Madot voivat piileksiä monissa paikoissa, esimerkiksi maaperässä.
Madot kuuluvat nelijalkaisiin ystäviimme tyypillisesti tarttuviin loisiin. Mutta minkälaisia matoja oikeastaan on olemassa? Ja elävätkö nämä pienet kiusankappaleet yksinomaan koiriemme suolistossa vai muissakin elimissä? Olemme koonneet tähän kaikki tärkeät tiedot aiheesta “koiran madot”.
Useimmat koiriin tarttuvat matolajit asettuvat lemmikkisi suolistoon. Alla esitellään lyhyesti matojen eri lajit ja tartuntatavat:
Suolinkaiset
Suolinkaiset (Toxocara canis) kuuluvat suolimatoihin. Ne elävät koiran ohutsuolessa ja saavat ravintoa ruokamassasta.
Suolinkaistartunta tapahtuu suun kautta koiran syödessä madonmunia. Jo se riittää, että koira haistelee tartunnan saanutta lajitoveria. Myös tartunta saastuneiden esineiden tai maaperän kautta on mahdollista. Viimeksi mainitussa tapauksessa munat säilyvät viileissä ja kosteissa olosuhteissa jopa neljä vuotta.
Kun suolinkaisen munat ovat päätyneet koiran suolistoon, munista kuoriutuu toukkia. Naarasmadot munivat jopa 200 000 munaa päivässä. Ne kulkeutuvat hyödyntämättömän ruokajätteen mukana paksusuoleen ja poistuvat sen jälkeen koiran ulosteen mukana.
Hakamadot
Myös hakamadot (Uncinaria stenocephala tai Ancylostoma caninum) kuuluvat suolimatoihin. Ne kiinnittyvät koiran suolistoon ja saavat siellä ravintoa koiran verestä. Myös hakamatojen munat päätyvät koiran ulosteeseen.
Toukat pääsevät yleensä koiran kehoon suun kautta – joko suoraan tai koiran syömien tartunnan saaneiden väli-isäntälajien kautta. Hakamadot voivat myös tunkeutua aktiivisesti kehoon ihon kautta, mikä voi aiheuttaa kutisevan ihotulehduksen. Lisäksi koiranpennut voivat saada tartunnan emon maidon välityksellä.
Piiskamadot
Myös piiskamadot (Trichuris vulpis) kuuluvat suolimatoihin. Tarkemmin sanottuna ne elävät tartunnan saaneen koiran paksusuolessa ja käyttävät siellä ravinnokseen isäntänsä verta.
Piiskamadot ovat suolinkaisiin ja hakamatoihin verrattuna harvinaisia, mutta niitä voi kuitenkin esiintyä. Tartunnan saaneet koirat erittävät loisen munia ulosteen mukana ympäristöön. Ne voivat pysyä tartuttamiskykyisinä useita vuosia.
Piiskamadon toukat päätyvät koiran elimistöön suun kautta. Suolessa toukat kuoriutuvat munankuoresta ja porautuvat suoliston limakalvoon.
Heisimadot
Yksi todennäköisesti tunnetuimmista koirien madoista on heisimato. Ne kuuluvat myös koiran ohutsuolessa eläviin suolimatoihin. Kuten ketju, heisimadot koostuvat peräkkäisistä jaokkeista (proglottideista).
Heisimato muodostaa kaulan alueelle jatkuvasti uusia “ketjun lenkkejä”. Vastaavasti se menettää takapäästään kypsiä proglottideja, jotka voivat sisältää – matolajista riippuen – jopa 100 000 munaa.
Nämä peräpään osat poistuvat tällöin joko koiran ulosteen mukana tai ne vaeltavat aktiivisesti ulos suolesta. Tämä puolestaan aiheuttaa koirallesi kutinaa peräaukon seudulle, ja tartunnan saaneet eläimet voivat laahata peräpäätään maata vasten lievittääkseen kutinaa.
Yleisimpiä heisimatoja ovat:
koiran heisimato (Dipylidium caninum)
ekinokokit (Echinococcus multilocularis ja granulosus)
Taenia-heisimato
Mesocestoides-heisimato
Koiran sydänmadot
Suolistoon asettuvien ja ulosteen kautta leviävien matojen lisäksi koirilla voi olla muitakin matoja. Sydänmadot (Dirofilaria immitis), tai tarkemmin sanottuna niiden toukat, tarttuvat tartunnan saaneista hyttysistä koiraan hyönteisen imiessä verta.
Ihon alla toukat (mikrofilariat) kehittyvät edelleen ja kulkeutuvat koiran verisuoniin. Verenkiertoon saapuneet toukat kypsyvät “aikuisiksi” madoiksi (makrofilariat), jotka asettuvat keuhkovaltimoon ja sydämeen.
Sydänmatotautia esiintyy lähinnä Välimeren maissa ja Pohjois-Amerikassa. Tartuntoja esiintyy kuitenkin yhä useammin myös Euroopassa lomien ja ulkomaisten eläinten maahantuonnin vuoksi.
Koiran keuhkomadot
Keuhkomadot (Angiostrongylus vasorum ja Crenosoma vulpis) tarttuvat koiriimme etanoiden välityksellä. Tässä tapauksessa etanat toimivat väli-isäntänä, jossa osa keuhkomatojen kehityksestä tapahtuu.
Jos koira syö tartunnan saaneen etanan, toukat kulkeutuvat koiran suolistoon. Toukat kulkevat sitten veri- ja imusuonten kautta keuhkoputkiin, henkitorveen ja keuhkovaltimoon.
