Oletko jo pitkään halunnut oman kissan? Olet etsinyt tietoa siitä, mitä kissan pitäminen käytännössä merkitsee, ja tullut siihen tulokseen, että kissa saisi luotasi hyvän kodin. Asia on siis siltä osin selvä – seuraavaksi on vuorossa kissan etsimisen vuoro ja kissan adoptointi.
On monta syytä valita kissa lemmikkieläimeksi. Monien mielestä kissa on vastustamattoman suloinen lemmikki ja sopiva siliteltäväksi sylissä tai sohvalla lekotellessa. Aina välillä sen leikkisä mieli kuitenkin tempaa mukaansa hupsuttelemaan. Eläinkaupassa kissoille on olemassa monenlaisia hyödyllisiä tai hauskoja tuotteita, jotka huomioivat kissan tarpeet. Kuka kissanystävä voisikaan vastustaa söpöjä leluhiiriä, innovatiivisia lelukeppejä tai kissanruokakuppeja, jotka sopivat kodin sisustukseen. Ehkä olet jo selvittänyt miltä unelmiesi kissa näyttäisi, millainen se olisi luonteeltaan tai haluaisitko tarjota kodin jopa kahdelle kissalle.
Mistä sitten adoptoida kissa? Olisiko löytöeläinkoti hyvä ratkaisu vai kasvattaja parempi? Entä löytyisikö unelmien kissa sanomalehden ilmoituspalstalta, kaupan ilmoitustaululta tai netin kautta lähietäisyydeltä haettavaksi?
Muutama kysymys aluksi
On olemassa monta keinoa löytää kissa lemmikikseen. Kissan hakuun on helpompi lähteä kun on ensin selvittänyt millainen kissa olisi mahdollisimman paljon omien toiveiden mukainen. Jotkut haluavat upean rotukissan, oltiinpa kissojen jalostamisesta mitä mieltä tahansa. Toiset taas kantavat huolta kodittomista kissoista ja haluavatkin tarjota kodin eläinsuojeluyhdistyksen kissalle. Rotukissaa, tai jopa niiden kasvatusta harkitseva, tuskin löytää itselleen toiveidensa mukaista kissaa eläinsuojeluyhdistyksestä. Jos ei etsi rotukissaa, vaan vain tietynluonteista kissaa, kannattaa tutustua eläinsuojeluyhdistyksen kissoihin. Se on oikea osoite siinäkin tapauksessa että myös pentuiän ylittänyt kissa sopii suunnitelmiin.
On hyvä selvittää millaisia vaatimuksia nelijalkaiselle ystävälleen asettaa. Olisiko jalo rotukissa mieluisampi vai onko hyvän kodin tarjoaminen jollekin löytöeläinkotiin toimitetulle kissalle tärkeämpää? Pitäisikö kissan olla rauhallinen ja luonteeltaan kypsempi vai haluatko seurata kissan elämää jo pennusta alkaen? Voi olla niinkin, että etsit seuralaista jo luonasi asuvalle kissalle.
Kissan adoptointi eläinsuojeluyhdistykseltä
Vuosittain eläinsuojeluyhdistyksiin toimitetaan lukuisia kodittomaksi joutuneita kissoja. Kaikki eivät kuitenkaan ole löytökissoja. Myös kissan omistajat voivat tuoda oman kissansa eläinkotiin tai kissa viedään sinne omistajan kuoltua.
Eläinsuojelulain (15 §) mukaisesti kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen ja talteen otettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Talteen otettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin.
Paikallisista eläinsuojeluyhdistyksistä on löydettävissä luonteeltaan, ulkonäöltään ja rodultaan erilaisia kissoja. Eläinsuojeluyhdistysten verkkosivuilla on yleensä nähtävissä millaisia kissoja (ja muitakin lemmikkieläimiä) niillä on parhaillaan suojissaan. Jos kissoista ei ole kuvausta yhdistyksen verkkosivuilla, voi yhdistykseen ottaa suoraan yhteyttä ja ilmoittaa haluavansa ottaa itselleen kodittoman kissan.
