinkolasit päässään, pyörätuolit, huutavat pikkuvauvat, äänekäs liikenne tai oudot liukuportaat.
Koiranpennun koulutus on jokapäiväistä puuhaa ja pennulle kannattaakin joka päivä näyttää jotain uutta. Päivittäisiä ulkoilulenkkejä voi hyödyntää kulkemalla ennestään vieraiden seutujen lävitse. Pentu kuulee uusia ääniä ja tapaa uusia ihmisiä ja eläimiä. Pentua ei saa kuitenkaan rasittaa liikaa kaikella uudella. Aivan aluksi jo muutama minuutti vieraassa ympäristössä riittää. Kun pentu kohtaa ensimmäisen kerran esimerkiksi kovaa ääntä pitävän koululaisryhmän tai se viedään mukaan johonkin vieraaseen paikkaan, on oltava valmis lähtemään muualle mieluiten jo hieman ennen kuin pentu tulee levottomaksi.
Kannattaako mennä pentukouluun vai riittääkö koiranpennun koulutus kotona?
Koiranpennun totuttaminen ympäristöönsä ja sille tärkeiden, yhteiseloon sisältyvien sääntöjen opettaminen vaatii vaivaa ja etenkin paljon kärsivällisyyttä, johdonmukaisia menettelytapoja ja osaamista. Jotta vältyttäisiin virheiltä pennulle tärkeiden ensimmäisten elinkuukausien aikana, ennestään koirista paljon tietämättömän omistajan tulee hankkia riittävästi tietoa koiran hoidosta ja kasvatuksesta. Pentukoulu ja kokeneen koirankouluttajan johdolla tehtävät harjoitukset voivat olla erittäin hyödyllisiä.
Pentukoulussa ei ainoastaan koiranpentu opi käyttäytymissääntöjä, vaan myös omistaja oppii miten opittuja asioita sovelletaan arjessa pennun kanssa yhdessä elettäessä. Omistaja oppii ymmärtämään pennun toimia, ja omistajan ja koiranpennun välille muotoutuu leikkimisen avulla luottamussuhde. Luottamus on tärkein edellytys sille, että molemmat voivat elää yhdessä tyytyväisinä.
"Mitä varhaisemmassa vaiheessa, sitä parempi" pätee myös koiranpennun koulutukseen. Koiranpentu on hyvin oppimishaluinen ja se on kaikkien uusien asioiden suhteen vielä avoimen ennakkoluuloton. Tätä vaihetta on syytä hyödyntää ja opettaa koiralle leikkisästi, mutta kuitenkin johdonmukaisesti, mitä siltä odotetaan ja miten käyttäydytään kunnolla.
"Koirat, jotka haukkuvat, eivät pure." Tämä sanonta saattaa äkkiseltään kuulostaa lohduttavalta, mutta jatkuva koiran haukkuminen ei raasta vain sinun hermojasi vaan myös naapureidesi hermoja. Mutta miksi koirat haukkuvat? Ja miten saan koirani lopettamaan haukkumisen?
Jo noin kuuden viikon ikäisenä, suloisimmillakin koiranpennuilla on jo yli 28 pientä hammasta, joita ne voi käyttää tehokkaasti. Neulanpäitä muistuttavilla pienillä aseilla koiranpentu puree ikävästi. Koiranpennun hampaat eivät kuitenkaan aiheuta vielä vakavia vammoja. Siitä huolimatta on jokaisen koiranomistajan kiinnitettävä huomiota koiran puremiskäyttäytymiseen, jotta koira oppii olemaan purematta aikuisena. Mitä siis pitäisi tehdä, kun koiranpentu puree?
