Punkki kissalla – punkkien ja kirppujen poisto

Loiset saavat ravintonsa kissan verestä. Ne eivät ole vain harmillisia, vaan voivat myös aiheuttaa vakavia sairauksia. Lue mitä kaikkea kissan omistajan tulee tietää punkeista ja kirpuista.

Kissan punkit

Heti kun ilma lämpeää ja lämpötila nousee yli kymmenen asteen, punkit piiloutuvat korkeaan ruohikkoon. Ulkona liikkuvat kissat ovat näiden pienten verenimijöiden lempiuhreja. Puutiaiset eivät ole pelkästään ärsyttävää, vaan voivat olla myös vaarallista – sillä ne ovat tautien, kuten borrelioosin ja babesian välittäjiä.

Onneksi kissat kuitenkin sairastuvat punkkien kantamiin tauteihin koiria ja ihmisiä harvemmin. Jos kissan immuunipuolustus on heikentynyt, se voi kuitenkin sairastua herkemmin. Kissoissa olevat punkit voivat myös siirtyä koiraan tai ihmiseen ja välittää siten taudinaiheuttajia eteenpäin.

Tärkeää: punkkitarkastus!

Miten nopeammin punkki löytyy ja poistetaan, sitä pienempi on riski, että taudinaiheuttaja pääsee haavaan. Erityisesti borrelioosin tarttumisessa nopeus on ratkaisevaa. Borrelioosa majailee punkin suolistossa, josta se kulkee puremakohtaan, pudotakseen uuteen isäntään. Tämä siirtyminen kestää vähintään 12 tuntia. Jos punkki, joka kantaa borrelioosia, poistetaan ajoissa, tauti ei yleensä välity.

Tarkista kissa mieluiten aina sen sisälle tullessa. Punkit etsiytyvät kissassa mieluiten kohtiin, joissa iho on ohut ja turkki harvempi. Tarkista erityisesti pään alue, korvat, kaula, maha ja raajojen sisäpuolet. Tutki vielä lisäksi koko kissan keho. Punkin kokoon vaikuttaa sen imemä verimäärä, jolloin punkin koko voi vaihdella nuppineulanpäästä kirsikansiemeneen. Punkit ovat siten välillä helpommin ja välillä vaikeammin löydettävissä.

Punkin poisto kissasta

Punkit on helpointa poistaa punkkipihdeillä. Näillä pienillä verenimijöillä on suukappaleet, joilla ne pureutuvat ihoon. Punkkipihdeillä punkki voidaan varovasti vetää pois. Punkkia ei saa kuitenkaan puristaa, sillä sen mahan sisältö ja sen mukana taudinaiheuttajat, voivat päätyä puremajälkeen ja siitä kissan verenkiertoon. On tärkeää poistaa punkki kokonaan. Jos punkin suuosa jää haavaan, se voi tulehduttaa kissan ihon.

Punkin poistoon ei suositella ylimääräisiä aineita, kuten öljyä, teippiä tai kynsilakanpoistoainetta. Nämä voivat johtaa myös punkin rikkoontumiseen ja taudinaiheuttajan päätymiseen puremahaavaan.

© Astrid Gast / stock.adobe.com

Näin poistat punkin oikein:

• Käytä punkkipihtejä punkin poistoon.
• Aseta pihdit mahdollisimman lähelle kissan ihoa.
• Tartu pihdeillä punkin päähän ja vedä se varoen ja kokonaisena pois kissan iholta.
• Tarkista saitko punkin kokonaisena pois.
• Desinfioi haava ja tarkkaile sitä säännöllisesti. Jos puremakohta tulehtuu, ota yhteyttä eläinlääkäriin.
• Pidä punkin puremakohta mielessä. Jos kissa vaikuttaa sairaalta, innottomalta tai sille nousee kuumetta, ota yhteyttä eläinlääkäriin.

