© Lucie / stock.adobe.com
Sfinksit näyttävät salaperäisiltä – ja ovat erittäin kiistanalaisia.
Sfinx kuuluu karvattomiin kissoihin, jotka jakavat voimakkaasti mielipiteitä. Vaikka jotkut eläinten ystävät suhtautuvat tämän Kanadasta peräisin olevan kissarodun kasvattamiseen kriittisesti ja pitävät sitä ylijalostuksena, toiset ovat ihastuneita tähän epätavalliseen samettitassuun. Kiistatonta kuitenkin on, että koska sfinx-kissalla ei ole tuntokarvoja, sitä pidetään usein ylijalostettuna rotuna. Lue tämä artikkeli ja muodosta oma mielipiteesi sfinxistä.
Tämä kissarotu vangitsee katseet, mutta sillä ei ole mitään yhteistä sille nimensä antaneen, muinaisen egyptiläisen sfinksin, kanssa.
Sfinx on keskikokoinen, lihaksikas kissa, joka voi painaa jopa seitsemän kiloa. Kulmikkaan pään yläosassa on suuret, avoimet korvat. Sfinxin silmät ovat standardin mukaan “sitruunanmuotoiset” ja ne ovat hieman viistossa, erottuvien poskiluiden yläpuolella.
Rodulle on tyypillistä on se, että se on lähes täysin karvaton. Sfinxin vartaloa peittää vain kevyt, tuskin havaittavissa oleva nukka. Tyypillistä on myös löysä, hieman ryppyinen iho. Pään rypyt ovat standardin mukaan pakollisia.
Ihon värit ovat yhtä vaihtelevia kuin karvaisten kissojen turkin värit. Sfinxin ihossa voi olla myös kuvioita tai valkoisia merkkejä.
Huomaa: Valitettavasti jalostuksen myötä joillakin sfinx-kissoilla ei ole lainkaan viiksiä. Kyseessä on ylijalostuksen seuraus. Viiksikarvat ovat nimittäin kissojen aistielimet.
Sfinxit ovat älykkäitä, leikkisiä, elinvoimaisia ja helposti kiintyviä. Monet niistä nauttivat lajitovereidensa ja ihmisten seurasta. Ne ovat hyvin kiintyneitä omistajaansa ja ovat yleensä ystävällisiä myös muita lemmikkejä, kuten koiria, kohtaan.
Jos harkitset sfinxin hankkimista, kannattaa sinun varautua siihen, että ne pitävät ääntä silloin tällöin. Sfinksit kuuluvat nimittäin puheliaimpiin kissarotuihin. Niiden naukuminen ei ole kuitenkaan kovaäänistä, sillä ne päästävät usein vain pehmeitä sirkuttavia ääniä.
Sfinxillä on samanlaiset tarpeet kuin muillakin kissoilla. On kuitenkin kiinnitettävä huomiota muutamiin seikkoihin.
Hyvin sosiaalistuneet sfinxit tarvitsevat ainakin yhden lajitoverinsa ollakseen onnellisia. Suosittelemme toista sfinxiä tai muuta kissarotua, joka on luonteeltaan yhtä kiintyvä.
Sfinxiä ei myöskään saa jättää valvomatta ulos. Epätavallisen ulkonäön ja luottavaisen luonteen vuoksi ne voivat päätyä helposti varkaiden kynsiin. Vaihtoehtona ulkoilulle voit päästää rakkaan lemmikkisi kissaturvalliselle parvekkeelle, jolla se voi päästellä höyryjä mielensä mukaan sään suosiessa.
Muiden kissojen tavoin myös karvattomat kissat tarvitsevat säännöllistä ja monipuolista puuhastelua. Siihen voidaan käyttää esimerkiksi aktivointileluja, jotka tarjoavat sfinxeille psyykkisiä haasteita. Nämä aktiiviset nelijalkaiset ystävät voivat jopa oppia noutamaan tavaroita.
Kissan turkki ei ole vain koriste, vaan se tarjoaa kissalle arvokasta suojaa arjessa. Jos asut yhdessä yhden tai useamman sfinx-kissan kanssa, sinun on otettava huomioon, että karvattomat kissat voivat olla muita kissoja herkempiä. Lajitovereiden kanssa tapellessaan ne loukkaantuvat helpommin puuttuvan turkin vuoksi.
Monet omistajat kertovat, että ennakkoluuloista poiketen sfinxit eivät tarvitse korkeampaa huoneenlämpötilaa tunteakseen olonsa mukavaksi.
Tiesitkö muuten: Yleisen uskomuksen vastaisesti sfinxin ruumiinlämpötila ei myöskään ole korkeampi kuin muilla kissoilla. Koska karvattomilla kissoilla ei ole lämpöä eristävää turkkia, ne vain tuntuvat karvaisia kissoja lämpimämmiltä.
