{"url":"https://www.zooplus.fi/tietonurkka/koirat/koiran-hoito-ja-terveys/koiran-epilepsia","title":"Koiran epilepsia","mag_id":336063,"is_single":true,"cat_name":"Koirat","sub_cat_id":1688,"sub_cat_name":"Koiran hoito ja terveys","cat_id":1653}
Eläinlääkäri suorittaa muun muassa neurologisen tutkimuksen.
Jokaisen koiranomistajan kauhukuva: rakas nelijalkainen ystävä makaa yhtäkkiä kouristellen lattialla. Koirallasi on epileptinen kohtaus. Lue seuraavasta artikkelista mitä koiran epilepsia tarkoittaa lemmikillesi ja sinulle.
Koiran epilepsia on yleinen neurologinen sairaus, joka johtuu alunperin aivojen osissa sijaitsevien hermosolujen muodostumisen ja ärsykkeiden leviämisen häiriöistä. Kokonaiset hermosoluliitokset antavat samanaikaisesti hallitsemattomasti sähköiskuja – syntyy epileptinen kohtaus.
Yleisesti ottaen koirien epileptiset kohtaukset jakautuvat neljään eri vaiheeseen:
Prodromaalinen vaihe = eläimet ovat levottomia jo useita tunteja tai päiviä ennen varsinaista kohtausta
Aura = useimmat koirat etsivät enemmän läheisyyttä omistajaansa ja osoittavat mahdollisia käyttäytymisen muutoksia.
Sairaskohtaus = koiralla on pääasialliset oireet (katso alla)
Postiktaalivaihe = toipumisvaihe
Määritelmän mukaan koiralla on epilepsia, kun esimerkiksi vähintään kaksi epileptisiä kohtausta ilmenee yli 24 tunnin välein. Epileptisillä kohtauksilla sen sijaan tarkoitetaan sairauden aktiivisuutta tiettynä ajankohtana.
Oireet: Kuinka tunnistan koiran epilepsian?
Epileptisen kohtauksen eri vaiheissa ilmenee seuraavia oireita:
äkillinen kaatuminen
tooniset (voimakkaasti jännittyneet lihakset) ja klooniset (kouristuksellisesti nykivät lihakset) krampit
tahaton virtsaaminen ja ulostaminen
tajuttomuus
puremisliikkeet
hallusinaatiot (esim. lentäminen, raivo, haukkuminen tai hännän pureskelu)
liiallinen syljentuotanto (salivaatio)
luonteen muutokset
Epileptiset kohtaukset voivat vaihdella vakavuudeltaan ja ne jaetaan eri muotoihin oireiden keston ja esiintymisen mukaan. Erityisesti on korostettava kahta erityistä epileptisen kohtauksen muotoa:
Status epilepticus
Status epilepticus -sairauteen viitataan, kun kohtaukset kestävät yli 5 minuuttia tai kun kohtauksia on kaksi tai useampia peräkkäin, joissa koira ei palaudu tajuihinsa kohtausten välillä. Jos koirasi on epileptisessä tilassa, sinun on otettava yhteyttä eläinlääkäriin mahdollisimman pian, sillä tila on hengenvaarallinen.
Klusteri- tai sarjakohtaukset
Jos koirallasi ilmenee kaksi tai useampia kohtauksia 24 tunnin välisenä aikana, puhutaan klusterikohtauksista. Koska kohtausten esiintyminen usein on merkki siitä, että lääkitystä on mukautettava, sinun tulee myös siksi ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Epileptisen kohtauksen jälkeen koirasi tarvitsee lepoa.
Syyt: Mikä laukaisee epilepsian koiralla?
Koirien epilepsian syynä voivat olla monet sairaudet. Eläinlääkäri erottaa toisistaan kaksi erilaista epilepsian muotoa, oireyhtymäisen epilepsian, jolla on tunnettu syy, ja idiopaattisen epilepsian.
Oireisen epilepsian laukaisevana tekijänä voivat olla erilaiset sairaudet:
Idiopaattista epilepsian muotoa esiintyy kuitenkin paljon useammin. Eläimet ovat 1–5-vuotiaita ensimmäisen kohtauksen aikaan, ja aluksi kohtauksia esiintyy pitkin väliajoin. Erityisen usein sairastuvia rotuja ovat esim. snautseri, cockerspanieli ja villakoira.
Koiran epilepsiadiagnoosi tehdään suurin piirtein poissulkemismenettelyn jälkeen. Eläinlääkäri poissulkee siis aluksi pääasiassa muut erotusdiagnoosit.
Ensinnäkin eläinlääkäri kerää tärkeitä tietoja sairaudesta perusteellisella omistajan haastattelulla (anamneesilla). Yksityiskohdat, kuten aiempi lääkitys, myrkyllisten aineiden saanti tai perinnöllinen alttius, nopeuttavat diagnoosia. Myös tapahtuman videotallenteista voi olla paljon apua.
Kliinisen yleis- ja neurologisen tutkimuksen jälkeen tehdään lisäkokeita:
verikoe: orgaanisten syiden poissulkemiseksi
rintakehän ja vatsan alueen röntgen: mahdollisten etäpesäkkeiden tai kasvainten havaitsemiseen
magneettikuvaus tai TT-kuvaus
aivo-selkäydinnesteen tutkimus
EEG
Hoito: Kuinka koiran epilepsiaa hoidetaan?
Mitä voin tehdä, jos koirallani on kohtaus?
