© dennisvdwater / stock.adobe.com
Monista kissoista näkee selvästi, että ne ovat ylipainoisia.
Ylipainoinen kissa ei valitettavasti ole harvinaisuus – lähes joka toinen kissa lasketaan ylipainoiseksi. Kissan ylipaino ja liikalihavuus ovat kuitenkin huonoja asioita: molemmat vaikuttavat paitsi kissan elämänlaatuun ja elinajanodotteeseen, myös lisäävät sairauksien, kuten diabeteksen tai nivelikipujen riskiä. Tässä artikkelissa saat tietoa siitä, miten tiedät, onko kissasi ylipainoinen.
Kissan ylipainon määrittämiseksi kannattaa suunnata katse kissan normaalipainoon. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta monet kissarodut ovat toisiinsa verrattavissa kooltaan ja niillä on samanlainen ihannepaino. Tutkimuksen mukaan kissarodut voi jakaa joko kolmeen tai viiteen painoluokkaan:
| Painoluokka | normaalipaino (narttukissa) | normaalipaino (uroskissa) |
| Erittäin kevyt (esim. Devon Rex) | 2,5-3 kg | 3 – 4,2 kg |
| Kevyt (esim. bengali) | 2,8-3,8 kg | 3,5-4,5 kg |
| Keskikokoinen (esim. eurooppalainen lyhytkarva) | 3-4 kg | 4-5 kg |
| Painava (esim. brittiläinen lyhytkarva) | 4-5 kg | 5-6 kg |
| Erittäin painava (esim. Maine Coon) | 4-5,8 kg | 6-8 kg |
Jos paino on 10% yli ihannepainon, puhutaan kissan ylipainosta. Liikalihavuudesta kissa kärsii, jos sen paino on 20% tai enemmän ihannepainon yläpuolella.
Luonnollisesti joka rodussa tai risteytyksessä on yksittäisiä kissoja, jotka ovat sirompia tai painavampia. Yläpuolella oleva jako sopii siis vain suuntaa antavaksi ohjeeksi, jota omistaja voi käyttää arvion pohjana. Jokainen kissa on kuitenkin lopulta arvioitava yksilöllisesti sen suhteen, onko se ylipainoinen.
Vinkki: Voit arvioida kissan ylipainoisuutta myös vertaamalla painoa kissan kehonpainoon ensimmäisen elinvuoden lopussa.
On monia keinoja varmistaa, onko kissa ylipainoinen vai ei. Yleisimmin käytetty – ja samalla objektiivisin metodi – on sen ravitsemustilan arviointi.
Tämä voidaan päättää Body Condition Score -asteikon (BCS, kehonkuntoluokkaindeksi) avulla. BCS perustuu visuaaliseen arviointiin ja kehon rasvan tunnusteluun rintakehässä, vyötäröllä ja selkärangassa. Arvion perusteella kissa sijoitetaan yhteen yhdeksästä BCS-luokasta.
Yleisesti ottaen kissa katsotaan liian lihavaksi, jos kylkiluut eivät enää tunnu tai vyötärö ei erotu. Sivulta katsoen vatsan alalinjan tulee nousta hiukan lantiota kohden eikä olla (melkein) yhdenmukainen lattian kanssa. Lannerangan rasvapehmusteet ovat toinen merkki kissan ylipainosta.
Punnitsemalla kissasi säännöllisesti huomaat, jos sen paino muuttuu. Jos vaaka näyttää joka kerran hiukan enemmän, lemmikkisi on todennäköisesti hitaasti lihomassa.
Toinen menetelmä kissan ylipainon yksinkertaista määrittämistä varten on kissoille kehitetty Feline BMI (Feline Body Mass Index, FBMI). Menetelmän mukaan 10 – 30 prosentin prosenttiosuutta pidetään normaalina kissoilla. Jos tulos on yli 30 prosenttia, tarkoittaa se kissan ylipainoa tai liikalihavuutta.
