© seregraff / stock.adobe.com
Bengalikissa on todella ainutlaatuinen kissarotu. Bengalia voidaan kutsua kotitiikeriksi sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä sen suonissa virtaa hitunen aitoa villikissan verta. Hybridikissat, kuten bengali ja savanni, ovat nykyään kuuminta hittiä kissan kasvatuspiireissä. Lue rotukuvauksestamme millainen hybridikissa on ja mitä on otettava huomioon, jos aikoo hankkia sellaisen omaan kotiinsa.
Isojen kissaeläimien risteytyksenä syntyneitä kissoja näki vielä 1900-luvun alussa Euroopan eläintarhoissa. Isot hybridikissat eivät kuitenkaan lopulta olleet eläintarhojen tarkoituksiin sopivia, ja sittemmin ajatusta hybridikissoista ruvettiin soveltamaan pienempiin kissarotuihin. Villejä kissalajeja alettiin risteyttää innokkaasti kesyjen kotikissojen kanssa ja villikissahybrideistä tulikin suosittuja. Tunnetuin näistä lienee bengalikissa, joka on kesyn mustan kotikissan ja aasialaisen leopardikissan risteytys. Tulokseksi saatiin kissarotu, jolla on pitkänomainen ruumiinrakenne ja harvinaislaatuinen turkin väritys ja joka villistä sukuperästään johtuen kaipaa aina silloin tällöin kokenutta kissanomistajaa.
© Корнеевец-Выдренкова / stock.adobe.com
Bengalikissojen jalostus on saanut alkunsa Yhdysvalloista, missä geneetikko Jean Mill kokeili vuonna 1963 ensimmäistä kertaa risteyttää Etelä-Aasiasta peräisin olevan aasialaisen leopardikissan ja kotikissan. Hänen tavoitteenaan oli jalostaa kesy kotikissa, jolla olisi villinä elävän edeltäjänsä ulkonäkö.
Tavoite ei sinällään ollut uusi, sillä jo vuonna 1889 brittiläinen taiteilija ja toimittaja, Harrison William, oli viitannut kirjoituksissaan aasialaisen leopardikissan ja kotikissan risteyttämiseen. Suurin vaikutus bengalirodun syntyyn on kuitenkin Jean Millillä, joka siihen aikaan tunnettiin nimellä Jean Sudgen. Hän työskenteli jo vuonna 1946 genetiikan tutkimuksen parissa Davisin yliopistossa Yhdysvalloissa. Tutkimuksen teemana oli risteyttäminen ja jo 60-luvun alkupuolella hän ryhtyi sanoista tekoihin ja risteytti kotikissan aasialaisen leopardikissan kanssa. Näin syntynyttä villi- ja kotikissan risteytystä nimitetään F1-eläimeksi. Kun seuraavassa vaiheessa F1-eläin risteytetään kotikissan kanssa, syntyy F2-eläin ja niin edelleen. F1- ja F2-kissat käyttäytyvät usein villien esivanhempiensa lailla. Jean Mill risteytti uudelleen F1-naaraan isäkissan kanssa ja tuloksena oli F2-kissa. Seuraavien kahden tai kolmen sukupolven päästä syntyvällä jälkeläisellä havaittiin kotikissaan verrattava käytös.
Jean Mill keskeytti risteyttämiskokeilut vähäksi aikaa miehensä kuoleman jälkeen, mutta jatkoi niitä 70-luvulla saatuaan tiedemies William Centerwallilta käytettäväkseen naaraspuolisia hybridikissoja. William Centerwall oli risteyttänyt aasialaisia leopardikissoja ja kotikissoja tutkiessaan immuniteettiä kissan leukemiaa vastaan. Siitä alkoi moderni bengalirodun jalostus, ja vuonna 1983 kansainvälinen kissajärjestö TICA (The International Cat Association) virallisesti tunnusti rodun. Aluksi bengalia risteytettiin myös muiden rotujen, kuten abessinialaisen, egyptinmaun ja amerikkalaisen lyhytkarvaisen kanssa tarkoituksena saada bengali ulkonäöltään vieläkin upeammaksi. Nykyään bengalikissoja risteytetään pelkästään keskenään. Näyttelyihin päästetään kuitenkin vain neljännestä sukupolvesta (F4) eteenpäin olevat kissat. Vasta tästä sukupolvesta eteenpäin kissat ovat luonteeltaan kesyjä ja käyttäytyvät kotikissan tavoin.
Bengalikissalla on nykyään paljon ystäviä; monet kasvatusjärjestöt, kuten rotukissarekisteri Cat Fanciers’ Association (CFA), ovat tunnistaneet rodun.