Löytöeläinkoteihin tuodut kissat ovat luonteeltaan sen mukaisia miten ne ovat kasvaneet ennen sinne joutumistaan. Ne eivät ole kuitenkaan sen vaikealuonteisempia kuin muutkaan kissat. Jotkin ovat vähän pelokkaampia, toiset taas vilkkaampia ja seurallisempia ja toiset mieluummin tilanteita rauhallisesti syrjästä seuraavia kissoja. Löytöeläinkodeista löytyy siten ihan normaaleja kissoja. Ne ovat vain jostain syystä joutuneet jättämään aikaisemman kotinsa, ovat eksyneet tai ne on jätetty sydämettömästi heitteille ja tuotu myöhemmin löytökissana löytöeläinkodin hoiviin – kissan adoptointi löytöeläinkodista onkin suotavaa, jos se omassa tilanteessa on mahdollista.
Löytöeläinkodit ovat kissoille vain väliaikaisia hoitopaikkoja. Ennen uuden oman kodin löytymistä löytöeläinkodit järjestävät kuitenkin hoidokeilleen luonaan mahdollisimman mukavat oltavat. Kissat saavat käyskennellä vapaasti toistensa seurassa ja pääsevät usein myös nauttimaan ulkoilmasta. Eläinsuojeluyhdistysten vakituiset työntekijät sekä vapaaehtoiset auttajat huolehtivat eläinten hoidosta ja viettävät aikaa niiden kanssa leikkien ja silitellen. He ovat perillä suojattiensa luonteenlaadusta ja siitä mistä ne pitävät eniten. He voivatkin valottaa suojattiensa taustoja sopivaa kissaa itselleen etsivälle kissojen ystävälle.
Löytöeläinkodeissa huolehditaan myös kissojen terveydestä. Kissat rokotetaan, madotetaan ja tarvittaessa myös kastroidaan. Lisäksi kissat, samoin kuin muut suuremmat eläimet, voidaan merkitä mikrosirulla tai tatuoimalla. Jos löytöeläinkodeissa on urospuolisia pentukissoja, ne voidaan luovuttaa uuteen kotiin edellyttäen, että pentu kastroidaan kun se täyttänyt kahdeksan kuukautta. Näin toimitaan siitä syystä, että kissapari voi saada vuodessa noin kaksitoista kissanpentua. Kahdessa vuodessa näistä voi syntyä 66 kissaa, kolmessa vuodessa 350 kissaa, neljässä vuodessa 2200 kissaa ja, jos samaa menoa jatketaan, on kymmenen vuoden päästä syntynyt yli 80 miljoonaa kissaa! Kastrointia voidaan syystä pitää ennakoivana eläinsuojeluna.
Löytöeläinkotien palvelut eivät ole ilmaista. Kissoja ei saa ottaa eläinsuojeluyhdistyksistä itselleen ilmaiseksi. Ne annetaan ns. adoptoitavaksi ja niistä peritään luovutusmaksu, joka on esimerkiksi aikuisesta kissasta sadan euron molemmilla puolin. Maksulla pyritään kattamaan kissoista löytöeläinkodissa aiheutuneet ylläpitokustannukset ja esimerkiksi eläinlääkärikulut. Luovutusmaksun tarkoituksena on myös estää spontaanit valinnat kissan ottamiseksi. Yleisenä käytäntönä on, että kissaa ei saa mukaansa ensimmäisellä käyntikerralla, vaan vasta harkinta-ajan jälkeen. Lisäksi eläintenhoitaja haastattelee kaikki hoivakodista eläimen hankintaa harkitsevat henkilöt. Tältä pohjalta hän osaa suositella kissan ottajalle juuri tälle parhaiten sopivaa yksilöä. Kissaa adoptoivan on oltava täysi-ikäinen. Lisäksi pentuja ei pääsääntöisesti luovuteta kodin ainoaksi kissaksi.