FBMI:n laskemiseen tarvitaan kaksi mittaa: rinnanympärys senttimetreinä ja takajalan pituus polvesta kantapäähän senttimetreinä (LIM). Sitten kehon rasvaprosentti määritetään seuraavan yhtälön mukaan:
Kissan kehon rasvapitoisuus = {[(rinnanympärys/0,7062) – LIM] / 0,9156} – LIM
Syy kissan ylipainoon on pääsääntöisesti aina epäsuhta energiansaannin ja energiankulutuksen välillä. Niin yksinkertaiselta kuin se aluksi kuulostaakin: liikalihavuus syntyy kuitenkin monien eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Siksi onkin tärkeää ehkäistä kissan ylipaino varhaisessa vaiheessa.
Usein matka myöhempään ylipainoon alkaa jo pentuiässä. Liian energiapitoinen ravinto muodostaa enemmän rasvasoluja kuin normaalisti ruokitulla kissalla. Tämä määrä ei myöhemmin enää muutu, jolloin aikuisena on suurempi riski kissan ylipainoon.
Kun kissa lihoo, on liiallinen energiansaanti yleisimpänä painonnousun aiheuttajana. Liiallista energiansaantia on vaikea kompensoida liikunnalla, sillä puhtaasti sisätiloissa elävät kissat liikkuvat vain vähän.
Yleisimpiä syitä liialliseen energiansaantiin: ruokamäärä on liian suuri, kissa saa ruokaa niin paljon kuin se haluaa syödä (Ad-libitum–ruokinta) ja/tai ruoka on liian energiapitoista (liikaa kaloreita annosta kohden).
Ad-libitum-ruokintaan mielellään käytetty kuivaruoka esimerkiksi sisältää viisinkertaisesti enemmän energiaa sataa grammaa kohden kuin märkäruoka. Puhtaasti kuivaruokaan perustuva ruokinta antaa siis kissalle usein enemmän kaloreita kuin se tarvitsee.
Kissoilla on tapana syödä suuria määriä myös erityisen maukasta ruokaa, kuten tuoretta lihaa tai kalaa, sekä ruokaa, jossa on paljon rasvaa. Varsinkin ihmisten ruokapöydästä saatu ruoka sisältää usein paljon rasvaa. Ongelma tässä on siinä, että rasvassa on kaksinkertaisesti enemmän energiaa kuin proteiineissa tai hiilihydraateissa.
Lisäksi asiaan vaikuttaa se, että lemmikit syövät mielellään myös ikävystymiseensä tai jos ne ovat jatkuvasti stressaantuneita. Varsinkin ikävystyneillä kissoilla on taipumusta kerjäämiseen. Omistajat tulkitsevat tämän käytöksen virheellisesti usein nälän merkiksi ja ruokkivat kissan uudelleen.
Omistajat unohtavat usein, että myös herkuissa on usein paljon kaloreita. Niiden määrä on siksi ehdottomasti otettava huomioon päivän kokonaisruokamäärässä.
Nuorella kissalla (alle kahden vuoden ikäinen) on suurempi energiantarve kuin aikuisilla tai iäkkäillä kissoilla. Yksittäisten kissojen energiantarve vaihtelee paljon.
Tämä tekee tarvittavan ruokamäärän arvioimisesta vaikeaa. Usein ruokintatapaa ja ruokamäärää ei muuteta muuttuneen tarpeen mukaan, ja niinpä kissa lihoo.
Ylipainoinen kissa tarvitsee vähemmän kaloreita kilogrammaa kohden (44 kilokaloria kilogrammaa kohden) kuin normaalipainoinen (56 kilokaloria kilogrammaa kohden) tai hyvin kevyt kissa (63 kilokaloria kilogrammaa kohden). Tämä on huomioitava painonpudotukseen tähtäävässä ruokavaliossa.
Yksi tekijä kissan ylipainon taustalla on kastraatio. Kastroiduilla kissoilla on taipumusta suurempaan ruokahaluun, vähempään ruumiilliseen aktiviteettiin ja muutokseen kehon rasvapitoisuudessa. Kissan energiantarve pienenee kastraation jälkeen 30 prosenttia. Jos ruokamäärää ei vähennetä, on kastroidulla kissalla kolminkertaisesti suurempi riski ylipainoon kuin leikkaamattomalla kissalla.
