Sanonta kuuluu ”kuin kissa ja koira”, mutta sillä tarkoitetaan, että yhteiselosta on sopu kaukana. Eivätkö kissa ja koira tosiaankaan tule toimeen keskenään? Missä on kissan ja koiran oletetun eripuran syy? Onko mahdollista pitää kissaa ja koiraa samassa taloudessa niin, että molemmat eläimet ovat olosuhteisiinsa tyytyväisiä?
Ottaisitko mieluummin kissan vai koiran lemmikiksesi? Kaikkien eläimistä pitävien ei ole helppo vastata tähän kysymykseen. Ihmiset pitävät yleensä monista eläimistä, mahdollisesti myös tasavertaisesti kissoista ja koirista. Sekä kissojen itsenäisyydellä että koirien uskollisuudella on omat ihmisiä miellyttävät puolensa. Jos haluaa itselleen nelijalkaisen lemmikin, ei aina välttämättä tarvitse valita kissan ja koiran välillä. Molempia lemmikkeinään pitävät ovat saaneet huomata, että kissasta ja koirasta voi tulla keskenään ihan hyvät kaverit. Se kuitenkin edellyttää sitä, että molemmat eläimet on sosiaalistettu hyvin ja että niiden on annettu rauhassa tottua toisiinsa.
Evoluution vaikutusta?
Kissa ja koira ovat kehityshistoriallisesti hyvin kaukana toisistaan. Koirat kuuluvat koiramaisten petoeläinten muodostamaan petoeläinten alalohkoon nimeltään Caniformia tai Canoidea. Tähän alalohkoon kuuluvat myös sudet, karhut ja jopa mursut. Ominaisuuksiensa puolesta nämä ovatkin lähempänä koiria kuin kissat. Kissat kuuluvat toiseen petoeläinten alalohkoon eli kissamaisiin petoeläimiin, jota kutsutaan Feliformiaksi tai Feloideaksi. Kuten koira ei tulisi ilmeisesti toimeen kohtaamansa mursun kanssa, todennäköisesti ei kissan ja koirankaan yhteiselo sujuisi alussa ongelmitta.
Mistä kissan ja koiran erilaisuus juontaa juurensa?
Voidaan sanoa, että koiralla on isäntänsä, mutta kissalla on henkilökuntaa. Se on helppo huomata käytännössä. Koirat ovat olleet ihmisen seurassa jo hyvinkin pitkään, jopa 100 000 vuotta. Silloin metsästys- ja keräilytaloutta harrastaneet esivanhempamme ottivat kiinni susia ja kesyttivät niitä omia tarkoituksiaan palvelemaan. He etsivät tarkkasilmäisesti suhteellisen kesyjä ja vähemmän vihamielisiä susia, joiden he sitten antoivat paritella keskenään. Modernin koiran jalostus on alkanut jo niiltä ajoilta, ilman kasvatuksen tavoiteohjelmia tai standardeja, valioyksilöiden näyttelyistä puhumattakaan. Nelijalkaisista seuralaisista tuli vähitellen aina tarkoituksenmukaisempia. Niistä oli apua metsästyksessä, vetoeläimenä tai ihmisasumusten vartijana. Nykyään koiran rooliin kuuluu myös toimia täysivaltaisena perheenjäsenenä.
Toisaalta ihminen ei etsinyt itselleen määrätietoisesti seuraa villeistä pienikokoisista kissaeläimistä. Asia on aivan päinvastoin, eli kissat löysivät tiensä ihmisen luokse aivan itse. Saivathan ne ihmisten vilja-aitoissa ja ruokakellareissa vilisevistä hiiristä ja muista sopivista eläimistä itselleen makoisia aterioita. Ihmiset huomasivat nopeasti, että kissoista oli oikeastaan paljon hyötyä. Noin 9 500 vuotta sitten ihmiset alkoivat kesyttää näitä nelijalkaisia metsästäjiä itselleen. Koiran ja ihmisen yhteinen historia on siis noin 90 000 vuotta vanhempi kuin kissan ja ihmisen. Se ei muuta asioiden laitaa, sillä kuuluvathan kissatkin nykyään ihmisten parhaimpiin ystäviin. Tämä ei ole kuitenkaan sen kummemmin vaikuttanut koiran suosioon lemmikkieläimenä.