Niin kauhistuttavaa kuin kouristelevan lemmikkisi näkeminen onkin, valitettavasti et voi sillä hetkellä tehdä paljonkaan sen hyväksi. Jos koirallasi ilmenee selkeitä merkkejä lähestyvästä kohtauksesta, voit viedä sen ympäristöön, jossa loukkaantumisvaara on mahdollisimman vähäinen, ja tarvittaessa huolehtia huoneen rauhallisuudesta.
Älä yritä vetää koirasi kieltä suusta. Tässä tilanteessa lemmikkisi ei hallitse leukalihaksiaan, ja on olemassa suuri puremisen vaara.
Dokumentoi kohtaus mahdollisimman tarkasti. Video tai tarkka kuvaus sisältää usein arvokasta tietoa eläinlääkäriä varten. Kohtauksen kesto on ennen kaikkea huomioitava.
Älä yritä viedä lemmikkiäsi nopeasti eläinlääkäriin kohtauksen aikana, ellei kyse ole epileptisestä tilasta. Saavut todennäköisesti eläinlääkäriin vasta kohtauksen jälkeen, koska koirasi on helpompi toipua tutussa ympäristössä.
Mitä pitkäkestoista hoitoa idiopaattisen muodon hoitoon on saatavilla?
Jos koirallasi on diagnosoitu idiopaattinen epilepsian muoto ja kohtaukset lisääntyvät, eläinlääkäri aloittaa pitkäkestoisen hoidon. Tämän tarkoituksena on vähentää kohtausten tiheyttä ja kestoa sekä niiden vakavuutta.
Tähän tarkoitukseen on saatavilla erilaisia lääkkeitä, joita voi olla tarpeen yhdistellä toistensa kanssa. Kunnes oikea annostus löytyy, eläinlääkäri tekee tutkimuksia tiheämmin.
Erityisen vakavissa kohtauksissa eläinlääkäri keskustelee kanssasi myös hätälääkkeiden antamisesta.
Mitä hoitoa oireiseen epilepsiaan on saatavilla?
Hoito riippuu täysin syystä. Joidenkin laukaisevien sairauksien kohdalla voidaan aloittaa lupaava hoito, mutta on myös perussairauksia, joita ei voida parantaa.
Ennuste: Mitkä ovat paranemismahdollisuudet?
Vaikka koirien idiopaattista epilepsiamuotoa ei voida parantaa, omistaja ja eläinlääkäri voivat useimmissa tapauksissa hallita sitä hyvin, jos hoitoa annetaan oikealla lääkityksellä.
Sen sijaan oireyhtymäisen ja aivojen ulkopuolisen epilepsian ennuste riippuu voimakkaasti perussairaudesta.
Hyvän hoidon onnistumisen kannalta on tärkeää käyttää sopivaa hoitomenetelmää, tehdä koiranomistajan ja eläinlääkärin välistä yhteistyötä, tunnistaa varhaiset merkit ajoissa ja antaa lääkkeitä oikein.
Ennaltaehkäisy: Kuinka voin ehkäistä koiran epilepsiaa?
Valitettavasti koiran epilepsiaa ei voida ehkäistä ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä. Hyvä yhteistyö eläinlääkärin kanssa vähentää kuitenkin uusien kohtausten ilmaantumista.
Opiskelin eläinlääkäriksi Giessenin Justus Liebig -yliopistossa ja pystyin hankkimaan kokemusta monilta eri aloilta, kuten pieneläinten, suurten eläin- ja eksoottisten lääketieteiden lisäksi farmakologiasta, patologiasta ja elintarvikehygieniasta.
Olen työskennellyt paitsi eläinlääketieteen kirjoittajana myös väitöskirjani parissa. Tavoitteenani on suojella eläimiä tulevaisuudessa paremmin patogeenisiltä bakteereilta.
Eläinlääketieteellisen tietoni lisäksi jaan myös omat kokemukseni onnellisena koiranomistajana. Voin ymmärtää ja selittää pelot ja ongelmat sekä muut tärkeät kysymykset eläinten terveydestä.
Vaikka koiran juoksut on täysin luonnollinen ilmiö – koiran epätavallinen käytös, ärtymys läiskistä uudella matolla tai pelko ei-toivotusta tiineydestä aiheuttavat huolta monille omistajille. Täältä voit lukea kaiken, mitä koiran juoksuajasta on syytä tietää ja miten sinä ja koiraneitisi selviätte siitä yli ilman stressiä.
Koiran anaalirauhastulehdus aiheuttaa peräaukon molemmin puolin sijaitsevissa anaalirauhasissa tulehduksen. Myös kissoilla voi ilmetä anaalirauhastulehdusta, mutta se on yleisempi koirilla, etenkin pienillä koiraroduilla (esim. chihuahuoilla) sekä vanhoilla koirilla.
Koiran koronavirusta (CCoV) esiintyy maailmanlaajuisesti ennen kaikkea kennelkoirien ja pentujen keskuudessa. Jos ihmisen ja koiran koronavirusta vertaa keskenään, ihmisillä virus aiheuttaa hengitystieoireita, kun taas koronavirus koiralla aiheuttaa enimmäkseen vatsa- ja suolisto-oireita. Vaikka koiran koronavirustartunta onkin usein lievä, se voi aiheuttaa vakavia oireita, kuten rajua ripulia, ja johtaa jopa kuolemaan koirilla, joilla on heikko vastustuskyky.