Hybridirotuinen bengalikissa on yleensä kotikissaa suurempi. Tämä notkearakenteinen mutta samalla lihaksikas eläin painaa jopa 6 kg ja on enintään 30 cm korkuinen. Sen voimakasta vartaloa kantavat pitkät, lihaksikkaat jalat. Vartaloon verrattuna bengalin pää vaikuttaa pienehköltä. Pään muotoa dominoivat korkeat poskipäät ja suuret, mantelinmuotoiset silmät. Bengalin suuret silmät ovat yleensä vihreät tai siniset. Pyöreäpäiset ja pieneksi luokiteltavat korvanlehdet ovat juuresta leveät.
Silmiinpistävintä bengalissa ovat sen villimäiset piirteet. Sen turkissa on suuria täpläkuvioita ja vatsapuoli on vaalea, mikä tekee sen kovasti villien esi-isiensä näköiseksi. Useimpien bengalikissojen jalat ovat raidalliset, mutta niissä pitäisi parhaassa tapauksessa olla pilkkuja. Bengalilla voi olla perusväreinä oranssi, kulta, tumman keltainen ja hiekanväri, jotka voivat usein esiintyä kimalteisesti. Seuraavassa kuvataan turkin kuviointia, joka voi olla joko täplikäs (spotted) tai marmorikuvioinen (marbled).
Leuka, rinta, vatsa ja jalat voivat olla perusväriltään kermasta valkoiseen niin, että ne erottuvat selvästi kylkien ja selän värityksestä. Silmien, huulten ja nenän reunoilla kulkee ihanteellisimmillaan kapea mustan linja. Bengalikissassa on sen alkuperäisen ulkonäön säestämänä myös hitunen villikissan verta, mikä tekeekin rodusta ainutlaatuisen!
© krappweis / stock.adobe.com
Bengalikissojen arvioidaan olevan kesyjä viidennestä sukupolvesta lähtien. Villi perimä ilmenee niiden temperamenttisessa luonteessa. Bengalikissa pitäisikin ottaa kotikissaksi vasta kun se on syntynyt edellä mainitussa sukupolvessa. Näyttelyynkin ne hyväksytään vasta neljännestä sukupolvesta lähtien. Rotumääritelmän mukaan bengali on luotettava, huomaavainen, utelias ja ystävällinen kissa.
Bengali on kissa, josta on varmasti paljon iloa. Sitä pidetään älykkäänä ja oppivaisena, minkä vuoksi se tarvitseekin paljon huomiota niin, että sen toiminnanhalu ohjautuu oikeaan suuntaan. Bengalikissojen kanssa tuttavuutta tehneet huomaavatkin melko helposti, että pelkkä halailu ja leikkiminen eivät riitä askareiksi näille hybridikissoille. Tavoitteellinen treenaus ja klikkerikoulutus ovatkin niille tervetullutta puuhaa ja muutenkin kissaystävällinen ympäristö on paikallaan, jotta kissa ei pitkästy. Bengalit pitävät kovasti kiipeämisestä ja, erikoista kyllä, myös vedestä. Bengalille on hyvä järjestää suojaisa pääsy ulos, jotta se voi vapaasti tyydyttää liikunnantarpeensa eikä sen aika käy pitkäksi. Suuri piha olisi sen käyttöön tietysti mukava, mutta rauhallisemmille sopii ihan hyvin myös karkaamiselta suojattu parveke, jossa on paljon kiipeilymahdollisuuksia.
Bengali on itsevarma, dominoivaan käytökseen taipuvainen ja aktiivinen kissa. Ongelmien välttämiseksi sitä ei ehkä kannata pitää yhdessä muiden reviiristään tarkkojen kissojen kanssa. Tästä huolimatta bengalin ei saisi missään nimessä myöskään antaa elää yksin. Seuralaiskissoiksi soveltuvia kissarotuja ovat yhtä temperamenttiset kissat, kuin bengalikissa. Rauhalliset kissat, kuten persialainen ja brittiläinen lyhytkarva eivät sovi bengalikissan kaveriksi.
Hybridirodun kasvatuksessa yksittäisten eläinten kasvatus on erityisen tärkeää. Sillä vaikka kaikki kotikissat ovatkin perimältään luonnonvaraisia eläimiä, villi perintö hallitsee erityisesti niitä kissoja, joilla sukulaisyhteys villikissaan ei ole kovin kaukainen. Ensimmäisen sukupolven bengalit eivät esimerkiksi ole niin luotettavia kuin muiden kissarotujen ensimmäinen sukupolvi.