Täysikasvuiset madot munivat sinne. Koirat yskivät niitä ylös henkitorvesta ja yleensä nielevät ne uudelleen. Toukat poistuvat tämän jälkeen ulosteen kautta. Ulos saapuessaan ne voivat jälleen tartuttaa etanoita – ja kierto alkaa alusta.
Ulosteen tutkimuksessa madot ja munat voidaan havaita mikroskoopilla.
Oireet: mitkä ovat tärkeimmät merkit koiran madoista?
Riippumatta siitä, minkälaisista madoista on kyse, oireet ilmenevät yleensä vasta silloin, kun koiran madot lisääntyvät valtavasti sen elimistössä. Tartunnan saaneilla eläimillä on usein epämääräisiä oireita, kuten huono yleiskunto ja heikkous.
Muita tärkeitä suolistomatotartunnan merkkejä ovat:
suoliston ja sappitiehyiden tukkeutuminen (tämä voi johtaa jopa kuolemaan!)
Sydän- ja keuhkomadot aiheuttavat seuraavia merkkejä:
yskä
hengenahdistus
pitkälle edenneessä vaiheessa: lisääntynyt verenvuototaipumus
äkilliset kuolemantapaukset ovat mahdollisia, jos madot tukkivat isommat verisuonet.
Diagnoosi: kuinka koiran matotartunta todetaan?
Sydänmatoja lukuun ottamatta kaikki matolajit voidaan havaita ulostenäytteistä. Munia tai toukkia ei kuitenkaan erity jokaiseen ulosteeseen. Siksi on suositeltavaa kerätä näytteitä koirasi ulosteesta kolmena peräkkäisenä päivänä. Näytteet tutkitaan sitten laboratoriossa tai suoraan eläinlääkärillä.
Sydänmatotartunnan toteamiseksi eläinlääkärin on otettava koiralta verinäyte. Toukkia (mikrofilariat) voidaan tällöin havaita veressä. Nykyään on olemassa myös pikatestejä, joilla voidaan havaita tietty proteiini, jota naarasmadot vapauttavat koiran verenkiertoon.
Hoito: miten matotartuntaa voidaan hoitaa?
Matotartunnan hoitoon on saatavilla monia erilaisia lääkkeitä. Matolajista riippuen koiraa on ehkä hoidettava pitkäänkin.
Matolääkkeitä on saatavilla tabletteina, tahnoina ja jopa paikallisvaleluliuoksina. Niitä saa eläinlääkäriltä ja apteekista.
Lukuvinkki: Lue lisää aiheesta artikkelistamme koiran madotus.
Sydänmatotaudin hoito ei valitettavasti ole yhtä helppoa. Hoito on monimutkaista, ja siihen liittyy monia sivuvaikutuksia. Koska verisuonitukos ja muut mahdolliset komplikaatiot voivat johtaa kuolemaan, hoito tulisi antaa vain erikoistuneiden eläinlääkäreiden tehtäväksi.
Ennaltaehkäisy: voinko ehkäistä koiran matotartunnan?
Ensin huono uutinen: matotartuntaa ei voi ehkäistä parhaallakaan hygienialla tai laadukkaalla ruoalla. Voit kuitenkin välttää koirasi vakavan tartunnan.
Eläinlääkärit suosittelevat tutkituttamaan koirasi ulosteen loisten varalta vähintään neljä kertaa vuodessa. Myös ennaltaehkäisevä madotus vähintään neljä kertaa vuodessa voi olla hyödyllistä.
Kuten yleensä, sydänmadot ovat poikkeus. Vaikka mahdollisuudet torjua täysikasvuisia matoja ovat rajallisia, toukkia voidaan ehkäistä hyvin. Tätä varten riskiryhmään kuuluvien koirien hoito aloitetaan kuukautta ennen mahdollista tartuntaa. Hoito toistetaan neljän viikon välein, kunnes viimeisestä mahdollisesta tartunnasta on kulunut kuukausi. Voit lisäksi suojata koiraasi hyttysenpistoilta erityisellä kaulapannalla.
Vaikka koiran juoksut on täysin luonnollinen ilmiö – koiran epätavallinen käytös, ärtymys läiskistä uudella matolla tai pelko ei-toivotusta tiineydestä aiheuttavat huolta monille omistajille. Täältä voit lukea kaiken, mitä koiran juoksuajasta on syytä tietää ja miten sinä ja koiraneitisi selviätte siitä yli ilman stressiä.
Koiran anaalirauhastulehdus aiheuttaa peräaukon molemmin puolin sijaitsevissa anaalirauhasissa tulehduksen. Myös kissoilla voi ilmetä anaalirauhastulehdusta, mutta se on yleisempi koirilla, etenkin pienillä koiraroduilla (esim. chihuahuoilla) sekä vanhoilla koirilla.
Koiran koronavirusta (CCoV) esiintyy maailmanlaajuisesti ennen kaikkea kennelkoirien ja pentujen keskuudessa. Jos ihmisen ja koiran koronavirusta vertaa keskenään, ihmisillä virus aiheuttaa hengitystieoireita, kun taas koronavirus koiralla aiheuttaa enimmäkseen vatsa- ja suolisto-oireita. Vaikka koiran koronavirustartunta onkin usein lievä, se voi aiheuttaa vakavia oireita, kuten rajua ripulia, ja johtaa jopa kuolemaan koirilla, joilla on heikko vastustuskyky.
