Koiran turkinhoito: vinkkejä joka tilanteeseen

Hyvin hoidettu päästä tassuihin – näin koira ei pelkästään näytä upealta, vaan myös voi hyvin. Annamme sinulle koiran turkinhoitovinkkejä.

Koiran turkinhoito: turkkityyppikysymys

Yli 300 erilaisen koirarodun joukkoon mahtuu myös monia erilaisia turkkityyppejä. Vuosisatojen aikana koiran turkki on mukautunut erilaisiin vaatimuksiin. Monien koirien turkki koostuu päällyskarvasta ja pohjavillasta.

Pohjavilla voi olla hyvin paksua joillakin koiraroduilla, kuten esimerkiksi samojedinkoiralla. Toisilla koirilla, esimerkiksi dalmatiankoirilla, taas on vähän tai ei lainkaan pohjavillaa. Koran turkinhoito on erilaista turkin rakenteesta riippuen.

Paksu pohjavilla päällyskarvan alla – prototyyppi

Paksulla pohjavillalla varustettu, alkuperäinen koiranturkki – tällainen on myös sudella. Tyypillistä sille on, että päällyskarvan ohella koiralla on myös paljon pohjavillaa.

Keväällä koira menettää siitä suuren osan ja pudottaa runsaasti karvaa, ja myös syksyisin tapahtuu karvanvaihto paksumpaan talviturkkiin. Tänä aikana koira tarvitsee erityisen paljon turkinhoitoa.

Tyypillinen esimerkki tällaisista roduista on saksanpaimenkoira. Myös labradorinnoutajilla, rottweilereilla, pystykorvilla ja kaikilla rekikoirilla on tällainen turkki. Lyhytkarvaisessa versiossa turkin pituus on korkeintaan 4 cm. Pitkäkarvaisessa versiossa se voi kasvaa 10 cm pitkäksi. Pohjavilla voi saavuttaa saman pituuden.

Lyhytkarvaiset koirat tarvitsevat vähemmän turkinhoitoa

Sileäkarvaiseksi tai lyhytkarvaiseksi turkiksi ymmärrämme lyhyen, sileän turkin, jossa ei ole lainkaan tai on vain vähän pohjavillaa. Koska turkki koostuu lähes pelkästään päällyskarvasta, karvanvaihto jää lieväksi. Karvaa putoaa ympäri vuoden, mutta suhteellisen pieniä määriä. Sileäkarvaisiin koiriin kuuluvat esimerkiksi bokseri tai pinseri.

Pitkä turkki – varaudu kuluttamaan enemmän aikaa koiran turkinhoitoon

Nimi sen jo kertoo: pitkäkarvaiset koirat tunnistamme niiden pitkästä turkista. Pitkäkarvaiset koirat jaotellaan sen mukaan, onko niillä paljon vai vähän pohjavillaa.

Useimmilla pitkäkarvaisilla metsästyskoirilla, kuten esimerkiksi irlanninsetterillä on vain vähän pohjavillaa. Tämä edellyttää säännöllistä harjaamista, mihin ei kuitenkaan kulu erityisen paljon aikaa.

Jos pitkäkarvaisella koiralla on lisäksi paljon pohjavillaa, sinun on varauduttava kuluttamaan paljon aikaa turkinhoitoon! Tällaisella turkilla on taipumusta takkuuntua. Tähän ryhmään kuuluvat koirat, kuten bobtail (vanhaenglanninlammaskoira) tai tiibetinterrieri.

Kihara turkki

Tunnetuin kiharakarvaisista koirista on villakoira, jolla on kiharoita koko kehon alueella. Tällaisiin koiriin kuuluvat myös vesikoirat, kuten barbet. Kiharakarvaiset koirat ovat aina pitkäkarvaisia, ja niiden turkki koostuu lähes pelkästään pehmeästä pohjavillasta, josta ei kuitenkaan putoa karvaa.

Karvanvaihtoa ei tapahdu. Siksi nämä koirat tarvitsevat säännöllistä trimmausta. Myös korvienhoito on tärkeää: joillain kiharakarvaisilla koirilla karvojen säännöllinen poistaminen korvakäytävistä on välttämätöntä.

Karkea turkki – kestävä karvapeite metsiin ja niityille

Karkeakarvaisten koirien turkki on kovaa, vettähylkivää, ja siihen yhdistyy usein paksu pohjavilla. Karkeakarvaisella saksanseisojalla turkin ominaisuudet näkyvät jo rodun nimessä. Myös snautsereilla, borderterriereillä ja monilla muilla terriereillä on karkeakarvainen turkki. Näiden koirien päällyskarva ei putoa itsestään, joten nyppiminen on välttämätöntä.

