Zu den häufigsten Herzerkrankungen bei Katzen gehört die
Hypertrofinen kardiomyopatia on sairaus, jossa sydämen vasemman kammion seinät ovat huomattavasti paksuuntuneet. HCM on kissojen yleisin hankittu sairaus, joka esiintyy geneettisen taipumuksen seurauksena erityisesti maine cooneilla, kartusiaaneilla, ragdolleilla, persialaisilla, rexeillä sekä brittiläisillä lyhytkarvoilla, tai se voi olla toisen sairauden, esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminnan seuraus. Useimmissa tapauksissa sairaudesta kärsivät kissat ovat ehtineet jo kypsempään ikään mutta nuoretkaan kissat eivät ole poikkeus.
Jotta ymmärtäisi paremmin, mikä hypertrofinen kardiomyopatia (HCM) on, on syytä tutustua ensin sydämen anatomiaan:
Kissan sydän koostuu vasemmasta ja oikeasta sydänkammiosta, joita erottaa toisistaan lihasseinämä. Kummallakin kammiolla on oma eteisensä – vasen ja oikea eteinen ja eteisen ja kammion välillä on aorttaläppä. Vasemman kammion läppää kutsutaan hiippa- eli mitraaliläpäksi ja oikean kammion läppää kolmiliuska- eli trikuspidaaliläpäksi. Veri virtaa sydämen oikeaan kammioon alaonttolaskimon ja trikuspidaaliläpän kautta. Oikean sydänkammion supistuminen kuljettaa veren keuhkoihin keuhkovaltimon kautta, missä veri hapettuu ja sen jälkeen se jatkaa matkaansa keuhkolaskimoiden kautta sydämen vasempaan kammioon mitraaliläpän läpi virraten ja sydänlihaksen supistuessa aortan kautta suureen verenkiertoon.
HCM aiheuttaa vasemman kammion seinämien paksuuntumista, joka aiheuttaa kammion kutistumisen, joka taas johtaa siihen, että sydämen pumppauskapasiteetti heikkenee ja verta pääsee vähemmän suureen verenkiertoon. Seurauksena tästä on verenpaineen lasku, jota tulisi korjata sydämen kompensointimekanismien avulla. Koska nämä kuitenkin vaikuttavat edelleen sydänlihaksen muutoksiin ja sydämen tilavuus heikkenee, on riskinä veren hyytyminen vasempaan eteiseen. Jos prosessi jatkuu, voi kissalle kertyä vettä keuhkoihin (keuhkoödeema) tai rintakehän alueelle.
Hypertrofinen kardiomyopatia on jaettu primaariseen ja sekundaariseen HCM:aan.
• Primaarinen HCM: geneettinen alttius
• Sekundaarinen HCM: taustalla olevien sairauksien, kuten kilpirauhasen liikatoiminnan, subaorttisen ahtauman, munuaisten vajaatoiminnan tai korkean verenpaineen seurauksena.
Kissan HCM voidaan tunnistaa seuraavista oireista:
Hypertrofisen kardiomyopatian diagnosointi tapahtuu sydämen ultraäänikuvauksella, jonka avulla voidaan tutkia ja mitata sydämen eri osia näytöltä. Taudin vakavuus luokitellaan löydösten mukaan ja tehdään hoitosuunnitelma sekä prognoosi. Sydämen ultraäänikuvaus on suositeltavaa tehdä säännöllisesti ammattitaitoisen kardiologin vastaanotolla, jotta sairauden etenemistä voidaan seurata. Myös verikokeita ja hormoniseulontoja suositellaan, jotta voidaan sulkea pois piilevät sairaudet, kuten kilpirauhasen liikatoiminta tai munuaisten vajaatoiminta. Lisäksi suositellaan säännöllisiä verenpaineen mittauksia.