Tämä kissarotu kärsii samasta ongelmasta kuin ihminen: mitä vaaleampi iho, sitä herkemmin se palaa auringossa. Näin ollen vaaleat karvattomat kissat voivat hieman ruskettua kesäisin. Useimpien omistajien kokemusten mukaan kissat eivät kuitenkaan tarvitse aurinkovoidetta. Epävarmoissa tapauksissa kysy neuvoa eläinlääkäriltäsi.
Koska karvattomilla kissoilla ei ole turkkia, joka imisi sisäänsä ihon talia, kertyy sen iholle ajan mittaan pieni talikerros. Sen vuoksi jotkut kissanomistajat pesevät sfinxinsä säännöllisesti. Vaihtoehtoisesti voit pyyhkiä sfinksin yksinkertaisesti kostealla liinalla muutaman päivän välein.
Usein väitetään, että allergikot voivat pitää sfinxiä lemmikkinä ilman ongelmia. Tämä saattaa koskea yksittäisiä ihmisiä, mutta siitä ei ole takeita.
Allergeeneja ei nimittäin ole ainoastaan kissojen turkissa, vaan myös niiden hilseessä ja syljessä. Siksi kissoille allergiset voivat olla allergisia myös sfinxeille. Jos epäilet olevasti allerginen eläimille, kysy neuvoa allergialääkäriltä. Tilannetta voi testata viettämällä muutaman tunnin kasvattajan luona.
Sfinxit ovat suhteellisen harvinaisia, joten käytettävissä oleva geenipooli on melko pieni. Tämän seurauksena rodulle voi kehittyä herkemmin tiettyjä sairauksia. Lisäksi joiltakin tämän rodun yksilöiltä puuttuu ylijalostuksen seurauksena kokonaan tuntokarvat.
© jagodka / stock.adobe.com
Toinen riski, joka liittyy tämän kissarodun kasvatukseen, on pieni geenipooli. Tämä johtaa usein sisäsiittoisuuteen ja siihen liittyviin sairauksiin. Vastuulliset kasvattajat osaavat kuitenkin ehkäistä tämän ongelman harkituilla astutuksilla, joissa on alhainen sukusiitoskerroin.
Nykyisen tietämyksen mukaan sfinxeillä ei ole suurta taipumusta perinnöllisiin sairauksiin. On kuitenkin havaittu, että tälle rodulle voi kehittyä hypertrofinen kardiomyopatia (HCM) ALMS1-geenin mutaation seurauksena. Jos haluat käyttää sfinxiäsi kasvatukseen, voit sulkea tämän geenivirheen pois etukäteen.
Arvioiden mukaan sfinx tarvitsee karvattomuutensa vuoksi noin 20 prosenttia enemmän ruokaa kuin karvaiset kissat. Karvattomien kissojen lämmönsäätely on monimutkaisempaa: sfinx menettää nopeasti lämpöä karvoituksen puutteen vuoksi. Lämmön tasapainottamiseen tarvitaan siis enemmän energiaa.
Vinkki: Valitse sfinxillesi rodulle ominaista, laadukasta ruokaa.
Sfinx on hyvin harvinainen ja lisäksi erittäin kiistanalainen rotu. Kaikkien rodusta kiinnostuneiden tulisi muistaa, että niiden epätavallinen ulkonäkö oli alun perin sattumanvarainen vika. Ihminen jalosti sitä myöhemmin tarkoituksellisesti.
Sfinx ei ole peräisin atsteekeista, kuten usein luullaan, vaan se tulee Kanadasta. Vuonna 1966 eräs kotikissa synnytti sattumalta karvattoman kissanpennun. Näin alkoi sfinxin kasvatus.
Omistaja jatkoi kasvatusta karvattoman kissan kanssa, jolle hän antoi nimen ”Prune”. Joillakin kissanpennuilla oli karvaa, toisilla ei. Kissanpennut kärsivät kuitenkin vakavista terveysongelmista: niiden immuunijärjestelmä ei pystynyt kehittymään kunnolla. Jalostus lähestulkoon päättyi.
1970-luvun puolivälissä löydettiin kuitenkin lisää karvattomia kissoja ja jalostus jatkui. Sfinx tunnistettiin roduksi vuodesta 1971 lähtien. Kissarodun tunnetuin edustaja on luultavasti Austin Powers -elokuvan ”Mr. Bigglesworth”.
Tuntokarvattomia sfinxejä pidetään ylijalostettuina.