Harvinaisia ”erikoisturkkeja”

Karvattomilla koirilla, kuten kiinanharjakoira on vain vähän turkkia, joten sen hoito on helppoa. Aurinkoisina päivinä ihoa voi kuitenkin olla syytä suojata auringolta.

Todellinen ”erikoisturkki” on kuitenkin nyöriturkkisilla koirilla, kuten esimerkiksi puli. Turkki koostuu, kuten kiharakarvaisilla koirilla, pohjavillasta. Paksu, pehmeä turkki huopaantuu muutaman senttimetrin kasvettuaan ja tarjoaa näin ihanteellisen eristyksen koiralle vahingoittamatta ihoa. Nyöriturkkisen koiran omistajan kannattaa hankkia tietoa kasvattajalta tai koiratrimmaajalta turkin optimaalisesta hoidosta.

© Osterland / stock.adobe.com

Kampaaminen ja harjaaminen tukevat koiran turkinhoitoa

Oli turkki sitten kihara, karkea tai lyhyt, tekee turkinhoito hyvää joka koiralle. Kampaaminen ja harjaaminen irrottavat kuolleita karvoja ihosta ja ehkäisevät takkuja. Samalla ne ovat kuin pientä hierontaa, joka tukee verenkiertoa. Turkinhoito myös vahvistaa sidettä koirasi kanssa.

Mutta miten usein koira pitää harjata? Koirat, joilla on pitkä, silkkinen turkki, kuten havannankoira, tarvitsevat turkinhoitoa päivän tai parin välein. Bobtailin perusteellinen harjaaminen vie noin tunnin aikaa ja pitäisi tehdä kerran viikossa. Korvat ja kynnet tarkistetaan säännöllisen turkinhoidon yhteydessä.

Tärkeintä koiran turkinhoidossa: totuta se harjaamiseen

Helpointa on totuttaa koira jo pentuna säännölliseen turkinhoitoon. Hyvä ajankohta harjausharjoituksille on silloin, kuten pentu on väsynyt leikkien tai lenkin jälkeen. Valitse rauhallinen paikka ja ajankohta sekä pehmeä koiranpennunharja tai luonnonharjasharja. Ensimmäisten hoitohetkien pitäisi kestää vain minuutista kahteen, ja niiden jälkeen pentua pitää kehua.

On tärkeää, että koira oppii kaksi asiaa: koiran turkinhoito on miellyttävä rituaali ja ihminen päättää, milloin se päättyy. Lopeta pieni hoivahetki aina suuriin kehuihin ja makupalaan, jos koira on pysynyt paikallaan.

Mikä harja millekin turkkityypille?

Klassista lyhytkarvaista ja paksulla pohjavillalla varustettua turkkia voi hoitaa kampaamalla tai hierontaharjalla. Se joka luulee, että villakoirat ym. tarvitsevat vähemmän turkinhoitoa, joutuu pettymään: myös niille voi tulla takkuja, esimerkiksi kainaloiden ja takapuolen alueelle. Kamman ohella turkinhoidossa auttaa karsta. Lisäksi koira tarvitsee säännöllistä trimmausta. Karkeakarvaisille koirille sopivat ennen kaikkea karstat, jotka irrottavat kuollutta karvaa.

Kaikille turkkityypeille yhteistä on, että pienten takkujen selvittämisessä auttaa trimmausveitsi. Suuremmat huopuneet alueet on ajeltava trimmerillä.

Monien koiranomistajien suosikki on Furminator. Se on täydellinen väline, kun haluat poistaa irronneen pohjavillan koiran turkista. Sitä on saatavilla sekä pitkä- että lyhytkarvaisille koirille. FURminator ei kuitenkaan korvaa nyppimistä eikä sovi koirille, joilta pohjavilla puuttuu.

• Irrottaa turkin, poistaa solmut ja sotkut
• Liukumaton, ergonominen kahva
• Voidaan käyttää märälle ja kuivalle turkille

Erityistarpeet koiran turkinhoidossa

Kampaaminen tai harjaaminen on säännöllisen turkinhoidon perusta, mutta monille roduille se ei riitä: ne pitää nyppiä tai trimmata säännöllisesti.