Mistä syystä koiran oli sitten kissaa helpompi liittyä ihmisen seuraan? Miksi se antoi kesyttää itsensä, vaikka sille ei ammoisina aikoina ollutkaan mitään tuntuvaa hyötyä siitä, että se liikkui ihmisten yhteydessä? Koirat ovat laumaeläimiä. Ne elävät, saalistavat ja ruokailevat yhdessä ryhmänsä kanssa. Kissat sen sijaan saalistavat yksinään. Kissaeläimistä ainoastaan leijonan tiedetään saalistavan ryhmässä, kun pienikokoisemmat kissat taas metsästävät ja elävät lähes koko vuoden omissa oloissaan. Syynä tähän on kissan saaliin koko. Hiirestä tai linnusta ei riitä moneen suuhun. Jos niitä pyydystettäisiin laumassa, saalis pitäisi tietysti jakaa palkinnon lailla kaikkien saalistajien kesken, mutta pienen saaliin jakamisesta ei käytännössä tulisi mitään. Saaliskäyttäytyminen on vaikuttanut kissan sosiaalisuuteen. Yksittäiset kissat voivat liittoutua aika ajoin keskenään tai esimerkiksi naapureiden kissat voivat tervehtiä toisiaan ohimennen pihalla, mutta niillä ei ole keskenään mitään kiinteää hierarkiaa kuten koirilla on laumassa. Kissojen keskinäinen valta-asema on häilyväinen ja vahvemmuus riippuu ajasta ja paikasta.
Kissat eivät kuitenkaan välttämättä ole yksineläjiä. Luonnossa elävät kissaeläimet lyöttäytyvät usein yhteen löyhäksi ryhmäksi. Sanotaanpa eurooppalaisten metsäkissojen jopa kasvattavan poikasiaan yhdessä. Kotikissan elinolosuhteet ovat villikissoihin verrattuna erilaiset. Kissat ovat aktiivisia eläimiä ja niille pitäisi siksi tarjota haasteita ajankuluksi. Kissat ovat erittäin sopeutuvaisia eläimiä ja pystyvät nopeasti mukautumaan tilanteeseen sopivalla tavalla. Ihmisen kanssa asuessaan ne eivät yleensä saa elämäänsä tarpeellista vaihtelua, ainakaan jos ovat pelkästään sisäkissoja. Monet kotikissat ovat tällaisessa tilanteessa mielissään, kun saavat saman katon alle eläinseuraa. Niillä on kuitenkin vielä yksinäisen saalistajan ominaisuuksia jäljellä. Koiralla taas on muistissaan susi- ja koiralaumoille ominainen kiinteä arvojärjestys ja etsiytyvät aktiivisesti kaltaistensa sekä myös ihmisten seuraan
Kissojen ja koirien ruumiinkieli
Kissat ja koirat käyttäytyvät sosiaalisesti eri tavoin. Se näkyy niiden ruumiinkielessä, joka pohjautuu vuosituhansia sitten kehittyneisiin vaistoihin ja elintapoihin.
Me ihmiset olemme oppineet pitämään innostuneesti häntäänsä heiluttavaa koiraa ystävällisenä, mutta kissaa, joka sivaltelee ärtyneesti häntäänsä puolelta toiselle, tulkitaan toisella tavalla. Sekä kissat että koirat käyttäytyvät vaistojensa varaisesti. Niiden on vaikea oppia niille tuntemattomia kieliä. Samassa taloudessa eläessään molempien onkin ensin opittava ymmärtämään, että ne eivät viesti samoilla tavoin kuin ne itse vaan toisen eläinlajin tavoin.
