Sydänmato koiralla

Koirien sydänmatoja esiintyy pääasiassa Välimeren alueella. Matkailun lisääntymisen vuoksi niitä esiintyy kuitenkin yhä useammin myös muualla Euroopassa. Hoitamaton sydänmatotauti (dyrofilarioosi) voi johtaa kuolemaan, joten omistajan on tärkeää tunnistaa sydänmato koiralla ajoissa ja ryhtyä ehkäiseviin toimiin.

Kuinka vaarallisia sydänmadot ovat koiralleni?

Koiran sydänmatotaudin (dyrofilarioosi) kulku riippuu tartunnan kestosta ja taudin voimakkuudesta.

Suuri määrä matoja tai taudin hoitamattomuus aiheuttaa huomattavia sydän- ja keuhkomuutoksia. Tämä voi aiheuttaa hengenvaarallisia hengitysvaikeuksia. Lisäksi siitä voi seurata kuolemaan johtavia vaurioita sydämeen ja elimiin.

Älä sen vuoksi aliarvioi koiran sydänmatotartuntaa, vaan ota ehdottomasti yhteyttä eläinlääkäriin.

Oireet: mistä merkeistä sydänmato koiralla voidaan havaita?

Koirien sydänmatot aiheuttavat muutoksia sydämeen ja keuhkoihin. Sekä sydänmatojen toukat (mikrofilariat) että täysikasvuiset sydänmadot aiheuttavat ongelmia.

Madot voivat aiheuttaa erilaisia oireita riippuen siitä, mille sydämen ja keuhkojen alueelle ne ovat asettuneet. Yleisimpiä oireita ovat

• suorituskyvyn heikkeneminen
• (krooninen) yskä
• hengitysvaikeudet/hengenahdistus
• patologiset keuhkoäänet
• pyörtyminen

Vakava sydänmatotartunta aiheuttaa sydämen oikean puolen vajaatoiminnan. Tämä puolestaan aiheuttaa muita vaivoja, kuten maksan suurenemista (hepatomegalia), nesteen kertymistä vatsaonteloon (askiitti) ja turvotusta (ödeema).

Vakavissa tapauksissa sydämen vajaatoiminta johtaa välittömästi vakaviin verenkierto-ongelmiin (vena cava -syndrooma). Tällöin eläin kuolee usein 24–72 tunnin sisällä. Nämä äkilliset oireet voivat ilmetä seuraavilla tavoilla:

• äkillinen uupumus
• äkillinen heikkous
• kalpeat limakalvot
• sydämen tiheälyöntisyys (takykardia) ja nopea hengitystiheys (takypnea)
• heikko syke
• verinen virtsa (hemoglobinuria)
• anemia (hemolyyttinen anemia)
• maksan ja munuaisten vajaatoiminta

Diagnoosi: kuinka koiran sydänmadot havaitaan?

Koirien sydänmatojen diagnosoinnissa käytetään erilaisia tutkimusmenetelmiä. Ensimmäisenä vaiheena on yleensä verikoe, jonka jälkeen tehdään ultraääni- ja röntgentutkimukset.

Hoito: miten koiran sydänmatotartuntaa hoidetaan?

Sydänmatotaudin hoito kohdistuu sekä täysikasvuisiin matoihin että toukkiin. Lisäksi tarvitaan yleensä oireiden hoitoa.

Sydänmatojen ja niiden toukkien kohdennettu hoito

Erityiset makrosyklisten laktonien ryhmään kuuluvat matolääkkeet auttavat torjumaan mikrofilarioita. Niitä annetaan kerran kuukaudessa koko hoitojakson ajan.

Makrosykliset laktonit tehoavat myös iholla oleviin toukkavaiheisiin ja estävät sydänmatojen toukkien muuttumisen hyönteisiksi.

Samalla aloitetaan hoito melarsomiinilla täysikasvuisia ja kehittyneitä sydänmatoja vastaan. Matojen tappamiseksi hitaasti eläinlääkäri antaa sitä pistoksina koiralle tietyin väliajoin.

Tällä hetkellä toinen pistos annetaan 30 päivää ensimmäisen annoksen jälkeen ja kolmas päivää myöhemmin. Jotta lannelihakseen annettavat pistokset sujuisivat koiran kannalta mahdollisimman kivuttomasti ja stressittömästi, koira yleensä rauhoitetaan.

Tiesitkö muuten: slow kill -menetelmä, jossa makrosyklisiä laktoneja annetaan hyvin pitkään täysikasvuisten sydänmatojen hitaaksi tappamiseksi, ei ole tehokas sydänmatojen hoidossa. Sillä voi olla vakavia pitkäkestoisia seurauksia tai se voi jopa johtaa kuolemaan, joten hoito melarsomiinilla on elintärkeää.

Täydellinen rauhallisuus on ehdottoman välttämätöntä

Pidä koirasi sydänmatotartunnan diagnosoinnin jälkeen ehdottoman rauhallisena. Tämä tarkoittaa vain kävelylenkkejä talutushihnassa, ei leikkiä lajitovereiden kanssa. Tämä vähentää keuhkojen pysyvien muutosten etenemistä.

Rasitus nopeuttaa sydämen sykettä ja lisää siten keuhkojen verenkiertoa. Kulkeutuvat, vaeltavat tai kuolevat sydänmadot tai syntyvät verihyytymät voivat kuitenkin aiheuttaa hengenvaarallisen keuhkoveritulpan.