Nyppiminen

”Nyppimiseksi” kutsutaan kuolleiden karvojen poistamista sormin. Tätä on tehtävä varsinkin karkeakarvaisille koirille, koska niiden karvat eivät putoa itsestään pois. Nyppiminen on tärkeää, jotta vältytään ihon ärtymiseltä ja tulehduksilta. Kuolleen turkin alla nämä ongelmat kehittyvät nopeasti.

Tämäntyyppistä koiran turkinhoitoa pitää toistaa 8-12 viikon välein. Jos haluaa säilyttää koiran rotutyypillisen ulkonäön, vaaditaan paljon harjoitusta – tai asiantuntijan apua.

Trimmaaminen trimmauskoneella

Koira ei pudota karvaa – onko se siis helppohoitoinen? Yleensä ei, sillä tässä tapauksessa sen turkki on käsiteltävä trimmauskoneella 2-3 kuukauden välein. Muuten karva kasvaa liian pitkäksi, mikä voi johtaa takkuuntumiseen ja ihotulehduksiin.

Koira on aluksi totutettava trimmauskoneen ääneen – tämä on parasta aloittaa jo pentuiässä ja yhdistää se runsaaseen positiiviseen vahvistamiseen! Pää ja tassut on usein leikattava käsin. Jos olet epävarma, jätä leikkaaminen ammattilaisen tehtäväksi.

Huom: kiharalle turkille oikea hoito voi olla muille turkkityypeille vahingollista. Niitä ei pitäisi trimmata trimmauskoneella. Varsinkin koirilla, joilla on paljon pohjavillaa ja karkeakarvaisilla koirilla, turkin rakenne muuttuu trimmauskonekäsittelyn jälkeen huonompaan suuntaan. Pohjavilla paksuuntuu ja päällyskarva vastaavasti vähenee. Jos haluat saada paksuturkkisen koiran näyttämään ”tuuheammalta”, voit saavuttaa tuloksen esimerkiksi kampaamalla pohjavillan.

Käynti koiratrimmaamossa

Vaikka haluaisit nyppiä tai trimmata koirasi itse, on hyvä antaa asiantuntijan kerran näyttää, miten se tapahtuu. Puhu koirasi kasvattajan kanssa – monet kasvattajat neuvovat pentujensa ostajia turkinhoidossa.

Jos et halua nyppiä tai ajella koiraa itse trimmauskoneella, käy koiratrimmaajalla. Myös tällöin on suositeltavaa totuttaa koira siihen jo nuorena. Monet trimmaajat tarjoavat pennuille oppitunteja, joilla keskitytään positiiviseen vahvistamiseen ja tehdään ensimmäisiä pieniä korjauksia turkkiin – totuttelun ansiosta koiran turkinhoito aikuisena tulee olemaan merkittävästi helpompaa.

Milloin koira pitää kylvettää?

Koiran kylvettämiseen pätee seuraava ohje: niin usein kuin tarpeellista, niin harvoin kuin mahdollista. Usein lika lähtee koiran turkista harjaamalla, kunhan se on kuivunut. Harvemmin kylvettäminen suojaa koiran ihoa ärtymiseltä. Käytä joka tapauksessa koirashampoota, sillä se vastaa koiran ihon pH-arvoa. Koiran kylvettäminen on välttämätöntä seuraavissa tilanteissa:

• voimakas likaantuminen
• jos koira on kierinyt raadon päällä tai ulosteissa
• ennen käsittelyä trimmauskoneella

Terve turkki tasapainoisella ruokavaliolla

Koiran turkinhoito alkaa kunnon ruokavaliolla. Tasapainoinen ruokavalio on tärkeä edellytys terveelle ja kiiltävälle turkille. Kiinnitä huomiota proteiinien laadukkuuteen ja ruoan korkeaan lihapitoisuuteen.

Vinkki: kun koiran turkki on erityisen rasittunut – esimerkiksi vuodenaikoina jolloin huoneilmaa lämmitetään tai karvanlähdön aikaan – voivat ihoa ja turkkia hoitavat ravintolisät auttaa.

Näihin kuuluu lohiöljyä sisältävät makupalat, joissa on paljon omega-3- ja omega-6-rasvahappoja. Voit myös sekoittaa pellavaöljyä koiranruokaan – 1-2 ruokalusikallista päivässä 15 kg painavalle koiralle.

Jos koiran turkki on kiilloton tai sitä irtoaa paljon, lemmikki on syytä käyttää eläinlääkärillä.

Lähteet:

Hundeschnittschule

Hundesalon Seidenfell – FAQ Fellpflege