Kanadalainen sfinx ei ole ainoa kritisoitu karvaton kissa. Havaijilaisen kohanan ihossa ei ole lainkaan karvoja. Koska myös tältä rodulta puuttuvat tuntokarvat, niiden kasvattaminen on kielletty eläinsuojelulain nojalla monessa maassa.
Yksikään vastuullinen yhdistys ei ole tunnustanut levkoy-rotua, joka syntyi scottish foldin ja karvattomien kissojen, kuten sfinxin, risteyttämisen tuloksena. Joidenkin kasvattajien kuvauksen mukaan sen kaarevat korvat muistuttavat eksoottista kukkaa. Itse asiassa korvat ovat yksinkertaisesti epämuodostuneet – mutaatio, joka voi aiheuttaa vakavia selkärangan vaurioita.
Kanadan sfinxit ovat harvinaisia. Tämän rodun etsijän on oltava siis kärsivällinen. On hyvin todennäköistä, että omaa kissanpentua joutuu odottamaan. Odota ehdottomasti vastuullisen sfinksin kasvattajan löytymistä sen sijaan, että ostaisit kissanpennun kiireessä.
Valitettavasti markkinoilla on monia epäilyttäviä tarjoajia, jotka tarjoavat karvattomia kissoja ilman selkeää alkuperätodistusta ja ilman vanhempia koskevia perusteellisia tutkimuksia. Monet kasvattajista liittyvät kyseenalaisiin yhdistyksiin, joita Féderation Internationale Féline (FiFe) ei tunnusta, saadakseen kissalle tarvittavat paperit.
Älä osta kissanpentua, jonka kasvattaja luovuttaa ennen 12 viikon ikää. Osta pentu ainoastaan sellaiselta kasvattajalta, joka on testannut vanhemmat perinnöllisten HCM- ja PKD-sairauksien varalta. Kaikilla jalostukseen käytettävillä eläimillä tulee myös ehdottomasti olla viikset.
Sfinxin lisäksi on olemassa myös muita karvattomia kissarotuja. Ne ovat kuitenkin vielä harvinaisempia.
Näihin kuuluu don sfinx, joka on venäläinen kissarotu. Don sfinxistä on saatavilla viisi erilaista muunnosta, joista yksi on ”alaston”. On hyvä korostaa, että venäläisellä sfinxillä on aina viiksikarvat. Kasvattajat ovat luoneet myös toisen karvattoman kissan, joka on karvaton muunnelma don sfinxistä ja siamilaiskissoista ja on nimeltään peterbald.
Toinen rotu, devon rex, näyttää turkistaan huolimatta samanlaiselta kuin sfinx ja on myös hyvin ihmisläheinen. Niiden turkin kiharuuden aiheuttaa muuten sama mutaatio kuin Kanadan sfinxin karvattomuuden.
Sfinx on luonnonoikku, jota ihminen jalostaa nykyisin laskelmoivasti. Mahdollisimman eksoottinen ja keskiverrosta poikkeava ulkonäkö on kriittisesti kyseenalaistettava motivaatio kissan kasvatukseen.
Epäilemättä on olemassa monia viehättäviä ja ystävällisiä ”karvattomia” nelijalkaisia ystäviä. Jokaisen eläinystävän tulisi kuitenkin ennen kissanpennun ostamista kysyä itseltään: miksi kissan on oltava karvaton? Erikoista ulkonäköä, jota jotkut sfinxin omistajat korostavat, ei saa missään tapauksessa pitää etusijalla. Kyseessä on vastuu nelijalkaisesta ystävästä, joka haluaa vain olla kissa.
Lähteet:
Sphynx-Standard der FiFe (PDF)
Maine coon on nykyään yksi suosituimmista kissaroduista koko maailmassa. Rotu on Suomessakin suosittu sen luonnollisuuden, rotevuuden ja miellyttävän luonteen ansioista.
Kissa, joka on kuin räsynukke (englanniksi ragdoll)? Ei nyt sentään! Ragdoll on kissarotu, joka miellyttää kaikkia niitä kissojen ystäviä, jotka pitävät siamilaiskissoista, colourpointeista ja muista naamiokuviollisista kissoista. Tällä lempeäluonteisella ja suurikokoisella kissalla on kaunis ja upean värinen turkki sekä kirkkaan siniset silmät.
Bengalikissa on todella ainutlaatuinen kissarotu. Bengalia voidaan kutsua kotitiikeriksi sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä sen suonissa virtaa hitunen aitoa villikissan verta. Hybridikissat, kuten bengali ja savanni, ovat nykyään kuuminta hittiä kissan kasvatuspiireissä. Lue rotukuvauksestamme millainen hybridikissa on ja mitä on otettava huomioon, jos aikoo hankkia sellaisen omaan kotiinsa.