Koirat pystyvät viestimään myös ilmeillään, mutta kissojen kasvot ovat siihen tehtävään verrattain liikkumattomat. Sen sijaan kissat lähettävät viestejä häntäänsä heiluttamalla, korvalehdillään ja silmillään. Näihin pienehköihin signaaleihin ei aina osata kiinnittää huomiota, ja kissan viestit eivät siksi mene perille. Kissat viestivät naukuen oikeastaan vain ihmisten kanssa. Kissojen välisessä viestinnässä puheeseen verrattavissa olevat äänet ovat harvinaisia.
Koirat hyödyntävät helpommin tulkittavissa olevia signaaleja niin, että koko lauma, mukaan lukien ihminen, ne ymmärtää. Kissa tulkitsee koiran lähettämiä viestejä usein toisin. Kun koira heiluttaa iloisena häntäänsä ystävyyden merkiksi, kissa ymmärtää hännän liikkeen aggressiivisuutena. Kun kissa nostaa häntänsä pörröisenä ja suorana pystyyn ja vielä köyristää selkäänsäkin, se pyrkii näyttämään mahdollisimman suurelta ja näin ollen mahtavalta ja vaaralliselta. Tällä tavoin kissa vastaa sen uhkaavaksi tulkitsemaansa tilanteeseen. Koiralle tuijotus on merkki määräävästä asemasta. Kissoista se on taas sietämätöntä. Kissan kevyt silmien räpsytys tarkoittaa, että se pitää seuralaistaan mukavana ystävänä. Jos koira (tai ihminen) ei ole tottunut kissojen tapaan kommunikoida, jäävät kissan viestit usein huomaamatta tai niitä ei osata tulkita oikein.
Viestien välitystä haittaa myös yksilöiden kokoero. Koira on keskimäärin paljon kissaa suurempi. Koiran ystävälliseksi tarkoitettu nuolaisu tai leikkiin kutsuva tassulla tönäisy on nopeasti kissan mielestä vihamielinen hyökkäys.
Ystävyyden luominen
Kissan ja koiran kehonkieli on pohjimmiltaan hyvin erilainen. Kissasta ja koirasta voi kuitenkin tulla hyvät kaverit, jos ne vain saavat tarpeeksi aikaa ja rauhallisia tilaisuuksia oppia tulkitsemaan toistensa kehonkieltä. Niiden pitää sekä tottua toistensa luonteisiin että myös toistensa eläinlajin mukaiseen tapaan viestiä. Jotta se onnistuisi, tarvitaan kärsivällisyyttä. Mitä ymmärtäväisemmin totuttaminen tapahtuu, sitä paremmin eläimet oppivat tulemaan toistensa kanssa toimeen. Tottumisen on tapahduttava turhia hätiköimättä, jotta virheiltä vältyttäisiin. Ensivaikutelmalla on merkitystä myös eläimille. Jos eläin saa ensimmäisellä tutustumiskerralla toisesta eläimestä kielteisen vaikutelman ja jos vaikutelmasta tulee pysyvä, on sen muuttaminen myönteiseksi hankalaa.
Yksinkertaisin keino on antaa eläinten itse tottua toisiinsa. Nuoret kissat ja koirat eivät ole vielä ehtineet kerätä kielteisiä kokemuksia toisesta eläinlajista. Aluksi tutustuminen toisentyyppiseen perheenjäseneen voi saada hieman kummallisia piirteitä, mutta pentujen mielessä ei yleensä vielä liiku mielikuvia vihaisista koirista tai helposti ärsyyntyvistä kissoista. Vanhemmatkin eläimet voivat tottua toisiinsa. Se miten hyvin siinä onnistutaan, riippuu ratkaisevasti siitä, millaisia kokemuksia ne ovat ehtineet elämänsä aikana jo saada toisesta eläinlajista. On olemassa paljon kissoja, jotka pitävät koirista, ja koiria, joille kissa on paras kaveri. Sitten on tietysti niitä koiria, jotka ovat aina silloin tällöin saaneet kunnolla naapurin kissan tassusta, ja kissoja, joita koirat ovat ajaneet takaa kerran jos toisenkin. Toisinaan on niinkin, että jollain kissalla tai koiralla on synnynnäisesti joko vahva kammo toisiaan kohtaan tai niiden on totuttua helpompi ystävystyä keskenään.
