© jozsitoeroe / stock.adobe.com
Olet mitä syöt – tämä pätee myös kissoihin. Millainen ruoka on kissalle hyväksi? Mitä ravintoaineita kissa tarvitsee? Entä onko olemassa täydellistä kissanruokaa?
Oikean kissanruoan löytäminen ei ole niin yksinkertaista. Ainakin vaikuttaisi siltä kun seuraa internetin keskustelupalstoja tai selaa ammattikirjallisuutta. Raakaravintoa, itse tehtyä, märkä- vai kuivaruokaa? Mistähän oma kissa saisi oikeat vitamiinit ja hivenaineet viettääkseen terveitä kissanpäiviä? Millainen ravinto sopii kissalle parhaiten? Yllä esitetyt kysymykset eivät ole mitenkään uusia, luki niitä sitten uunituore kissanomistaja tai jo vuosikymmeniä kissan kanssa elänyt. Ei kannata turhautua. Kissan lajinmukainen ruokinta ei ole välttämättä ollenkaan niin monimutkaista.
Kissanpentu tarvitsee tiettyjä ravintoaineita kasvamiseen ja aikuinen kissa terveeseen elämään. Jos pentu ei saa luuston kehittymisen kannalta tärkeitä ravintoaineita tai lihaksiston rakentumisen ja hermosyiden muodostumisen kannalta välttämättömiä ravintoaineita, kissan elintoiminnot voivat heiketä ja se voi sairastua ja kärsiä yliherkkyyksistä.
Villinä elävän kissan tavanomaisin saalis on hiiri. Hiirestä noin 85 % on lihaa, joka on mm. vähärasvaista lihaskudosta, sidekudosta ja sisäelimiä. Loppuosa eli noin 15 % hiirestä on hiiren ruoansulatuskanavassa olevaa kasviperäistä ainesta sekä luuta ja nahkaa. Niinpä hiiressä on keskimäärin yleensä 50–60 % proteiinia, 20–30 % rasvaa ja 3–8 % hiilihydraatteja, jotka ovat peräisin hiiren ruoansulatuskanavan sisällöstä. Tällainen ravintoaineiden suhde on kissalajille sopiva ja käy tietysti hyvin myös kotikissalle. Tieteellisten kokeiden perusteella on havaittu, että kissat valitsevat itselleen mieluiten sellaista ravintoa, jonka koostumus vastaa hiiressä olevia ravinteita. Kotikissamme tietävät itse mikä niille on parasta.
Kissa on lihansyöjä ja niinpä sen ravinnossa on huomattavan paljon proteiinia, joka on kissan tärkein energianlähde. Kissa tarvitsee etenkin eläinproteiinia, jota se pystyy sulattamaan tehokkaasti. Vähärasvainen lihaskudos on proteiinipitoisempaa kuin sidekudos. Ravinnossa olevia hiilihydraatteja kissan elimistö voi hyödyntää vain rajoitetusti. Hiilihydraatteja ovat myös ravintokuidut ja raakakuidut, joista on kissalle kuitenkin hyötyä, sillä vaikka ne eivät elimistössä sulaisikaan, säätelevät ne suoliston toimintaa.
Hiilihydraattien hyödyllisistä ominaisuuksista huolimatta kissalle annettava ravinto saa sisältää niitä vain vähäisessä määrin. Ne nimittäin häiritsevät kuona- ja myrkyllisiä aineita suodattavien sisäelinten, kuten munuaisten ja maksan, toimintaa. Luonnossa kissa saa tarvitsemansa hiilihydraatit saaliseläimen vatsan sisällöstä, mikä on yleensä peräisin viljasta ja muista kasveista. Sen osuus jää yleensä alle 3–5 %:iin kissan kokonaisravinnosta.
Viime vuosikymmenien aikana ihmiset ovat alkaneet syödä mahdollisimman rasvatonta ruokaa – kissoille ruoan rasva on kuitenkin elintärkeää. Kissan elimistö pystyy kasvirasvojen sijasta hyödyntämään paremmin eläinperäisiä tyydyttämättömiä rasvahappoja, kuten omega-3-rasvoja. Ne siis tarvitsevat eläimissä olevia rasvahappoja.
Kissan saaliseläimessä ei ole ainoastaan pääravinteita ja vettä. Se sisältää myös monia vitamiineja ja kivennäisaineita. Nämä aineet suorittavat monipuolisia tehtäviä. Mutta vitamiiniksi ei kelpaa mikä tahansa vitamiini, vaan kissa tarvitsee tiettyjä vitamiineja.