Hypertrofinen kardiomyopatia ei välttämättä tarvitse lääkehoitoa ja oireettoman HCM:n lääkehoito onkin eläinlääkäreiden keskuudessa kiistanalainen asia. Seuraavia lääkkeitä voidaan kuitenkin käyttää kissan HCM:n hoitoon:
Lisäksi vuosittaiset sydämen ultraäänitutkimukset ovat paikallaan, jotta hoitoa voidaan tarvittaessa säätää.
HCM ei aina johda kliinisiin oireisiin ja kissan heikentyneeseen terveydentilaan, joten säännölliset sydäntutkimukset ovatkin tärkeässä roolissa, jotta tilanteen vakavuutta voidaan seurata. Ennuste on sitä parempi, mitä aiemmin sairaus huomataan. Tutkimusten mukaan kissat, joilla on dekompensoitumaton HCM, elävät noin puolitoista vuotta mutta elinaika vaihtelee tapauskohtaisesti. Kissan reagointi lääkkeisiin sekä yhteistyö eläinlääkärin ja kissanomistajan välillä, sekä lääkeannostus ovat kaikki tärkeässä osassa sairauden hoitoa.
Kissaroduille, joilla on erityinen alttius sairastua hypertrofiseen kardiomyopatiaan, kuten esimerkiksi maine coonit, suositellaan säännöllistä sydämen ultraäänikuvausta. Myös geneettistä taipumusta HCM:aan voidaan tutkia erityisten geenitutkimusten avulla. Jo sairastuneen kissan terveydentilaa voidaan seurata kotona laskemalla kissan hengitystiheyttä. Jos kissalla on vaikeuksia hengittää, tai se hengittää nopeammin, voi syynä olla veden kertyminen keuhkoihin. Kissan normaali hengitystiheys on noin 40 henkäystä minuutissa. Laskettaessa kissan hengitystä, tulee seurata sen rintakehän liikettä ja tilastoida lukemat säännöllisesti, jotta voidaan seurata mahdollisia poikkeamia. Jos poikkeamia ilmenee, on syytä käydä eläinlääkärin luona sydämen ultraäänikuvauksissa.
Eläinlääketieteellisessä Ludwigs-Maximiliansin yliopistossa opiskellessani opin laajasti useista eri eläinlääketieteen aloista. Vuodesta 2011 alkaen olen toiminut eläinlääkärinä eri eläimien ja sairauksien parissa. Potilaitteni auttaminen parhaalla mahdollisella tavalla sekä niiden hyvinvoinnin takaaminen ovat intohimoni. Jaan mielelläni tietouttani eläinlääkärinä, pitkäaikaisena koiranomistajana sekä koiraurheilijana myös kirjoittajana.
Tunnetusti koiran ikä on helppo päätellä koiran vuosissa: yksi koiranvuosi on yhtä paljon kuin seitsemän ihmisen vuotta, vaikkakin se hieman riippuu koiran rodusta ja painosta. Mutta miten kissan ikä lasketaan? Ja kuinka vanhaksi kissat ylipäätään elävät? Mistä iästä lähtien kissoja voidaan kutsua senioreiksi?
Yskiikö tai aivasteleeko kissasi? Vuotaako kissasi nenä tai kuorsaako se äänekkäästi? Kissan hengitys voi olla hankalaa monesta syystä. Oireet ovat usein samankaltaisia, mutta syitä oireiluun on monia. Aiheuttajana voi olla esimerkiksi kissalle vaarallinen kissaflunssa tai jopa kissan astma.
Kissan lisääntymiskierto eroaa huomattavasti ihmisen kierrosta. Siksi monet kissan elämänvaiheet ovat ihmisille vaikeita käsitellä. Kissan kiima-aika saattaa herättää monia kysymyksiä kissanomistajissa. Emme tiedä miten kuuluisi toimia, jotta voisimme parantaa kissan oloa. Näin on myös, kun naaraskissalla on kiima-aika. Kissan kiima-aika ilmenee kissan käytöksestä ja yksi tyypillinen kiima-ajan merkki on lattialla kieriminen.