Käytännön ohjeita
Aloitetaanpa alusta. Koirat ovat yleensä helpommin koulutettavissa kuin kissat. On siis parasta ensin asettaa koiralle tietyt säännöt noudatettavaksi. Kissat ovat ystäviä. Niitä ei saa ikinä jahdata, ei silloin kun ne liikkuvat luonnossa eikä silloin kun ne kulkevat naapurin pihalla. Mitä varhaisemmassa vaiheessa koiralle tehdään selväksi, että kissa ei ole saalis eikä vihollinen, sitä paremmin koira asian oppii. Mitä ystävällisemmissä tunnelmissa koira lähestyy kissaa, sitä helpompaa ne on totuttaa toisiinsa. Omistaja tuntee koiransa parhaiten, on saattanut kasvattaa sen itse ja samalla totuttanut sen saamaan tietynlaisia palkintoja. Tulokset ovat hyviä kun koira saa toivotusta käytöksestä palkkion, olipa se sitten naksuttimesta tai jokin herkkupala.
Yleensä on vaikeampaa opettaa kissoille, etteivät ne pitäisi koiraa vaarallisena tai vihamielisenä. Kissojakin saa kuitenkin koulutettua. Kissaa onkin hyvä palkita aina, kun se joutuu koiran kanssa tekemisiin tai tilanteeseen voi liittää kissalle myönteisiä asioita. Kissaa voi esimerkiksi silittää rauhallisesti silloin kun se istuu ikkunalaudalla ja seuraa ohi kulkevan vieraan koiran liikkeitä tai pysyy istumassa rauhallisesti aidan päällä kun koira lähestyy.
Seuraavaksi on kyse ravinnosta. Mitä paremmin asian valmistelee, sitä parempia tuloksia on odotettavissa. Jotta kissa ja koira oppivat tulemaan toimeen toistensa seurassa samassa taloudessa, on hyvä että molemmille eläimille on käytettävissä omat alueensa ja niiden on mahdollista vetäytyä omaan rauhaansa. Se onnistuu yksinkertaisemmin erillisissä huoneissa. Aivan ensimmäisinä päivinä eläimet pidetään toisistaan täysin erossa. Ihmisen tehtävänä on vaihtaa niiden peitteitä, leluja ja nukkumatyynyjä keskenään, jotta molemmat eläimet saavat mahdollisuuden tottua toistensa hajuihin. Kissaa voi esimerkiksi ensin silitellä pehmeällä peitteellä ja viedä peitteen sitten koiran nuuhkittavaksi.
Siinä vaiheessa kun eläimet päästetään tekemään toisiinsa tuttavuutta, kannattaa paikan päällä olla toisen tai kolmannenkin ihmisen. Kyseisten ihmisten tulisi olla eläimille jo ennestään tuttuja ja turvallisiksi havaittuja, jotta eläimet eivät tuntisi itseään heidän vuokseen uhatuiksi. Tavallisesti kissa on koiraa pienikokoisempi, mikä ei kissan kannalta ole helppo asia. Etenkin ensimmäisellä tutustumiskerralla koiraa kannattaa siitä syystä pitää pannasta kiinni. Koiran temperamentista riippuen sille voi laittaa myös talutushihnan. Kissan pitää voida saada vetäytyä turvaan milloin tahansa. Sille turvallinen paikka voi olla korkea raapimispuu, kaappiin sijoitettu kissanpeti tai sopiva hyllynkolo, niin ettei koira pääse sinne perässä. Kissa tuntee tällöin olonsa turvalliseksi. Se voi myös ylhäältä sijaitsevasta turvapaikastaan katsellen todeta, ettei alhaalla haukkuva iso olio olekaan niin vaarallinen kuin miltä se ensi silmäyksellä näytti.