Lemmikkikissaksi sopivat vasta viidennen sukupolven bengalikissat, mutta silloin bengalikissa ei kuulu enää hybridikissoihin. Viidennen sukupolven bengalikissat eivät kuulu enää lajisuojelulakiin ja niitä voi pitää kotikissana ilman erityisiä säännöksiä. On erityisen tärkeää hankkia bengali ainoastaan ammattitaitoiselta kissankasvattajalta, joka tietää miten eläimet saadaan kasvatettua sosiaalisiksi. Kasvattaja voi myös etenkin alkuvaiheessa tarvittaessa neuvoa, miten bengalin kanssa eläminen onnistuu parhaiten. Varaa aika kasvattajan luokse, jotta saat tutustua sen kasvattamiin kissoihin ja niiden ympäristöön. Pentueen vanhemmat tulisi olla ihmisläheisiä ja luottavaisia kissoja.
© krappweis / stock.adobe.com
Bengalikissat F4 sukupolveen asti, ovat eläinlajien suojelua koskevan lain alaisia. Suojeltavia eläinlajeja on esimerkiksi Saksassa kohdeltava tietyllä tavalla. Villikissoilla ja niiden välittömiä jälkeläisillä tulee olla käytettävissään ulkona oleva häkki, joka on suuruudeltaan vähintään 15 m².
Myöhemmän sukupolven bengaleilla on muihin aktiivisiin, mutta kuitenkin villikissan lähisukulaisuudesta vapaisiin kissarotuihin verrattavissa oleva luonne. Tästä sukupolvesta lähtien hybridikissojen ylläpitovaatimukset eroavat vain hieman muista paljon liikkumisesta pitävistä kissoista. Jotta bengalikissalla olisi tarpeeksi tekemistä ja ajanvietettä, sille on hyvä järjestää mahdollisuus päästä kuljeskelemaan turvallisesti ulkona tai karkaamiselta suojatulla parvekkeella, jossa se voi leikkiä, kiipeillä, raapia ja piiloutua, milloin se haluaa. Bengalin asuinympäristöä tulisi muunnella vaihtelevasti niin, että se saa aina uusia ärsykkeitä askarreltavakseen.
Mitä jos asettaisit parvekkeelle vesikupin? Tai rakentaisit sille ulos suojatulla alueella pienen lammen? Hyödynnä mielikuvitustasi laajasti! Bengalikissa oppii muutamassa viikossa löytämään ruokansa klikkerin avulla ja tottuu tavoitteelliseen treenaukseen. Bengali pitää erityisen paljon aktivointileluista ja päättelytehtävistä. Koska bengalikissat rakastavat vettä, voi sen leikkejä varten laittaa kylpyhuoneeseen, tai kesäisin takapihalle, matalan mutta suuren vesiastian.
Bengalikissan pito on siten melkoisen vaativaa etenkin niille, jotka ovat tottuneet rauhallisempiin kissarotuihin. Toisaalta koska bengali on älykäs ja oppivainen kissarotu, bengalista saa itselleen hyvin mielenkiintoisen lemmikin!
© Kirill Vorobyev / stock.adobe.com
Bengalikissa saattaa joutua kohtaamaan joitakin lajinomaisia sairauksia. Näihin sairauksiin kuuluu esimerkiksi silmän verkkokalvon rappeumasairaus, jonka seurauksena eläin voi sokeutua jopa jo ensimmäisinä elinvuosinaan. Toinen periytyvä sairaus bengalikissoilla on pyruvaattikinaasin puutoksesta johtuva hemolyyttinen anemia (PK deficiency). Molemmat näistä periytyvistä sairauksista voi saada selville geenitestillä.
Lisäksi bengalikissan periytyviin sairauksiin kuuluu kardiomyopatia eli sydänlihassairaus, joka aiheuttaa sydänlihaksen paksuuntumista. Kardiomyopatia voidaan todeta vuosittaisen sydänfilmin avulla. Luotettavat kasvattajat tutkituttavat kissansa periytyvien sairauksien varalta, eivätkä käytä sairastuneita kissoja pentujen tekemiseen. On siis kissan terveydenkin kannalta hyvin tärkeää valita luotettava ja ammattitaitoinen kissan kasvattaja. Kasvattajat, jotka eivät tarjoa virallisia terveyspapereita kissasta, eivät yleensä ole ammattitaitoisia kasvattajia, jolloin et voi olla varma kissanpentujen terveydestä.