Kissan adoptointi saattaa onnistua myös tilapäisesti kissoja hoitavan sijaiskodin kautta. Kaikista sijaiskodeissa olevista kissoista ei välttämättä ole ilmoitusta eläinsuojeluyhdistysten verkkosivuilla, sillä niistä ilmoitetaan vasta kun ne ovat luovutusikäisiä ja saaneet tarvittavat rokotukset ja mahdolliset muut toimenpiteet. Näitä kissoja voi käydä katsomassa sijaiskodeissa etukäteen sovittuna ajankohtana. Sijaiskodeissa elävien kissojen elinolosuhteet ovat eläinsuojeluyhdistysten eläinsuojia kotoisammat. Kissan hoidosta vastaavat henkilöt ovat oppineet tuntemaan kissan luonteen ja mieltymykset varsin tarkkaan ja osaavat antaa yksilöllisiä neuvoja miten sen kanssa tulee alusta alkaen parhaiten toimeen.
Rekisteröidyt rotukissat
Jos olet kiinnostunut jostain tietystä kissarodusta tai haluaisit jopa aloittaa rotukissojen kasvatuksen, on osoitteena Suomen Kissaliitto ja kissayhdistykset. Ne osaavat antaa sinulle tarkempia neuvoja.
Rotukissa on paljon muutakin kuin sen ulkonäkö. Eri kissarotujen rotumääritelmissä on kissan ulkoisten ominaisuuksien lisäksi ehdottomasti tärkeää myös sen luonne. Esimerkiksi itämaisten kissarotujen on todettu olevan eloisia ja kommunikatiivisia, kun taas brittiläinen lyhytkarva on ennemmin tyyni ja rauhallinen.
Sen mukaan minkä rotuisten kissojen ominaispiirteet viehättävät, tulee hakeutua kyseisten kissarotujen kasvattajien puheille. On syytä pysyä erossa ns. pentutehtailusta. Valitettavasti se on vakava ja yhä paheneva eläinsuojelullinen ongelma. Pentutehtailua harrastavat houkuttelevat ostamaan paperittomia rotukissojaan myymällä niitä halvemmalla kuin vastuuntuntoiset rotukissojen kasvattajat. Rotukissaa ostavan on oltava tarkkana, sillä pentutehtailija osaa käyttää hyväksi eläintä ostavan tietämättömyyttä. Myynti-ilmoituksissa voidaan valehdella kissojen taustoista ja terveydentilasta. Valitettavasti pentutehtailuun saattavat syyllistyä myös kissayhdistyksiin kuuluvat jäsenet.
Pentutehtailun tavoitteena on pelkkä voiton tavoittelu eläimestä välittämättä. Pentutehtailussa on tärkeintä ansaita mahdollisimman paljon rahaa eläinten kustannuksella. Eläimiä tuotetaan niin paljon kuin mahdollista välittämättä eläimen terveydestä ja hyvinvoinnista. Niitä ei pariteta asiantuntevasti eikä pentuja sosiaalisteta kissalajin ominaisuuksien mukaisesti. Eläinten päivittäistä hoitoa ja terveydenhuoltoa laiminlyödään, eikä niille anneta terveellistä ravintoa. Pentutehtailijoilla saattaa usein olla monia kissarotuja sekä samanaikaisesti useita pentueita kasvamassa. Kissoja saattaa olla paljon, mutta yksittäisellä kissalla on huonot oltavat. Ammattitaidottomat ja kasvatussääntöjä noudattamattomat pentutehtailijat eivät välitä periytyvien sairauksien leviämisestä tai keskenään sukua olevien yksilöiden lisääntymisestä. Joissakin tapauksissa lisääntymistä ei rajoiteta mitenkään. Tällaisilla kissoilla on terveysongelmia sekä mahdollisesti luonnevikoja, koska ne eivät ole saaneet kasvaa lajilleen sopivissa olosuhteissa.