Kissaa ei saa missään tapauksessa laittaa laatikkoon tai muuhun sellaiseen paikkaan, josta se ei omin avuin pääse karkaamaan, sillä sellainen vain lisää sen pelon tunnetta. Sama pätee koiraan. Koiralle ei saa synnyttää sellaista tunnetta, että se joutuu kilpailemaan kissan kanssa. Ensimmäisen tutustumisvaiheen jälkeisinä kuukausina on pidettävä huolta, että molemmat eläimet antavat toisilleen riittävästi tilaa. Niinpä esimerkiksi kissanvessan lähellä ei saa pitää koiran leluja. Myös ruokakupit on pidettävä erillään toisistaan. Kannattaa ehkä alussa yksinkertaisesti ruokkia eläimet eri aikoihin kilpailutilanteiden välttämiseksi. Kissan ja koiran on annettava viettää riittävästi aikaa myös ihmisen kanssa. Molemmat eläimet on otettava yhtä lailla huomioon ja kumpaakin on helliteltävä niin, että eläimet tuntevat olevansa yhtä tärkeitä.
Toisiinsa totuttelussa voi tulla takapakkeja. Ongelmien välttämiseksi molempien eläinten on ensin saatava voida olla yksinään. Eläinten luonteesta ja aikaisemmista kokemuksista riippuen uudelleen totutteluun voi mennä tunteja, päiviä tai viikkoja. Kannattaa olla sinnikkäästi kärsivällinen ja antaa eläinten tottua toisiinsa hoputtelematta. Mitä rennommin asian antaa hoitua, sitä luottavaisemmin eläimet suhtautuvat tilanteeseen.
Yhä vielä ”kuin kissa ja koira”
Voi käydä niinkin. Toisiinsa tottuminen ei aina onnista vaikka asian olisi valmistellut täydellisyyttä hipoen ja toiminut erittäin kärsivällisesti. Toisinaan ei saa totutettua toisiinsa edes kahta koiraa tai kahta kissaa, sillä niiden luonteet eivät sovi yhteen tai ne eivät jostain syystä siedä toisiaan. Tällaista voi tapahtua myös kissan ja koiran yhteen totuttelussa. Kenties juuri tietyt eläinyksilöt eivät pysty ystävystymään keskenään. Ehkä kissalla ei ole tarpeeksi kärsivällisyyttä ryhtyä koiran ystäväksi. Enkä koira ei pysty unohtamaan sitä riemua, mikä syntyi kun se ajoi takaa juoksevaa kissaa. Voi olla niinkin, että jompikumpi eläimistä kärsii mustasukkaisuudesta.
Oli miten oli, on toimittava oikeudenmukaisesti. Jos kissaa ja koiraa ei saa totuteltua toisiinsa moneen kuukauteen tai jos ne vahingoittavat toisiaan aina yhä uudestaan, on parasta luovuttaa ja etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Päätöksen tekemiseksi on hyvä miettiä, onko kissan ja koiran yhteisolo omassa taloudessa mahdotonta vai olisiko vielä olemassa muita keinoja. Olisiko käyttäytymisterapeutista apua vai olisiko itsellä vielä kärsivällisyyttä kokeilla jotain muuta? Enkä vielä jotain olisi tehtävissä. Päätöksen on oltava sellainen, että se on kaikkien osapuolten kannalta hyvä ja toteuttamiskelpoinen. Toivotammekin kaikkea hyvää eläinystävien yhteen totuttelussa!