Bengalikissan terveydestä huolehditaan parhaiten antamalla sille lajille sopivaa ravintoa ja viemällä vuosittain eläinlääkärin tarkastukseen. Monet hybridikissojen omistajat suosivat raakaruokaa, sillä jotkut bengalikissat reagoivat herkästi teollisesti valmistettuihin ruokiin ja bakteereihin. Periaatteessa bengalikissa saa laadukkaasta purkkiruoasta kaiken sen ravinnon, mitä se tarvitsee ollakseen terve koko pitkän kissanikänsä ajan. Jos päätät antaa kissallesi raakaruokaa, kannattaa ensin perehtyä asiaan läpikotaisesti. Jotta kissasi saa tällä tavoin varmasti täysipainoista ravintoa, on huolehdittava, että ruoassa on mukana oikeanlaisia ravintolisiä ja luonnollisia lisäravinteita.
Vastuuntuntoinen kasvattaja varmistaa, että bengali on vaatimuksiensa mukaisesti juuri sinulle ja perheellesi oikeanlainen kissa! Tällainen kasvattaja huolehtii, että bengali tutustuu jo poikasena tulevaan perheeseensä ja seuraa kissan kehitystä myös sen jälkeen, kun se on muuttanut uuteen kotiinsa. Kasvatusjärjestön jäsenenä hän osaa kantaa vastuuta kissan terveydestä eikä pelkästään siitä, että kissa on rotuominaisuuksiltaan oikeanlainen. Vastuuntuntoisen kasvattajan työhön kuuluu myös kissan vanhempien terveydestä huolehtiminen ja niiden testauttaminen perinnöllisten sairauksien varalta. Lisäksi emokissa tulee toimittaa tiineysaikana eläinlääkärin tutkittavaksi. Kun poikaset ovat syntyneet, ne viedään myös eläinlääkärille tutkittavaksi, rokotettavaksi ja madotettavaksi ja niille annetaan lajille sopivaa ruokaa. Tällä kaikella on tietysti oma hintansa, mikä näkyy myös bengalikissan hinnassa. Bengalikissasta voikin joutua maksamaan hyvinkin tuhat euroa. Kasvatukseen tarkoitetut eläimet ovat hieman kalliimpia. Tälläkään hinnalla kissankasvattaja ei kuitenkaan pääse rikastumaan, vaan sillä katetaan vain kissan kasvattamiseen käytetyt rahat.
Vaikka rotukissan hinta voi tuntua kohtuuttoman suurelta, ei kannata hankkia paperitonta kissaa henkilöltä, jolla sattuu olemaan rotukissan näköisiä pentuja edullisesti pois annettavaksi. Tällöin ei ilmeisestikään ole huolehdittu sääntöjen mukaisesti kissavanhempien valitsemisesta eikä eläinten terveydestä. Todennäköisesti vain harvassa tapauksessa pennuille on varattu riittävästi aikaa ja vaivaa sosiaalistamiseen, jotta niistä varttuisi sekä ruumiillisesti, että luonteeltaan terveitä yksilöitä. Bengalikissan pito edellyttää molemminpuolista luottamusta. Niinpä ei pidä suuttua, kun vastuuntuntoinen bengalikissan kasvattaja asettaa kasvattamilleen eläimille tiukaltakin tuntuvat myyntiehdot. Ehtoihin saattaa kuulua kastrointi tai vapaa pääsy ulkoilmaan. Lisäksi bengalikissaa hankkiessa tulee ottaa huomioon myös se, että vain voimassaolevat kissan paperit todistavat, että kissa on lemmikiksi kelpaavan sukupolven eläin. Mikäli voimassaolevia papereita ei kissasta ole, voivat viranomaiset takavarikoida kissan. Siispä tästäkin syystä tulee ehdottomasti ostaa kissa vain vastuulliselta kasvattajalta.
Toivotamme kaikille bengalikissojen omistajille mielenkiintoisia kissanpäiviä!
Maine coon on nykyään yksi suosituimmista kissaroduista koko maailmassa. Rotu on Suomessakin suosittu sen luonnollisuuden, rotevuuden ja miellyttävän luonteen ansioista.
Kissa, joka on kuin räsynukke (englanniksi ragdoll)? Ei nyt sentään! Ragdoll on kissarotu, joka miellyttää kaikkia niitä kissojen ystäviä, jotka pitävät siamilaiskissoista, colourpointeista ja muista naamiokuviollisista kissoista. Tällä lempeäluonteisella ja suurikokoisella kissalla on kaunis ja upean värinen turkki sekä kirkkaan siniset silmät.
Bengalikissa on todella ainutlaatuinen kissarotu. Bengalia voidaan kutsua kotitiikeriksi sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä sen suonissa virtaa hitunen aitoa villikissan verta. Hybridikissat, kuten bengali ja savanni, ovat nykyään kuuminta hittiä kissan kasvatuspiireissä. Lue rotukuvauksestamme millainen hybridikissa on ja mitä on otettava huomioon, jos aikoo hankkia sellaisen omaan kotiinsa.