Vitamiinit jaotellaan vesi- ja rasvaliukoisiin vitamiineihin. Rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat ruumiin rasvasoluihin pitkäksi aikaa, joten niiden liika-annostus voi olla vaarallista. Sen sijaan vesiliukoiset vitamiinit erittyvät virtsan mukana pois sitä mukaan kuin niitä on ruumiissa liikaa. Vitamiineilla on vaikutusta kaikissa aineenvaihduntaan liittyvissä prosesseissa. Vitamiinipitoisia ruokia pitää kuitenkin käsitellä varovasti. Useat vitamiinit ovat herkkiä lämmölle, joten ne voivat tuhoutua ruoan kypsennyksen aikana.
Kivennäisaineiden käsittelyynkin on syytä kiinnittää huomioita. Ne eivät ole orgaanisia yhdisteitä vaan ne esiintyvät enimmäkseen ionisten tai epäorgaanisten yhdisteiden muodossa. Kivennäisaineet eivät ole vitamiinien lailla yleensä niin lämpöherkkiä eivätkä tuhoudu ruokaa kypsennettäessä. Kivennäisaineet jaotellaan makrokivennäisiin ja mikrokivennäisiin eli hivenaineisiin. Kissa tarvitsee enemmän makrokivennäisiä kalsiumia, fosforia, magnesiumia, natriumia, kaliumia ja klooria, kuin hivenaineita rautaa, kuparia, sinkkiä, mangaania, jodia ja seleeniä.
Yleisesti ottaen valmisruokien valmistuksessa suurin osa luonnollisista ravintoaineista tuhoutuu kuumennuksen aikana. Ne korvataan lisäämällä ravintoon keinotekoisia vitamiineja ja kivennäisaineita.
Nyt on jo siis muodostunut kuva siitä, mitä kissa tarvitsee ravinnokseen terveelliseen elämään. Ensin kuitenkin mainittakoon vielä, että ei ole olemassa täydellistä kissanruokaa. Olipa sitten kyseessä valmisravinto, itse tehty ruoka tai raakaravinto, kaikkia ruokintamenetelmiä voi soveltaa sekä hyvin että huonosti.
Valmisruokaa saa joko purkkiin pakattuna tai nappuloiden muodossa. Kissan valmisruoka säilyykin näppärästi ja vaivattomasti purkeissa, tölkeissä tai pusseissa.
On olemassa sekä kuivaa että märkää kissan valmisruokaa. Se kumpi niistä on kissalle parempaa on usein makuasia. On kuitenkin hyvä huomioida, että märkäruoassa oleva kosteus muistuttaa kissan luonnollisen ravinnon olomuotoa ja se puuttuu kuivaruoasta lähes täysin. Kosteuden puuttuessa kissan virtsasta tulee väkevämpää, mikä saattaa aiheuttaa munuais- ja virtsatiekiviä. Kuivaruoan valmistusprosessissa käytetään usein mukana kasvisperäisiä aineksia, kuten perunoita, herneitä ja sinimailasta. Viljattomaksikin ilmoitetussa kuivaruoassa saattaa usein olla jopa 50 % hiilihydraatteja – niitähän kissa tarvitsee ravinnokseen vain vähän, sillä sen elimistö hyödyntää niitä puutteellisesti. Suuri hiilihydraattipitoisuus lisää virtsateiden kuormitusta. Märkäruoka muistuttaakin kissan luonnonmukaista ravintoa paremmin.
Toisaalta on olemassa monia laadultaan erilaisia valmisruokia. On mahdollisimman luonnonmukaisia luomutuotteita ja edullisia valintamyymäläruokia. Valikoima on laaja ja sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Kissanruoan suuret laatuerot heijastuvat usein hinnassa tai vastaavasti siinä, miten ravitsevasta ruoasta on kyse. Eläintuotekauppojen hyllyille ilmestyy toinen toistaan laadukkaampia kissanruokia sekä vapaana elävän kissan ravintomieltymysten mukaisesti kehitettyä ruokaa. Valitettavasti markkinoille tuodaan myös uusia huonolaatuisempia kissanruokatuotteita. Kissanomistajan on siitä syystä tutkittava tarkkaan, mitä kissanruokapurkkien ja -pussien tuoteselosteessa lukee.
Kissanruokien selvimpänä määritteenä on, onko tuote täysravintoa vai täydennysravintoa. Täysravinnon tulee sisältää kaikki ne ravintoaineet, jotka kissa tarvitsee pysyäkseen terveenä. Täydennysravinto on sen sijaan maistuva välipala, josta puuttuu elintärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita.