Kun punkki on poistettu, jää kysymys, mitä tehdä sen kanssa. Punkit ovat erittäin sitkeitä, joten ne voi hävittää jopa polttamalla tai muilla järillä keikoilla lemmikkiäsi ja itseäsi suojellaksesi. Helppo temppu auttaa: aseta poistettu punkki teipin päälle ja taita teippi yhteen. Näin se voidaan hävittää siististi

Punkkien välittämät sairaudet

Punkit eivät ole vain epämiellyttäviä, vaan voivat myös välittää joitakin vakavia sairauksia. Kissat harvemmin sairastuvat näihin tauteihin, mutta immuunijärjestelmän ollessa heikentynyt tartunta on todennäköisempää. Tarttuvia tauteja on esimerkiksi:

• Borrelioosi: Borrelioosi on infektio, jonka aiheuttaa borreliabakteeri. Borrelia tarvitsee loisen, kuten puutiaisen, isännäkseen. Tämä pureman kautta se pääsee taas uuden isäntäeläimen vereen ja siten leviämään.
• Babesia: Babesia on infektio, jonka aiheuttaa yksisoluinen loinen, babesia. Puutiaisen puremasta babesia voi levitä uuteen isäntäeläimeen ja hyökätä veren punasoluihin.
• Anaplasmoosi: Anaplasmoosi on infektio, jonka aiheuttaa anaplasmabakteeri. Puutiaisten kantama bakteeri hyökkää välittyessään uuden isäntäeläimen veren valkosoluihin.

Punkkien torjunta

Parempi varoa kuin katua – siksi kissaa tulisi suojata etukäteen punkkien puremilta ja mahdolliselta tautien tarttumiselta. Ennaltaehkäisyä varten on erilaisia valmisteita (antiparasiittisia aineita), jotka voivat tappaa punkkeja tai estää puutiaisia kiinnittymästä kissaan.

• Levitettävät tuotteet: Levitettävät tuotteet (spot on) vaikuttavat enintään neljä viikkoa punkkeja ja muita tuholaisia vastaan. Tuotetta levitetään kissan lapaluiden väliin. Vaikuttava aine imeytyy ihoon ja säilyttää tehonsa, koska lemmikki ei ylety kyseiseen kohtaan.
• Suihkeet: Suihkeet ovat tehokkaita puutiaisia ja muita tuholaisia vastaan. Suihkuttamisen jälkeen aineen teho säilyy enintään neljä viikkoa.
• Kaulapannat: Kissaa voidaan suojata punkeilta myös punkkipannalla. Tällöin kaulapanta suojaa tuholaisilta ennaltaehkäisevästi estäen ärsyttävien hyönteisten tarttumisen kissan ihoon.

Käytä kissallasi vain punkinestoaineita, jotka on hyväksytty kissoilla käytettäväksi. Koirille tarkoitetut tuotteet sisältävät usein vaikuttavaa ainetta permetriini. Tämä on kissoille myrkyllistä ja tällöin aineen käyttö voi olla erittäin kohtalokasta.

Kissan kirput

© vizaphoto / stock.adobe.com

Jos kissaa vaivaa kutina, syynä voivat olla kirput. Nämä pienet ärsyttävät kiusaajat ovat yleisiä loisia ja voivat lisäksi levittää tauteja.

Suomessa kissoja vaivaavat kissojen muista eläimistä saamat kirput, kuten lintujen, oravien ja siilien kirput. Nämä vihulaiset voivat kuitenkin majailla myös esim. matoissa, tyynyissä tai sohvalla. Kun täysikasvuinen kirppu löytää isännän, se vaihtaa sitä enää harvoin. Se pysyy isännässään ja imee siitä verta. Kirput lisääntyvät nopeasti, sillä naaraat tuottavat keskimäärin 30 munaa päivässä. Naaras laskee munat kissan turkkiin, josta ne valuvat maahan. Näin ne päätyvät lemmikin ympäristöön – sohvalle, kiipeilypuuhun tai lattialautojen väliin. 4–12 päivää myöhemmin toukat kuoriutuvat munista ja saavat ravintonsa kirppujen ulosteista ja solumateriaalista, joita tippuu kissasta. Toukat koteloituvat ja vähän myöhemmin niistä kuoriutuu uusia kirppuja, jotka etsivät isäntäeläimen. Siksi on tärkeää taistella kirppujen löydyttyä myös niiden munia ja toukkia vastaan.