Ympäristöstä ja omistajasta johtuvien syiden lisäksi on ehdottomasti ensin varmistettava, että kissan ylipainon taustalla ei ole mahdollisesti sairauksia. Selvitä asia eläinlääkärillä.
Seuraavat sairaudet saattavat aiheuttaa painonnousua kissalla:
Morbus Cushing on lisämunuaisen kuoren sairaus. Lisämunuainen tuottaa pysyvästi liikaa kortisolia. Tämä aiheuttaa lisääntynyttä ruokahalua, ja samaan aikaan kissat menettävät kiinnostuksensa liikuntaan ja rauhoittuvat. Seurauksena on rasvakerrostumia, jotka sairaudesta johtuen keskittyvät erityisesti vatsan alueelle. Kissalla on paksu, roikkuva vatsa, vaikka sen muu keho on usein erittäin hoikka.
Hormonaalinen sairaus aiheutuu aivolisäkkeen suurenemisesta tai kasvaimesta. Tällöin kasvuhormoneja erittyy enemmän. Liiallinen määrä kasvuhormoneja suurentaa luita, sisäelimiä ja sidekudoksia. Kissalla tämän huomaa suhteellisen suuresta ja leveästä päästä ja tassuista, jotka kasvavat aina vain. Lisäksi kasvuhormoni aiheuttaa lähes kaikissa tapauksissa insuliiniresistenssiä ja sekundääristä kakkostyypin diabetesta, jota on vaikea hallita insuliinilla. Kissan ruokahalu lisääntyy, minkä seurauksena kissan ylipaino lisääntyy.
Sairaus johtaa siihen, että kilpirauhashormoneja erittyy liian vähän. Niitä tarvitaan solujen toimintaan ja sitä myöten kissan aineenvaihduntaan. Puuttuvien hormonien vuoksi solut toimivat hitaasti eivätkä tarvitse enää niin paljon energiaa. Lisäksi sairas kissa liikkuu aikaisempaa vähemmän. Kilpirauhasen vajaatoiminta on kissoilla hyvin harvinainen.
Hormonaalisten sairauksien lisäksi on myös muita sairauksia, jotka vaikuttavat epäsuorasti painonnousuun vähentämällä kissan aktiivisuutta voimakkaasti. Valitettavasti kissan ylipaino pahentaa näitä sairauksia entisestään, jolloin kissa joutuu noidankehään. Esimerkkejä tästä ovat sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet, hengitystiesairaudet, väsymys ja suorituskyvyn puute.
Artroosista tai artriitista kärsivä kissa ei halua liikkua niin paljon kipujen vuoksi. Omistaja ei valitettavasti usein tiedä, että kissalla on ongelmia niveltensä kanssa.
Monien sairauksien hoitoon tarvitaan lääkkeitä, jotka lisäävät ruokahalua ja johtavat siksi sekundäärisesti painonnousuun. Tällaisia ovat pääasiassa epilepsialääkkeet, glukokortikoidit ja progestageenit (lääkkeet kiiman estämiseksi).
Kissan ylipaino tulisi nähdä sairautena, joka johtaa väistämättä muihin sairauksiin. Ylipainoisilla kissoilla on ylipainon aiheuttamien vaurioiden ja sairauksien vuoksi lyhyempi elinajanodote kuin normaalipainoisilla, saman rotuisilla kissoilla.
Kissan ylipaino ja liikalihavuus ovat suurimpia kissojen Diabetes mellitus -sairauden aiheuttajista. Kyseessä on tyypin II diabetes, jonka aiheuttaa insuliiniresistenssi. Elimistö tuottaa edelleen tarpeeksi insuliinia, mutta sillä ei ole enää mitään vaikutusta aineenvaihduntaan.
Diabetesta sairastavilla kissoilla on usein erittäin hyvä ruokahalu, ja ne ovat rauhallisia ja väsyneitä samaan aikaan. Tämä johtaa siihen, että paino nousee entisestään. Tiukalla dieetillä ja painonpudotuksella tyypin II Diabetes mellitus voi joko helpottaa tai jopa hävitä kokonaan.