Ruoan sisältämät ainesosat on lueteltu tuoteselosteessa niin, että suurin ainesmäärä on listassa ylimpänä ja vähäisin alimpana. Tuotteen ainesten pitoisuudet ilmoitetaan siis ylhäältä lähtien suurimmasta pienimpään. Laadukkaassa kissanruoassa tuoteselosteeseen on merkitty ylimmäiseksi aina liha. Kannattaa kuitenkin olla varovainen, sillä jos kuivaruoan sisältämän lihan määrä ilmoitetaan tuoretuotteena, saatetaan sillä tarkoituksellisesti johtaa harhaan. Tuoreeksi lihaksi kutsuttu ainesosa kuulostaa terveellisemmältä ja luonnonmukaisemmalta, mutta kun siitä on poistettu vesi ja se on käynyt läpi kuivaruoan valmistusprosessin, tuoreesta lihasta voi olla jäljellä enää murto-osa. Näin ensimmäiselle sijalle kirjatun lihan osuus voi olla lopputuotteessa minimaalisen pieni, eli siitä pitäisi olla merkintä vasta tuoteselostuksen loppupäässä.
Toinen varsin usein tuoteselosteessa nähtävissä oleva merkintä on eläinperäiset sivutuotteet. Kissan saaliseläin ei koostu pelkästä vähärasvaisesta lihaskudoksesta, ja jos niin olisi, kissalle aiheutuisi sellaisesta ravinnosta puutostiloja. Toisaalta kissan elimistö ei pysty käsittelemään kaikkia eläinperäisiä sivutuotteita, kuten eläinten sarvia ja turkkia. Eläinruokateollisuus käyttää valmistusprosesseissa kuitenkin myös niitä, sillä niiden avulla saadaan helposti kasvatettua ruoan proteiinipitoisuutta ja samalla laskettua tuotantokustannuksia. Tämä pätee myös kasviperäisiin jäte- ja sivutuotteisiin, joita kissan elimistö ei yleensä pysty hyödyntämään.
Kunnollista kissanruokaa etsiessä kannattaa tehdä valintoja seuraavien kriteerien mukaisesti:-
-Liha on tuoteselosteessa ensimmäisellä sijalla ja mahdollisesti myös lihatyyppi ja prosenttiosuudet on ilmoitettu. Niin sanotut eläinperäiset sivutuotteet ovat selkeästi jaoteltuna.
– Myös kasviperäiset ainesosat, kuten vilja ja vihannekset, ovat listalla eriteltyinä. Selkeän erittelyn perusteella pystytään välttämään ruokaa, jossa on halpoja täyteaineita, joita ruoan ei välttämättä tarvitsisi sisältää.
– Kasviperäisiä jäte- ja sivutuotteita ei ole mukana tai jos on, ne on lueteltu selkeästi.
– Ruoka ei sisällä muita määrittelemättömiä ainesosia, kuten esimerkiksi rasvaa tai leipomotuotteita.
Nämä kriteerit täyttävä kissanruoka ravitsee kissaa terveellisesti ja lajin tarpeet huomioon ottaen. Helppoa ja käytännöllistä myös kissan omistajille.
Voi toisaalta käydä niinkin, että olet itse löytänyt kissallesi kunnollisen ja lajinmukaisen valmisruoan, mutta kissasi itse ei ole siihen tyytyväinen vaan söisi mieluummin huonompilaatuista valmisruokaa, johon se on ehkä jo tottunut. Totuta kissa uuteen ravintoon pikku hiljaa ja sekoita ruokakuppiin vähäsen uutta kissanruokaa tutuksi tulleen ruoan alle. Haasteena on, että kissat osaavat taitavasti erotella vieraan ravinnon ruoka-annoksistaan. Märkäruoan avulla muutos sujuu helpommin, sillä uuden ja vanhan ruoan saa sekoitettua huolellisesti keskenään. Jos kissa ei koske uuteen ruokaan ollenkaan, on silti pysyttävä johdonmukaisena.
Raakaruokintaa kutsutaan barffaukseksi, mikä johdetaan sanalyhenteestä BARF eli Biologically Appropriate Raw Food tai Bones And Raw Food. Barf on siten eläinlajin luonnonvaraista ruokavaliota jäljittelevä raakaruoka. Tällainen ruoka on lajin kannalta hyvää etenkin siksi, että kissat ovat luonnostaan lihansyöjiä. Raakaruokinnassa ne saavat syödäkseen paljon tuoretta lihaa.
BARF-ruoan ja itsetehdyn kissanruoan erona on se, että raakaruokinnassa ruokaa ei ole keitetty eikä paistettu. Lihan sisältämät luonnolliset ravintoaineet säilyvät. Jotta kissa saisi raakaravinnosta kaiken sen mitä se tarvitsee terveenä pysymiseen, raakaravintoannosten pitää olla tarkoituksenmukaisia. Kissat tarvitsevat nimittäin muutakin kuin pelkkää vähärasvaista lihaa. Kissa saa esimerkiksi sydämestä, maksasta ja keuhkoista sekä myös luista ja turkista nahkoineen päivineen kalsiumia ja kuituja.