Intensiivinen aivotyö on osoittautunut toimivaksi tavaksi tarjota koiralle riittävästi puuhaa hoidon aikana. Hyviä vaihtoehtoja ovat muun muassa peruskomennot, temput ja naksutinkoulutus. Valitse aina sellaisia harjoituksia, joissa koiran ei tarvitse ponnistella liikaa.

Antibiootit, leikkaus jne.

Sydänmadoissa elää Wolbachia-bakteereja. Ne auttavat sydänmatoja kehittymään ja lisääntymään. Heikentääkseen loisia ennen hoidon aloittamista eläinlääkäri aloittaa bakteerien antibioottihoidon neljä viikkoa etukäteen.

Massiivinen tartunta vaatii kuitenkin usein sydänmatojen poistamisen kirurgisesti. Etenkin, kun samassa paikassa on useita sydänmaitoja, ne voivat muodostaa pallon. Oikeasta sydämen kammiosta tai sydämen oikeaan eteiseen laskevasta isosta verenkierron laskimosta käsin ne voivat kuollessaan tukkia suuret keuhkosuonet.

Sydänmatotaudin hoidon päätyttyä otetaan uusi verikoe, joka antaa varmuuden siitä, ettei matoja enää ole.

Sydänmato koiralla: hoito vain vahvistetun diagnoosin jälkeen

Koiran sydänmatoja hoidetaan vasta, kun diagnoosi on vahvistettu edellä mainituilla verikokeilla. Koska hoito on kallista, aikaa vievää ja runsaasti toimenpiteitä vaativaa, hoitoa annetaan usein vain eläinklinikoilla. Yksilöllisestä menettelystä päättää hoitava eläinlääkäri.

Hoidon aikana tarvitaan sairaalahoitoa, jotta eläinlääkäri voi reagoida nopeasti ja hoitaa asianmukaisesti komplikaatioita, kuten kuoleviin mikrofilarioihin liittyviä allergisia reaktioita.

Sydänmatotaudin ennuste

Älä aliarvioi koirien sydänmatoja sairautena. Tartunnan kulku ja paranemismahdollisuudet riippuvat matotartunnan kestosta ja voimakkuudesta sekä keuhkomuutosten laajuudesta.

Kun sydänmatotaudin hoito aloitetaan varhain sopivilla lääkkeillä, koira voi toipua täysin. Hoitamattomana se voi kuitenkin johtaa kuolemaan etenevien keuhkomuutosten ja sydämen vajaatoiminnan seurauksena.

Pitkälle edenneen sydänmatotartunnan kulku

Jos tartunta diagnosoidaan hyvin myöhään tai sitä ei hoideta, sydänmadoista tulee erittäin suuria ja ne lisääntyvät. Tämä aiheuttaa pysyviä vaurioita keuhkojen verisuoniin ja keuhkokudoksiin.

Lisäksi hoito voi olla tässä vaiheessa hengenvaarallista, sillä kuolevat madot voivat muodostaa keuhkoveritulppia (keuhkoembolia).

Pitkäaikaisista vaurioista johtuvat ongelmat

Myös koiran sydänmatojen onnistuneen hoidon jälkeen jää usein jäljelle pysyvä keuhkovaurio, ja koira tarvitsee elinikäisen tukilääkityksen.

Syyt: kuinka koira saa sydänmatotartunnan?

koirien sydänmatotartunnan aiheuttaja on sukkulamatoihin kuuluva Dirofilaria immitis. Ne ovat eri hyttyslajien välityksellä tarttuvia loisia (vektorihyönteisten välittämä tauti). Suora tartunta tartunnan saaneesta koirasta ei sen sijaan ole mahdollista. Sydänmadot voivat tarttua myös kissoihin, fretteihin ja harvoin ihmisiin.

Hyttyset levittävät koiriin myös muita dilofilarialajeja. Ihofilarioosin aiheuttaja Dirofilaria repens on tarttuva ja vaarallinen myös ihmisille.

Ennaltaehkäisy: näin suojaat koiraasi sydänmadoilta

Jokainen matka – myös lyhyt lomamatka – maahan jossa sydänmatotautia esiintyy, voi aiheuttaa sydänmatotartunnan koirallesi. Keskustele siksi varhaisessa vaiheessa eläinlääkärin kanssa hyvästä ennaltaehkäisystä sopivalla valmisteella. Näin voit lähteä rauhassa lomalle koirasi kanssa.

Sydänmatojen toukkia ehkäisevä valmiste tappaa toukat heti tartunnan jälkeen. Sitä annetaan yleensä ennen matkaa ja sen jälkeen 30 päivän välein niin kauan kuin koira oleskelee maassa, jossa tautia esiintyy kotoperäisenä. Viimeinen annos annetaan 30 päivän kuluttua paluusta.

Karkottava aine suojaa lisäksi hyttysiltä ja hietasääskiltä (leishmaniaasin levittäjä). Tämä auttaa estämään tarttuvien toukkien leviämisen.

Lisäksi koiran makuupaikan ympärillä olevat hyttysverkot sekä talon sisällä oleskelu hyttysten päälentoaikana (hämärässä ja illalla) auttavat suojaamaan koiraasi sydänmatotartunnalta.

Lähteet:

• tierklinik-hofheim.de
• B. Hinney / M. Leschnik: Reiseparasitosen der Hunde und Katzen, Kleintierpraxis 60:5 (2015), S. 254-280 (Online-Version)
• esccap.de | Herzwurmbefall
• esccap.de | Empfehlungen
• Nikola Pantchev / Maja Hirsch: Vektorübertragene Infektionen des Hundes („CVBD“) in Europa. Verbreitung, Nachweismöglichkeiten, Prophylaxe und Therapie, 3. Aufl., 2018 (PDF)