Rasvamaksasyndrooma kehittyy, kun kissa ja varsinkaan ylipainoinen kissa ei enää syö. Aineenvaihdunta mobilisoi (vapauttaa) rasvat rasvavarastoista.
Kissa ei kuitenkaan pysty muuntamaan näitä rasvoja energiaksi ja rasvat varastoituvat maksasoluihin. Maksa ei voi enää toimia normaalisti ja sen vajaatoiminta alkaa.
Ylipainoinen kissa, joka on useita päiviä syömättä, on vietävä kiireesti eläinlääkäriin. Hepaattinen lipidoosi on hengenvaarallinen tila, joka vaatii lääketieteellistä tehohoitoa.
Kissan ylipaino johtaa usein liikuntaelimistön ongelmiin.
Ylipainoisilla, täysikasvuisilla kissoilla liiallinen paino johtaa nivelten ja nivelsiteiden liialliseen kuomitukseen. Mahdollisia seurauksia ovat niveltulehdus ja nivelrikko varsinkin kyynärpäiden ja lonkkanivelten alueella.
Kissat reagoivat nivelkipuihin liikkumalla vähemmän ja nukkumalla enemmän. Omistaja ei yleensä silti näe merkittävää ontumista tai muita kivun ilmaisuja, joten kissan nivelsairaus jää usein huomaamatta.
Jos kissa on ylipainoinen, sen keho tuottaa lisäksi enemmän tulehduksenvälittäjäaineita, mikä pahentaa entisestään niveltulehdusta. Seurauksena on nivelkipuja ja vähemmän liikunnaniloa ja sitä myötä pienempi eneregiankulutus ja lisääntynyt painonnousu.
Monilla liian lihavilla kissoilla on ongelmia ihon kanssa, jos kissan ylipaino heikentää sen liikkuvuutta selvästi. Sen vuoksi se ei ehkä kykyne enää huolehtimaan turkistaan ja kehostaan riittävästi. Seurauksena on lisääntynyttä hilseen muodostumista koko kehossa ja usein myös ulosteiden aiheuttamia epäpuhtauksia.
Puutteellinen hygienia voi johtaa kissan akneen, karvanlähtöön ja ihotulehduksiin. Vakava liikalihavuus, jossa liikkuvuus on voimakkaasti rajoittunut, johtaa usein painenekroosiin (liiaallisen kuolleisiin ja pahasti tulehtuneisiin ihoalueisiin kohdistuvan paineen vuoksi).
Ylipainoinen kissa liikkuu vähemmän, juo vähemmän ja käyttää vessaa harvemmin. Näin virtsa pysyy pidempään virtsarakossa ja on voimakkaampaa.
Virtsakiteitä muodostuu helpommin ja vaara virtsakivien muodostumisesta kasvaa merkittävästi. Virtsakivet johtavat kroonisiin virtsatientulehduksiin ja voivat aiheuttaa akuutin virtsaputken tukoksen. Jälkimmäinen on aina hätätilanne!
Tutkimukset ovat osoittaneet yhteyden liikalihavuuden ja ripulisairauksien, IBD:n (Inflammatory Bowel Disease, tulehduksellinen suolistosairaus), anaalirauhasen sairauksien ja ummetuksen välillä.
Kissan ylipaino ei suoraan aiheuta näitä sairauksia, vaan ne ovat enimmäkseen liikalihavuuden aiheuttamien sairauksien seurauksia. Esimerkiksi liikunnan puute voi vaikuttaa suoliston toimintaan ja aiheuttaa siten ummetusta.
Kissan ylipaino johtaa suurempaan hapentarpeeseen. Lisäksi kissalla on rasvakertymiä rintaontelossa. Ahdas hengitystila ja suurempi hapentarve aiheuttavat hengitysongelmia ja hengenahdistusta. Kissojen kestävyys on heikompi ja ne väsyvät nopeammin.