Jos haluaa kissanomistajana ruokkia kissaansa BARF-menetelmällä, on syytä sitä ennen perehtyä menetelmään tarkemmin ja mitoitettava tarkasti oman kissan ravinteiden, vitamiinien, proteiinien ja hiilihydraattien tarve ja sopeuttaa ruokareseptit kissan tarpeiden mukaisesti. BARF-annokset ovat jokaiselle kissalle erilaisia ja niihin vaikuttaa kissan ikä, rotu, sukupuoli ja terveydentila. Annokset ovat hyvin muokattavissa. Raakaruokintaekspertit pystyvät sanomaan tarkasti mitä heidän kissansa ruoka sisältää ja mitä ei.
Kissalleen raakaravintoa tarjoava on itse vastuussa kissastaan. Hänen on hankittava asiasta riittävästi tietoa, tarkistettava raakaravinnon laatu ja koottava ruoka-annokset huolellisesti. Kun ottaa vastuun kissansa ruokinnasta itse luomalla sille BARF-annoksia asiantuntevasti, hyvin harkiten ja kissan parasta ajatellen, on raakaruokinta epäilemättä lajinmukaista oikeaa ravintoa kissalle kuin kissalle.
Kissanomistaja on vastuussa kissastaan myös tarjotessaan sille itse valmistettua kissanruokaa. Itse tehty kissanruoka ei ole pelkkää raakaravintoa, vaan se valmistetaan kuumentamalla ennen tarjoamista. Ravinnosta tulee sillä tavalla helpommin sulavaa, joten se sopii monelle herkkävatsaiselle tai ikääntyvälle kissalle paremmin tai myös niille kissoille, jotka eivät ole saaneet raakaravintoa.
Jos ei halua jostain syystä ruokkia kissaansa raakaravinnolla, mutta haluaa kuitenkin tietää tarkasti mitä kissalleen ruokana tarjoaa, kannattaa valmistaa kissanruoka itse. On hyvä tietää, että kuumentaessa lihasta tuhoutuu monia ravintoaineita, mikä puoltaa lihan tarjoamista kissalle BARF-menetelmää käyttäen. Myös itsetehdyn kissanruoan valmistamiseen on syytä perehtyä etukäteen ja varmistaa se, että kissa saa niin kaikki sen tarvitsemat ravintoaineet.
Yllä kerroimme pääpiirteittäin erilaisista ruokintamahdollisuuksista. Kannattaa miettiä mikä niistä tuntuu hyvälle ja mielenkiintoiselle ja mikä niistä on kissan tarpeille sopiva. Voi olla että jokin ruokintamenetelmä ei sovikaan tai vain yksi niistä on käytännössä toteutettavissa. Ehkä alat tarkastella valmisruokatuotteiden tuoteselosteita uusin silmin.
Omalle kissalle hyvä ruokintamenetelmä pitää valita siten, että se sopii kissan tarpeisiin ja huomioi kissaa mahdollisesti vaivaavat terveysongelmat. Tärkeää on myös, että se sopii omistajan elämäntapaan ja että sekä kissa että kissanomistaja voivat hyvin. Kissa on ehkä jo tottunut syömään tietynlaista ravintoa. Monet sisäkissat ovat esimerkiksi niin tottuneita valmisruokaan, että eivät tiedä mitä tehdä lihapalalle tai tuoreelle silakalle. Jotkut kissat taas eivät halua syödä minkäänlaista valmisruokaa. Toivotamme kaikkien ruokakuppien ääreen hyvää ruokahalua!
Nettikaupastamme löydät suuren valikoiman kissanruokia. Meiltä löydät niin märkäruoat, kuivaruoat kuin erikoisravinnotkin.
Jäätelö on kesän sesonkiaikaa ja tuo viilennystä. Myös kissat iloitsevat viilennyksestä kesähelteillä. Haluatko yllättää silkkitassusi jäätelöllä? Selvitämme, onko jäätelö kissoille vaarallista ja näytämme, kuinka valmistat itse terveellistä kissojen jäätelöä.
Moni yhdistää mielessään maidon ja kissat toisiinsa. Useissa lastenkirjoissa ja elokuvissa kissa kuvataan litkimässä maitoa onnellisena. Tämä ei ole vain tarua, sillä kissat todellakin rakastavat maitoa. Yksi teoria tähän maidonhimoon on, että se muistuttaa kissoja niiden imetysajasta. Mutta saavatko kissat juoda maitoa?
Pihasi kukat ovat kauneimmassa loistossaan ja kissasi maistelee puutarhakasveja sieltä täältä. Niin idylliseltä kuin tämä voikin kuulostaa, saattaa siinä myös piillä vaara - kissalle myrkylliset kasvit saattavat näyttää harmittomilta, mutta eivät totisesti ole sitä!