Asiantuntevan kissankasvattajan hoidossa kissojen hyvinvointi ja rotumääritelmän mukainen jälkikasvu on ensimmäisellä sijalla. Kissan rokottaminen, eläinlääkärillä käyttäminen, lajinmukainen ravinto sekä rekisteröintiä ja valvontaa hoitavan kissaliiton jäsenyysmaksu ovat tärkeimpiä kissan kasvattajan menoeriä. Hän myös huolehtii kokopäiväisesti kasvattamiensa kissojen hyvinvoinnista. Rekisteröity rotukissa on siten kalliimpi kuin ns. paperiton kissa. Tällainen rotukissa on pääsääntöisesti hintansa arvoinen, sillä se on saanut kasvattajaperheessä lajilleen sopivan kasvatuksen sekä terveellistä ravintoa. Kissan adoptointi tällaiselta kasvattajalta onkin järkevää sekä omistajan, että kissan näkökulmasta.
Mutta miten voi varmistua siitä, että kissankasvattaja tekee kasvatustyönsä oikein ja vastuullisesti? On tärkeää, että kasvattaja on Suomen Kissaliittoon kuuluvan rotukissayhdistyksen jäsen. Ulkomailta peräisin oleviin rotukissoihin on aina syytä suhtautua varauksella. Rotukissayhdistyksen jäsenenä kasvattaja saa osallistua näyttelyihin ja harrastaa mm. kasvatustoimintaa. Kasvatustoiminnassa on noudatettava kasvatustyölle asetettuja sääntöjä ja rotutoimikunnan antamia ohjeita. Pentujen rekisteröintiä varten edellytetään mm. että kissaemon ja uroksen omistajat ovat Kissaliiton alaisen rotukissayhdistyksen jäseniä.
Rotukissan pentujen määrä on rajallinen, sillä vastuuntuntoinen kasvattaja huolehtii asiallisesti ja taitavasti siitä, että aikuiset kissat ja niiden pennut saavat tarvitsemansa hyvän hoidon. Kissaemo saa pentuja kerran tai korkeintaan kaksi kertaa vuodessa. Emolle suodaan riittävän pitkä lepoaika pentueiden välillä. Rotukissaa etsivälle tämä tarkoittaa sitä, että hyvän rotukissankasvattajan pentuja joutuu usein odottamaan joitakin viikkoja tai kuukausia.
Kissankasvatus vaatii sekä aikaa että asiaan perehtymistä, mistä syystä monet kissankasvattajat pitävät kissoja pienen piirin harrastuksena. Pennut oppivat perheissä kasvaessaan tuntemaan ihmisten ja muidenkin eläinten tavat. Samalla myös kasvattaja oppii tuntemaan kasvattamiensa kissanpentujen yksilölliset piirteet ja pystyy kertomaan niistä kissan tulevalle omistajalle. Usein on mahdollista tavata myös kissan emo ja isä. Yleensä kasvattaja haluaa selvittää millaiseen uuteen kotiin hänen kissansa ovat menossa ja esittää siksi myös omia kysymyksiään.
Kissan adoptointi yksityishenkilöltä on myös mahdollista. Kissan hyvinvoinnista huolehtiva omistaja ajattelee kissansa parasta myös silloin, kun hän itse ei voi enää pitää kissaansa esimerkiksi allergian, ulkomaille muuton tai muun pakottavan syyn vuoksi. Hän voi tietysti viedä kissansa eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin, mutta hän voi myös itse yrittää etsiä kissalleensa uuden hyvän kodin. Tällaisista kissoista voi olla ilmoituksia paikallisissa sanomalehdissä, kaupan ilmoitustaululla ja internetissä.
Kissaa pääsee katsomaan sovittuna aikana paikan päälle ja omistajalta voi kysyä kissan luonteesta ja tottumuksista. Kissalleen uutta hyvää kotia etsivä haluaa varmasti tietää tarkkaan, millaiseen kotiin se on joutumassa. Omistaja saattaa pyytää kissastaan maksun ja allekirjoituttaa sopimuksen, jonka perusteella hän haluaa päästä varmistamaan, että kissaa hoidetaan jatkossakin hyvin. Uusi omistaja saattaa kissan mukana saada sen käyttämiään ruokakuppeja ja leluja.