Kissan mielenkiinto liikuntaan vähenee ja se lihoo vähäisemmän energiantarpeen vuoksi.
Kissan ylipaino liittyy sydänsairauksien syntyyn tai vähintäänkin niiden etenemiseen. Haittavaikutuksiin kuuluu myös korkea verenpaine.
Ylipainoisella kissalla liiallinen energia varastoituu rasvana koko kehoon. Rasva kertyy myös soluttautuvasti (tunkeutuu kudokseen) sisäelimiin, kuten sydämeen tai maksaan ja kertymät heikentävät sydämen suoritustehoa. Lisäksi sydämen on annettava verta suuremmalle ruumiinpainolle ja toimittava verisuonten suurempaa painetta vastaan. Pitkällä tähtäimellä tämä johtaa sydänvaurioihin ja sydämen vajaatoimintaan.
Nukutuslääkkeet varastoituvat rasvakudokseen, joten niitä tarvitaan enemmän. Tämä vaikuttaa myös siihen, miten ne hajoavat maksassa ja miten munuaiset erittävät niitä. Yhdistettynä usein häiriintyneeseen keuhkojen toimintaan ja sydän- ja versisuonitauteihin, tekee tämä ylipainoisesta kissasta riskipotilaan.
Heikentynyt verenkierto koko kehon kudoksissa lisää riskiä haavojen tulehtumiseen ja häiriöihin leikkaushaavan paranemisessa.
Jos kissa on ylipainoinen, sen immuunipuolustus toimii heikommin. Se on myös taipuvaisempi infektioihin ja muihin sairauksiin. Lisäksi liian painavat eläimet ovat herkempiä kuumalle.
Liiallinen ruumiinpaino vaikuttaa myös lisääntymiskykyyn. Tiineyteen liittyy suurempia riskejä ja rasvakertymien ahtauttama synnytyskanava vaikeuttaa synnytystä.
Kissan ylipaino lisää riskiä myös kasvainsairauksiin. Esimerkiksi liikalihavuuden ja adenokarsinooman, lymfooman tai okasolusyöpien välillä näyttää olevan yhteys.
Eläinlääketieteellisessä Ludwigs-Maximiliansin yliopistossa opiskellessani opin laajasti useista eri eläinlääketieteen aloista. Vuodesta 2011 alkaen olen toiminut eläinlääkärinä eri eläimien ja sairauksien parissa. Potilaitteni auttaminen parhaalla mahdollisella tavalla sekä niiden hyvinvoinnin takaaminen ovat intohimoni. Jaan mielelläni tietouttani eläinlääkärinä, pitkäaikaisena koiranomistajana sekä koiraurheilijana myös kirjoittajana.
Tunnetusti koiran ikä on helppo päätellä koiran vuosissa: yksi koiranvuosi on yhtä paljon kuin seitsemän ihmisen vuotta, vaikkakin se hieman riippuu koiran rodusta ja painosta. Mutta miten kissan ikä lasketaan? Ja kuinka vanhaksi kissat ylipäätään elävät? Mistä iästä lähtien kissoja voidaan kutsua senioreiksi?
Yskiikö tai aivasteleeko kissasi? Vuotaako kissasi nenä tai kuorsaako se äänekkäästi? Kissan hengitys voi olla hankalaa monesta syystä. Oireet ovat usein samankaltaisia, mutta syitä oireiluun on monia. Aiheuttajana voi olla esimerkiksi kissalle vaarallinen kissaflunssa tai jopa kissan astma.
Kissan lisääntymiskierto eroaa huomattavasti ihmisen kierrosta. Siksi monet kissan elämänvaiheet ovat ihmisille vaikeita käsitellä. Kissan kiima-aika saattaa herättää monia kysymyksiä kissanomistajissa. Emme tiedä miten kuuluisi toimia, jotta voisimme parantaa kissan oloa. Näin on myös, kun naaraskissalla on kiima-aika. Kissan kiima-aika ilmenee kissan käytöksestä ja yksi tyypillinen kiima-ajan merkki on lattialla kieriminen.