Kirput voivat tarttua myös ihmisiin. Vaikka eri kirppulajit ovatkin erikoistuneet eri isäntäeläimiin (esimerkiksi koirankirppu ja Suomessa vielä harvinainen varsinainen kissankirppu), ne eivät ole kuitenkaan nirsoja isännän suhteen.

Tunnista kirput

Kirppua hädin tuskin havaitsee paljaalla silmällä – se on vain parin millimetrin kokoinen. Näkyvin oire kissalla olevista kirpuista on kissan kutina. Kutinan takia kissa raapii, nuolee tai puree turkkiaan. Tämä voi aiheuttaa myös haavoja tai ihottumaa.

Jos epäilet kissallasi olevan kirppuja, tutki lemmikkisi. Jos löydät kirpun, tapaus on selvä. Jos et löydä kirppuja, tutki vielä löydätkö kirppujen ulosteita.

Näin tunnistat onko kissallasi kirppuja:

1. Aseta kissa tasaiselle alustalle, joka on tarpeeksi vaalea, jotta havaitset tummat kirput ja niiden jätökset. Sopiva alusta on esimerkiksi laatoitettu lattia tai kylpyamme.
2. Kampaa kissan turkki perusteellisesti mahdollisimman tiheällä kammalla. Mahdollinen kirpun uloste jää kampaan ja näkyy pieninä mustina muruina, jotka jäävät joko kampaan tai tippuvat pois turkista.
3. Kerää murut valkoiselle kankaalle tai paperille ja kostuta se läpikotaisin.
4. Tuolloin mahdollinen kirpun uloste liukenee ja jättää pienen punaisen jäljen kankaaseen tai paperiin. Kirpun uloste sisältää nimittäin kissan verta, joka on sulanut kirpun elimistössä.

Kirppujen vaarat

Kiusalliset kirput voivat olla myös vaarallisia. Haittoina ovat:

• Anemiea: Voimakas kirpputartunta voi johtaa merkittävään verenhukkaan ja johtaa jopa anemiaan.
• Kirppuallergia: Kun kirppu puree, se erittää myös sylkeä. Tämä aiheuttaa kutinaa ja jotkin kissat voivat olla allergisia kirppujen syljelle.
• Heisimato: Kirput voivat kantaa heisimatojen munia. Jos kissa syö tällaisen kirpun, munat päätyvät kissan suolistoon ja kehittyvät siellä heisimadoiksi. Jos löydät kissaltasi kirppuja, se syytä madottaa varulta.
• Haemobartonella: Infektiotaudin aiheuttajana on mykoplasmaperheen bakteeri (haemobartonella felis). Kirput välittävät näitä kissan punasoluja tuhoavia bakteereja.
• Bartonelloosi (kissanraapimatauti): Kirput ovat bartonelloosin tärkeimpiä kantajia. Vaikka kyseinen bakteeri ei yleensä aiheuta kissoilla oireita, kirput voivat kuitenkin tartuttaa ihmiseen bartonelloosin (kissanraapimataudin).

© constantincornel / stock.adobe.com

Kirpuista eroon

Jotta kissasi pääsee kirpuista eroon, hoito tulee kohdentaa kissan lisäksi koko sen ympäristöön.

1. Kissan ja muiden lemmikkien käsittely

Kissan käsittelemiseksi kirppuja vastaan on saatavilla erilaisia aineita: levitettävät aineet, joita levitetään kissan lapaluiden väliselle alueelle, sekä suihkeet ja kirppupannat. Myös tabletteja on saatavilla kuurina.

2. Ympäristön käsittely

Jos kissallasi on kirppuja, käsittele ehdottomasti myös kissan ympäristö hävittääksesi kaikissa kehitysvaiheissa olevat kirput. Pese kissan pedit ja alustat vähintään 60 asteessa. Tartu imuriin useamman kerran ja imuroi huolella kaikki oleelliset paikat. Ensimmäisen imuroinnin jälkeen irrota pölypussi ja hävitä se erillään muista jätteistä. Voit käsitellä ympäristön vielä lisäksi kirppusuihkeella.