Kissan adoptointi maatalojen kissapentueista on myös suosittua. Kuitenkin – jos maatiloilla kasvavia kissoja ei kastroida ja sterilisoida, kissojen määrästä tulee helposti valtava.
Pikkuiset kissanpennut ovat suloisia ja ne vetävät puoleensa ainakin jokaisen kissoista pitävän. Niitä ei kuitenkaan kannata ottaa hoiviinsa suin päin. Kastroimattomia kissoja ei useinkaan madoteta, rokoteta, eikä niille tarjota lajille sopivaa ravintoa, vaan ne voivat joutua huolehtimaan terveydestään ja ruoastaan omin voimin. Kissaemon terveydentilan heikkoudella on vaikutus myös pentujen hyvinvointiin.
Kissanpentuja saatetaan välittää uuteen kotiin myös kahtatoista viikkoa nuorempana. Kissanpennun pitäisi kuitenkin saada viettää elämänsä ensimmäiset kolme kuukautta kiinteästi emonsa ja pienten sisarustensa kanssa, jotta se oppii sosiaaliseksi ja omaksuu kunnon kissan taidot ja tavat. On hyvä ottaa huomioon, että jos pentu on pienenä saanut elää lähes villinä, ei se vanhemmiten rauhoittuneenakaan viihdy pelkkänä sisäkissana. Jos päätyy adoptoimaan itselleen maatiaiskissan pennun, on sen luonnetta ohjattava kärsivällisesti ja järjestettävä sille riittävästi tilaa liikkua ja parhaimmassa tapauksessa myös samanikäistä kissaseuraa leikkikaveriksi.
Yksityisiltä henkilöiltä kissaa adoptoitaessa onkin oltava tarkkana, ettei kissaa ole synnytetty pentutehtaassa.
Millainen kissa on sopivin ja mistä sen löytäisi?
Kissoja voi hankkia monesta paikasta. Kissan tuloon on kuitenkin syytä valmistautua hyvin. Kun kissa adoptoidaan perheeseen, on otettava kaikkien perheenjäsenten toiveet ja odotukset huomioon. Myös kissan pitoon liittyvät velvollisuudet on tultava jokaiselle selväksi. Tavoitteena on, että sekä kissa (tai useammatkin kissat) että ihmiset ja mahdollisesti myös muut lemmikit voivat elää yhdessä voiden hyvin sekä sopuisasti. Mukavia kissanpäiviä kaikille!
Kissaa ei enää pidetä eläimenä, joka mieluiten elää yksinään omissa oloissaan. Monet kissojen kanssa elävät ovat huomanneet, että kissat viihtyvät mainiosti muiden kissojen seurassa. Etenkään kissanpentuja tai pelkästään sisäkissana eläviä kissoja ei oikeastaan saisi pitää yksinään. Miksipä et siis hankkisi yksinäiselle kissalle toista (tai kolmatta) kissaa seuraksi löytöeläinkodista tai kissankasvattajalta? Ei ole kuitenkaan varmaa, että monen kissan talouden saa toimimaan ongelmitta.
Sanonta kuuluu "kuin kissa ja koira", mutta sillä tarkoitetaan, että yhteiselosta on sopu kaukana. Eivätkö kissa ja koira tosiaankaan tule toimeen keskenään? Missä on kissan ja koiran oletetun eripuran syy? Onko mahdollista pitää kissaa ja koiraa samassa taloudessa niin, että molemmat eläimet ovat olosuhteisiinsa tyytyväisiä?
Oletko jo pitkään halunnut oman kissan? Olet etsinyt tietoa siitä, mitä kissan pitäminen käytännössä merkitsee, ja tullut siihen tulokseen, että kissa saisi luotasi hyvän kodin. Asia on siis siltä osin selvä - seuraavaksi on vuorossa kissan etsimisen vuoro ja kissan adoptointi.
